Kuvataiteilijan uusi työ
Työelämä on muuttunut yhteiskunnassamme, samalla työn luonne. Kuvataiteilijat ovat toimineet perinteisesti yksin tai työryhmässä kollegoiden kanssa, mutta kuvataiteilijat ovat itse tunnistaneet työnkuvansa siirtyneet soveltavalle puolelle, jossa vuorovaikutus sekä projektimainen toiminta on läsnä. Taiteen tekijät liikkuvat sujuvasti usealla taiteen alalla, johon vaikutuksensa tuovat digitaaliset ympäristöt, verkostot, projektimaisuus, ansaintaan ja yrittämiseen liittyvät seikat, uudet tekniikat sekä sisällöt, laaja-alaisempi osaamisen käyttäminen eri alojen rajamailla. Monimuotoisuus näyttäytyy haasteena ja mahdollisuutena, mutta tunnistammeko mikä on kuvataiteilijan uusi työ tämän päivän yhteiskunnassa?
Hankkeessa kartoitetaan yhdessä monipuolisen osallistujajoukon kanssa (taiteilijoiden, opiskelijoiden, opettajien ja TKI-henkilökunnan ym) kuvataiteilijan uuden työn luonnetta ja osaamisvaatimuksia, jonka jälkeen uuden työn teemoja jalkautetaan osaksi verkostokoulujen kuvataiteen opetusta. Teemoja ovat mm kuvataiteilijan yrittäjyysajattelun laajentaminen ja yrittäjyyden esteiden tunnistaminen, vuorovaikutuksen merkityksen korostaminen osana moniammatillista työskentelyä sekä alan uusien toimintamallien tunnistaminen. Selvitystyö toteutetaan 2020-2021 haastattelututkimusten, työpajojen ja seminaarien kautta. Ensimmäisiä selvitystuloksia julkaistaan verkkosivuilla syksyllä 2020.
Bildkonstnärens nya arbete
Arbetslivet har förändrats i vårt samhälle, och så även arbetets art. Bildkonstnärer har traditionellt arbetat ensamma eller i arbetsgrupper med kollegor, men bildkonstnärer har själva påvisat att denna arbetsbild skiftat allt mer mot det tillämpade, där projektartade aktiviteter och växelverkan vuxit i betydelse. Konstnärer rör sig smidigt inom konstens olika områden, som påverkas av digitala miljöer, nätverk, projektstyrning, förtjänstens och entreprenörskapets faktorer, nya tekniker och substans, samt en breddad användning av färdigheter över branschgränserna. Mångfalden är alltså en utmaning och en möjlighet, men kan vi identifiera bildkonstnärens nya arbete i dagens samhälle?
Tillsammans med en mångsidig grupp deltagare (konstnärer, studerande, lärare, FUI-personal m.fl.) kartlägger projektet egenskaperna och färdighetskraven i bildkonstnärens nya arbete, varpå det nya arbetets teman implementeras i nätverksskolornas bildkonstutbildningar. Temorna innefattar bl.a. breddandet av företagsamhet och identifikationen av hinder för entreprenörskap, vikten av interaktion som en del av det mångprofessionella arbetet samt identifikationen av nya operativa modeller på fältet. Kartläggnigen kommer att genomföras via undersökningar (enkäter och intervjuer), workshops och seminarier 2020-2021. De första undersökningsresultaten kommer att publiceras hösten 2020.
Sade Kahra
Ett av nyckelorden för konstnärligt skapande är frihet. Bildkonstfältet har föga regler och konstnärerna väntas ständigt forma de normer som gäller konstnärsskapet. Så länge media och publik trånar efter mystifiering så kommer det alltid finnas konstnärer som understryker yrket som ett kall, eftersom det stödjer myten om konstnären som geni och talang, det vill säga en typ av branding. I mindre offentliga sammanhang ser de flesta professionellt utbildade ändå bildkonstnärsskapet som ett yrke bland andra, förvisso med en del ovanliga egenskaper. Alumnundersökningens bildkonstnärer överraskade positivt med sin pragmatiska inställning och öppna kommunikation om professionens innehåll. Arbetets svårdefinierbara karaktär är en oändlig källa för diskussion.
Det finns få traditionella arbetsplatser och yrkesrelaterade belöningsmekanismer inom bildkonstfältet. Detta i sin tur gör att de få etablerade institutioner som finns får stor betydelse för många bildkonstnärer, de representerar en stabilitet i en annars gränslös och diffus bransch. Bildkonstnärer behöver som många andra professionella en bekräftelse och ett sammanhang för sitt arbete. Att beviljas ett stipendium, inte alltför sällan av kollegor i olika kommittéer, blir en sorts belöningsmekanism inom bildkonstfältet. En kontext för arbetetet sökes motsvarande ofta från utbildningsinstitutioner. En del av de intervjuade bildkonstnärerna i alumnundersökningen tyckte att stipendier garanterar konstnärlig frihet, medan andra tyckte att företagande ger mer frihet i livet överlag. Konkurrensen om stipendierna är hård, och vissa studeranden såsom alumner lyfter återkommande fram önskemålet om att bli bättre på att skriva ansökningar. En bildkonstnär i Jakobstad kommenterade saken träffsäkert: ”Klart vi kan försöka lära ut studeranden att skriva bättre ansökningar, men stöden ökar ju inte för det.”
Det har utförts en del undersökningar om bildkonstnärens arbete de senaste decennierna och de flesta konstaterar mer eller mindre samma sak: bildkonstnärer arbetar på flera olika sätt, i många sektorer och ofta med flera typer av inkomster. Flerformsinkomsterna skapar problem för yrkesgruppen, eftersom vårt socialpolitiska system baserar sig på en vald profession, bransch och inkomstform istället för flera och framförallt inte samtidigt. Med detta sagt är bildkonstarbetets egenskaper högintressant för forskare, eftersom det prekära, nätverkande, självstyrande och självbrandande flerformsarbetet ökar och väntas öka i samhället överlag. Förutom flerformsinkomster, som i sig inte är något nytt, utvecklas bildkonstnärsskapets arbetsformer i rask takt. Verktyg och medier blandas ihop och gränserna mellan traditionella yrkesgrupper inom bildkonsten blir alltmer svårtydliga. Processer har blivit en allt viktigare del av det konstnärligt skapande samtidigt som verktygen och förmedlingskanalerna har mångfaldigats. Konstnärsskapets mångfacetterade och amöbaliknande karaktär reflekteras i nya begrepp såsom bildkonstens hybridisering och hybridkonstnärsskap.
Konstverket som objekt omdefinieras och med ökade virtuella verkligheter kommer vågar av nymaterialism. Den digitala presensen är central oavsett verktyg och uttrycksform, åtminstone om man behöver livnära sig på konstnärsskapet. Hantverksmetodernas popularitet uppkommer som en slags kontra-axel till det snabba och flimriga, arbetsprocesser delas online och detta kan vara slutprodukten i sig. Svaren i projektets alumnundersökning innehöll tydliga tecken på, att precis vad som helst kan fungera som bildkonstnärens verktyg och även visningsunderlag. Gallerierna har kompletterats med otaliga digitala plattformar. Många hittar sin publik och likasinnade konstnärer via så kallade “communities” på nätet, och i vissa fall kan plattformar såsom Patreon generera nya former av inkomst. Webinariet som anordnades kring alumnundersökningens resultat visade tydligt på ett behov av pålitlig information om hur konstnärer bör hantera nya typer av inkomstgenerering i förhållande till bland annat lagstiftning och beskattning.
Konsten som en port till självreflektion, kommunikation och skapandet av inre betydelser och nya tankesätt har de senaste åren också uppmärksammats i allt högre grad, och detta gäller inte bara området konst och välmående. Bildkonstnärens roll begränsar sig inte till ett visst visuellt uttryck, utan representerar den fria tanken överlag. Vår samtida värld saknar nytt tänkande på så många plan och implementeringsförsök av den fria tankens förmåga till att boosta utveckling ploppar ständigt upp både inom forskning, arbetsliv och inom den offentliga sektorn. Den offentliga konsten är här bara toppen på berget, även om det i sammanhanget är en ovanligt påtaglig topp.
De nya arbetsmöjligheterna slår dock inte ut den traditionellt sett fria konstens etablerade verksamhetskultur, lika lite som TVn slog ut radion. Gallerier kommer att finnas kvar men så länge majoriteten av gallerierna i Finland är konstnärsdrivna riskerar galleriförsäljningen i hemlandet att förbli tämligen outvecklat. Så förmedare behövs, och med bildkonstnärens breddade arbetsbild samt önskemålen på allt fler branschöverskridande och mångprofessionella samarbeten så minskar inte behovet på agenter, tvärtom. Tillgången på konstkonsulter är avgörande både i utställningar och andra sammanhang, för att arbetsmöjligheter och uppehälle ska komma fler konstnärer till godo. Med tanke på potentialet vore en starkare kollegialitet och medvetenhet om möjligheterna att påverka branschens definitioner och praxis tillsammans av vikt. Flera av de intervjuade alumnerna nämnde betydelsen av informellt kollegialt stöd, många hade eller hade haft svårigheter att hitta ett sammanhang. Behovet till semistrukturerade plattformar för stöd och utbyte kollegor emellan är påtagligt framförallt för bildkonstnärer utanför huvudstadsregionen. Bristen på marknad gör att få konstnärer tills vidare bildar företag, ett större hinder är ändå de delar av socialskyddssystemet, som inte accepterar företagande som periodisk eller bisyssla.
Bildkonstnärsskapet har alltid krävt en stark konstnärlig vision, en uthållighet och insikt om det egna kunnandet. Yrkets utvidgade arbetsmöjligheter förutsätter nu en ännu djupare förståelse för hur det egna yrkeslivet kan och bäst bör organiseras. För att konkretisera detta har vi inom projektet tagit fram sju exempel på konstnärstyper med utgångspunkt i arbetets egenskaper och de metafärdigheter som jobbet kräver. Andra viktiga faktorer som inverkar på valet av arbete är balansgången mellan frihet och trygghet, samt hur mångsidigt eller specialiserat arbete konstnären utför. Konstnärsrollerna kan naturligtvis kombineras och syftet har varit att illustrera pedagogiska exempel baserade på alumnundersökningen och webinariet, inte att kartlägga eller definiera fältets alla konstnärstyper.
Den nya utbildningsmodellen vill stödja bildkonstens alla vägval, både trendande, etablerade som nya. Detta sker genom att bejaka konstnärsroller av både polyvalent, polyaktiv och pluraktiv karaktär, med andra ord alla typer av lösningar för sysselsättning. Friheten ska inte begränsa sig till det konstnärliga uttrycket, det ska också gälla själva arbetets definition, karaktär och form i sig.
Sade Kahra
Taiteellisen luomisen avainsanana on vapaus. Kuvataidekentällä on vähäisesti sääntöjä ja taiteilijoiden odotetaan jatkuvasti muokkaavan ammatin normeja. Niin kauan kuin media ja yleisö kaipaavat sensaatioita, tulee aina löytymään myös taiteilijoita, jotka painottavat ammatin ominaisuutta kutsumustyönä, sillä se tukee myyttiä taiteilijasta lahjakkaana nerona. Kyseessä on eräänlainen brändäys. Suuri osa koulutetuista kuvataiteilijoista näkevät taiteilijuuden kuitenkin ammattina muiden ammattikuntien seassa, toki vahvoilla erityispiirteillä. Alumniselvityksen kuvataiteilijat yllättivät positiivisesti pragmaattisella asenteellaan ja avoimuudellaan ammatin sisällöstä. Kuvataiteilijuus on loputon keskustelun lähde.
Perinteisiä työpaikkoja ja ammatillisia palkitsemismekanismeja kuvataiteen alalla on vähän. Kentän harvat vakiintuneet instituutiot ovat tästä syystä monille kuvataiteilijoille erityisen tärkeitä, sillä ne edustavat vakautta muuten rajattomalla ja hajanaisella toimialalla. Kuvataiteilijat, kuten monet muutkin ammattilaiset, tarvitsevat hyväksyntää ja kontekstia työlleen. Stipendin saaminen, usein kollegoista koostuvan toimikunnan myöntämänä, on tulolähteen ohella eräänlainen palkitsemismekanismi. Kontekstia omalle tekemiselleen haetaan taas usein oppilaitoksista. Osa alumnitutkimuksessa haastatelluista kuvataiteilijoista oli sitä mieltä, että stipendit takaavat taiteellisen vapauden, kun taas toisten mielestä yrittäjyys antaa enemmän vapautta elämässä yleisesti ottaen. Kilpailu stipendeistä on kovaa, ja jotkut opiskelijat sekä alumnit toivovat kehittävänsä hakemusten kirjoittamista. Pietarsaarelainen kuvataiteilija kommentoi asiaa osuvasti: “Toki voidaan opetella kirjoittamaan parempia hakemuksia, mutta eihän määrärahat siitä nouse, eikä taidekaan parane”.
Kuvataiteilijan työstä on tehty viime vuosikymmeninä tutkimuksia ja monissa niissä todetaan, että kuvataiteilijat työskentelevät monella eri tavalla, jopa monella alalla ja he saavat tulonsa monesta lähteestä. Monimuototulo aiheuttaa ongelmia ammattiryhmälle, sillä sosiaalipoliittinen järjestelmämme perustuu yhteen valittuun ammattiin, toimialaan ja tulomuotoon eikä useaan sellaiseen. Kuvataiteilijan työn ominaisuudet kiinnostavat näin tutkijoita sillä prekaari, verkostoituva, itseohjautuva ja itsebrändäytyvä monimuototyö odotetaan lisääntyvän yhteiskunnan muissa ammattiryhmissä. Tulonmuodostuksen moninaisuuden lisäksi, eikä tämä ole sinänsä uutta, taiteellisen työn tekemisen muodot muuttuvat alati. Välineet ja media sekoittuvat keskenään ja kuvataiteen perinteisten ammattiryhmien välisiä rajoja on yhä vaikeampi erottaa. Prosessit ovat nousseet yhä tärkeämmäksi osaksi taiteellista luomista, samalla kun työkalut ja viestintäkanavat ovat moninkertaistuneet. Taiteen amebamainen luonne heijastuu uusissa käsitteissä kuten kuvataiteen hybridisointi ja hybriditaiteilijuus.
Taideteos objektina määritellään uudelleen ja virtuaalitodellisuuksien lisääntyessä syntyy uuden materialismin aaltoja. Digitaalinen läsnäolo on keskeistä työkalusta ja ilmaisumuodosta riippumatta, ainakin jos elanto on taiteesta riippuvainen. Käsityömenetelmien suosio syntyy eräänlaisena vastareaktiona nopealle ja välkkyvälle, työprosessit jaetaan verkossa ja jakaminen saattaa muodostaa itsessään lopputuotteen. Projektin alumnikyselyn vastaukset osoittivat, että lähes mikä tahansa voi toimia kuvataiteilijan työkaluna kuten myös esityspaikkana. Galleriat on täydennetty lukemattomilla digitaalisilla alustoilla ja monet kuvataiteilijat löytävät yleisönsä ja samanhenkiset tekijät verkkoyhteisöjen kautta. Patreonin kaltaiset alustat tarjoavat kuvataiteilijoille uusia tulomuotoja ja alumniselvityksen yhteyteen järjestetty webinaari osoitti selkeästi, että uudet tulomuodot kiinnostavat. Kuvataiteilijat kaipaavat tosin luotettavaa tietoa siitä, miten uudenlaisia tulonmuodostuksia muun muassa lainsäädännön ja verotuksen suhteen tulisi käsitellä.
Taide porttina itsereflektointiin, kommunikaatioon sekä sisäisten merkityksien ja uusien ajattelutapojen luomiseen on saanut kasvavaa huomiota, eikä tämä koske ainoastaan tulokulmaa taide ja hyvinvointi. Kuvataiteilijan rooli ei rajoitu tiettyyn visuaaliseen ilmaisuun, vaan kuvataiteilijuus edustaa vapaata ajattelua yleisesti. Nykymaailmassamme kaivataan uutta ajattelua ja pyrkimykset kehittää vapaan ajattelun kykyä on muun muassa tutkimuksen, työelämän ja julkisen sektorin alueilla vahva. Julkisen taiteen nousu on vain jäävuoren huippu kyseisestä ilmiöstä, vaikka se onkin tässä yhteydessä poikkeuksellisen käsinkoskeltava huippu.
Uudet työmahdollisuudet eivät kuitenkaan syrjäytä vakiintunutta taiteen tekemisen perintöä, yhtä vähän kuin televisio syrjäytti radion. Galleriat säilyvät, mutta niin kauan kuin valtaosa Suomen gallerioista ovat taiteilijavetoisia, on olemassa riski, että galleriamyynti kotimaassa jää kehittymättömäksi. Välittäjiä siis tarvitaan, ja kuvataiteilijan työkuvan laajentuessa ja monialaisten sekä moniammatillisten yhteistyön toiveiden kasvaessa taideasiantuntijoiden tarve ei vähene, päinvastoin. Taiteen ammattivälittäjien saatavuus on tärkeää sekä näyttelyissä että muissa yhteyksissä, jotta uudet työmahdollisuudet ja toimeentulot hyödyttäisivät kuvataiteilijoita. Laajentunutta työkenttää huomioiden olisi nyt entistä tärkeämpää vahvistaa kuvataiteilijoiden kollegiaalisuutta ja tietoisuutta mahdollisuuksista yhdessä vaikuttaa alan määritelmiin ja käytäntöihin. Useat haastatelluista alumneista mainitsivat epävirallisen kollegiaalisen tuen tärkeyden, mutta kaikki eivät olleet sitä löytäneet. Ammatillisen vaihdon ja tuen tarve on ilmeinen erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisille kuvataiteilijoille. Taidemarkkinoiden rajallisuus merkitsee sitä, että toistaiseksi harvat taiteilijat perustavat yrityksiä. Merkittävänä esteenä on myös ne sosiaaliturvajärjestelmän rakenteen osat, jotka eivät ymmärrä yrittäjyyttä kausittaisena tai sivutyönä.
Kuvataiteen ammatti on aina vaatinut vahvaa taiteellista näkemystä, pitkäjänteisyyttä ja oman osaamisen tiedostamista ja laajentuneet työmahdollisuudet edellyttävät nyt entistä syvempää ymmärrystä siitä, miten omaa ammattipolkua voi ja kannattaisi parhaiten rakentaa. Polkujen konkretisoitumiseksi olemme hankkeessa tuottaneet seitsemän esimerkkiä taiteilijatyypeistä, jotka perustuvat tekemisen ominaisuuksiin ja työn vaativiin metataitoihin. Ammattipolun valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi vapauden ja turvallisuuden tasapaino sekä se, kuinka monipuolisesti tai erikoistuneesti haluaa työtä tehdä. Taiteilijarooleja voi tietysti yhdistää ja tarkoituksena on ollut havainnollistaa esimerkkejä alumnikyselyn ja webinaarin pohjalta, kyseessä ei ole kartoitus tai määritelmä.
Uusi koulutusmalli haluaa tukea kaikkia kuvataiteen valintoja, niin trendikkäitä, vakiintuneita kuin uusiakin. Tätä tehdään vahvistamalla taiteilijarooleja, jotka ovat luonteeltaan sekä polyvalentteja, polyaktiivisia että pluratiivisia, toisin sanoen kaikenlaisia työnteon ratkaisuja. Vapaus ei kuuluisi rajoittua pelkästään taiteelliseen ilmaisuun, vaan se tulisi koskea myös taiteellisen työn määrittelyä, luonnetta ja muotoa itsessään.
Herranen Kaisa, Houni, Pia & Karttunen, Sari. (2013) ”Pitäisi laajentaa työalaansa”. Kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä. Cuporen julkaisuja 21/2013. Kulttuuripoliittisen tutkimuksenedistämissäätiö.
https://www.cupore.fi/images/tiedostot/kuvataiteilijan_ammattirooli_ja_osaamistarpeet.pdf
Koivunen, Tuija. Täyttä päivää työttömänä - Työn ja eityön rajalla. Vol 36 Nro 4 (2016): Aikuiskasvatus 4/2016: Uusi työ. Tampereen yliopisto. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/88512/47688
Karttunen, Sari. (2017) Laajentuva taiteilijuus – yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatio-käsitteen valossa. Tahiti 01/2017. Taidehistorian seura – Föreningen för konsthistoria.
Petäjäjärvi, Krista. (2018) Taiteilijan asiantuntijuus monialaisissa dialogeissa – Kohti osaamisen välittymistä. Turun ammattikorkeakoulu.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805249953
Ylöstalo, Hanna; Anttila, Anu-Hanna; Berg, Päivi; Härmä, Vuokko. (2018) Uuden työn joustavat ruumiit. Vol 16 Nro 2. Työelämätutkimus - Arbetslivsforskning.
https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/85242/44227
Hirvi-Ijäs, Maria; Sokka, Sakarias; Rensujeff, Kaija; Kautio, Tiina; Niiniaho, Ari Kurlin. (2020) Taiteen ja kulttuurin barometri 2019 – Taiteilijoiden työ ja toimeentulon muodot. Cuporen julkaisuja. Kulttuuripoliittisen tutkimuksenedistämissäätiö.
https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2020/taiteen_ja_kulttuurin_barometri_2019.pdf
Petäjäjärvi, Krista. (2021) Välittäjä kytkee taiteilijan vaikuttaviin konteksteihin – mutta ketä kiinnostaa? Taidetutka.
Pesonen, Raimo. (2021) Taiteilija on työn murroksen edelläkävijä. Reilun taiteen manifesti, Taiteen edistämiskeskus.
https://reiluntaiteenmanifesti.fi/ajankohtaista/taiteilija-on-tyon-murroksen-edellakavija
Michelsson, Max. (2022) Yritysjohtajat ja taiteilijat tulisi törmäyttää yhteen. Johdon agendalla.
Materiaalia ja työkaluja - Material och vertyg
Materiaalia ja työkaluja kuvataiteilijan uuden työn tunnistamiseen ja osaamisen kehittämiseen.
Material och verktyg för att identifiera bildkonstnärens nya arbete och utvecklandet av färdigheter.
Lotta Pyykkönen
Ansioluettelon käyttäminen ammatillisuuden osoittamiseen on kuvataidekentällä vakiintunut käytäntö, kuten työelämässä yleensä. Ansioluettelo perustuu taidealla kuitenkin erilaisiin lähtökohtiin kuin muualla työelämässä. Taiteilijat esittelevät luettelossa ansioitaan, kun taas muualla työelämässä kerrotaan osaamisesta. Ansioita saadaan, mutta osaamista voi hankkia.
Pierre Bourdieu kehitti tunnetun kenttäteorian, jossa taiteen kentällä toimiminen edellyttää symbolista pääoma. Se on taidekentän muiden toimijoiden antamaa arvostusta taiteilijaa kohtaan (Bourdieu 1998, s. 141, 163–168, 176). Arvostus sisältyy piiloisesti erilaisiin alan käytänteisiin, kuten näyttelypaikkoihin, joihin taiteilija pääsee esittelemään teoksiaan. Tätä arvostusta taiteilijat kokoavat ansioluetteloon. Symboliseen pääomaan perustuvaa ansioluetteloa kysytään yleisesti alan sisällä, esimerkiksi rahoitusta haettaessa. Rahoituspäätöksiä pohtivat taas usein vertaisarvioijat, jotka tuntevat alan sisäiset arvostukset.
Osaaminen on kykyjä, tietoa ja taitoa, joiden opettamiseen koulutuslaitoksemme perustuvat. Taidetta opiskellessa hankitaan taiteen tekemiseen ja alaan liittyvää osaamista. Herrasen ym. (2013, s. 168-169) tutkimushankkeesta käy ilmi, että ammattikorkeakoulujen kuvataiteen koulutuksessa vaikuttaa piilo-opetussuunnitelma, jossa taiteilijuutta rakennetaan suhteessa kentällä vallitsevaan käsitykseen taiteilijasta isona nimenä. Piilo-opetussuunnitelma voi syrjäyttää taiteilijan elantoon ja työelämätaitoihin liittyvät näkökulmat, joita nuoret opiskelijat tutkimuksen mukaan kuitenkin kaipaisivat.
Yli vaaran vuosien -hankkeen yhteydessä järjestettiin taiteilijan osaamista pohtivia työpajoja. Työpajoissa kävi ilmi, että taiteilijat eivät tunne kovin hyvin osaamisen käsitettä. Kuvataiteilijat tuntevat alan työhön kuuluvat eri osa-alueet ja niihin kytkeytyvät tehtävät, mutta tunnistavat heikosti niihin liittyvää osaamista. Samalla he eivät tunnista omaa osaamistaan, vaikka heillä on paljon sellaisia taitoja, joita työelämässä yleisesti arvostetaan.
Taiteilijan osaamista määritellään joka tapauksessa sekä alan sisällä että yhteiskunnan taholta. Alan sisällä ”taiteen laatu” on käsite, jolla määritellään taiteen tekemisen osaamista sekä tekemisen tuloksia. Taiteilijan osaaminen näkyy siinä, että hän tekee laadukasta taidetta. Laadun käsite ei kuitenkaan ole alalla avoimesti määritelty.
Työpajakeskusteluissa kävi ilmi, että taiteilijoiden mielestä taiteen tekemisen liittyvät taidot eivät oikeastaan ole enää tärkein alaan liittyvä osaamisalue, sillä niitä voi oppia. Tärkeämpänä kykynä pidettiin syvää ymmärrystä alasta, sen perinteestä ja nykyhetkestä. Myös teoriaosaamista korostettiin. Näkökulma viittaa Herrasen ym. (2013, s. 168) tutkimuksessa esille tuotuun ajatukseen, että kuvataiteilijat ymmärtävät alaan liittyvän osaamisen enemmän ajattelutaitona kuin käsityötaitona
Työpajoissa ansioitumisen käsite ymmärrettiin, taidealan konventioiden mukaan, toisten antamaksi arvoannoksi. Taiteilijan itsearvostamat taidot ja saavutukset erotettiin taidekentän ansioista ja omasta osaamisesta puhuttiin alasta erillisenä asiana.
Osaamisen tunnistamattomuus tuottaa haasteita ja ristiriitoja suhteessa työelämään ja taiteilijoiden työllistymiseen. Kun kuvataiteilijat valmistuvat, he astuvat kahteen erilaiseen työelämään. Valmistututtaan opiskelijat siirtyvät kuvataidekentällä symbolisen pääomaan perustuvaan ansioitumisen maailmaan. Tämä ansioitumisen muoto huomioidaan vertaisarvioiden lisäksi myös taidetta sijoitusmielessä ostavien ja keräilijöiden parissa, kuten Pauliina Laitinen (22.11.2021) toi esille luennollaan. Taiteen kentällä ansioituminen tuo taiteilijalle elantoa kuitenkin vain osittain, sillä harva elää pelkästään teosmyynnillä.
Kun taidetta tehdään kentän ulkopuolisten toimijoiden kanssa, vaikka julkisen tai soveltavan taiteen parissa, toimeksiantaja on kiinnostunut taiteilijan osaamisesta kyseisen työn suhteen. Jos taiteilija lähettää toimeksiantajalle symboliseen pääomaan perustuvan ansioluettelon, tilaaja ei välttämättä tunne ansioitumiseen kytkeytyviä merkityksiä, sillä niiden tunnistaminen edellyttää taidekentän arvostuksien ymmärtämistä, kuten Bourdieu (1998, s. 99, 141) osuvasti toteaa.
Oman osaamisen tunnistaminen ja sen sanallistaminen on tärkeä taito kuvataiteilijoille. Se on tärkeä työnhakutaito, joka parantaa taiteilijoiden mahdollisuutta työllistyä. Kuvataiteilijat tekevät usein myös sivutöitä. Työpajoissa taiteilijat kertoivat, että sivutyöstä kertyvät taidot ovat tärkeitä myös omassa taiteen tekemisessä. Sivutöissä opitut taidot koettiin hyödylliseksi myös symboliseen pääomaan perustuvalla taiteen kentällä.
Lähteet:
Bourdieu, Pierre. (1998) Järjen käytännöllisyys. Toiminnan teorian lähtökohtia. Vastapaino.
Herranen Kaisa, Houni, Pia & Karttunen, Sari. (2013) ”Pitäisi laajentaa työalaansa”. Kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä. Cuporen julkaisuja 21/2013. Kulttuuripoliittisen tutkimuksenedistämissäätiö.
https://www.cupore.fi/images/tiedostot/kuvataiteilijan_ammattirooli_ja_osaamistarpeet.pdf
Laitinen Pauliina. (2021) Menestynyt taiteilija. Luento Yli Vaaran vuosien -hankkeen viestintätyöpajassa (22.11.2021). Järjestäjä Lapin ammattikorkeakoulu.
DIGITALISAATIO OSANA KUVATAITAITELIJAN OSAAMISTA
Panu Pohjola
Yhteiskunnan palvelut, rahaliikenne, tiedonvälitys ja -hallinta sekä viestintä on jo käytännössä koko maapallolla siirretty digitaaliseen ympäristöön tai täysin siitä riippuvaksi. Vuoden 2020 COVID-19 epidemia sai aikaiseksi murroksen myös työn ja opetuksen digitalisointiin. Ennuste on, että nämä muutokset jäävät pitkälti pysyviksi. Myös taidekentällä tapahtui digiloikka etenkin näyttelytoiminnassa ja maksullisten striimauspalveluiden käyttöönotossa. Taide on ollut esillä verkoissa, kun museot ovat suljettu. Miten tämä vaikuttaa instituutioiden fyysiseen olemukseen ja digitaalisten palveluiden tarjontaan jatkossa, on arvailun varassa? Isommat museot kuten vaikkapa Louvre olivat integroineet digitaaliset palvelut näyttelyopastuksiinsa, jos ennen epidemiaa, mutta pääosa taide-esineistä oli koettava paikan päällä. Seuraava askel olisi helppo ottaa, jos halutaan.
Digitalisaation dystopiat ovat varsin hurjia ja eri puolella maapalloa selkeästi valtioihin ja yhteiskuntaan sitoutuneita. Digitalisaatiota pyritään käyttämään omien tavoitteiden ajamiseen eteenpäin, vaikka digitaalinen maailma ennusteissa esitetäänkin maapallon laajuisena. Tästä voikin päätellä tutkijoidenkin esiin tuoman ajatuksen, että digitalisaatio ja sen toteutuminen on kuitenkin poliittinen päätös. Tässä neljän artikkelin sarjassa rajataan hurjimmat tekniset mahdollisuudet pois ja tutkimaan lähinnä sitä mikä on olemassa tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa vuoteen 2030 asti, jonne Suomen valtion digitalisaatiostrategia kurottelee
Digitalisaatiota tarkastellaan artikkelisarjassa kuvataiteilijan ja kuvataiteen koulutuksen näkökulmasta kolmesta suunnasta 1. Kuvataitelijan työkalujen muuttuminen digitaalisiksi 2. Kryptotaide ja tekijänoikeudet 3. Kuvataiteilijan brändi 4. Digitalisaatio taiteen sisältönä.
- Kuvataitelijan työkalujen muuttuminen digitaalisiksi
Taide-esineen valmistamiseen käytetään tai voidaan käyttää digitaalisia työkaluja ja siksi on ehkä ilmeisin digitalisaation hyödyntämisen osa-alue kuvataiteilijan osaamisessa. Ohjelmisto ja laitepuolella ammattiratkaisut ovat keskittyneet varsin suppealle skaalalle. Tietokoneissa ja niiden varusteissa, ohjelmissa, kameroissa ja erilaisissa tulostimissa on digitaaliset ratkaisut käytännössä kaikkiin perinteisen taiteen tarpeisiin. Ammattisovellutusten kouluttamista oppilaitoksissa puoltaa, niiden kalleudesta ja monimutkaisuudesta huolimatta, kertyneiden taitojen sovellettavuus tulonmuodostuksessa sisältötuotannon tai muotoilun alalla.
Taidemaalareille on tarjolla erilaisia maalaussovellutuksia, joilla voidaan tuottaa hyvin samanlaista jälkeä kuin väreillä ja siveltimillä. Yleisintä on käyttää tietokoneeseen liitettyä piirtopöytää tai piirtonäyttöä ja kynää sekä muokata työkalut ja paletit käytettävässä ohjelmassa, joista yleisin on Adobe Photoshop. Janne Saarinen toteaa opinnäytteessään, että digitaalinen maalaus antaa aavistuksen oudon jäljen, etenkin jos käyttää mallina keinoälyn luomaa materiaalia. Tekniikka soveltuu siksi hyvin digitaalisuutta käsittelevään taiteeseen. Yleisinä huomioina Saarisella oli lähes rajaton maalauksen mittakaavan muuttaminen, joka salli fyysisesti kuvaan kokoon verrattuna mahdottoman isojen ja pienten siveltimien käytön maalaamisessa. Digitaalinen maalaaminen oli myös tavattoman paljon nopeampaa, kuivumisaikoja ei tarvittu ja virheet oli helppo poistaa, jos niin halusi. Digitaaliset maalaukset vaativat taide-esineiksi siirrettäessä hyvän värinhallinnan ja tulostustekniikan ja juuri tällä saralla Adobe päihittää monia kilpailijoitaan mm. suositut Procreate ja Clip Studio Paint sovellutukset. Saarinen toteaa opinnäytteessään, että pigmenttivedos ei vielä ole hänen mielestään valmis, hän maalasi kuvan päälle sivellinstruktuurit läpinäkyvillä ja eri lailla valoa heijastavilla akryylimediumeilla. Adoben heikkoudeksi koetaan vain pilvipalvelun kautta käytettävä kuukausi tai vuosilisenssi, jonka hinta on samaa luokka kuin useimpien suoratoistopalveluiden. Adobe selvästi kerää samalla myös tietoa työtavoista ja siitä millaisia kuvia ja miten niitä tehdään ja luo uusia keinoälyyn perustuvia työkaluja tältä pohjalta. Uusimpana valokuvatun henkilön iän muuttaminen keinöälyavusteisesti. Keinoälyn käyttö harmonisoi osaajakuntaa ja jälkeä ja on saanut myös kritiikkiä osakseen tästä syystä ja uskottavuuden takia. Kaiken voi luoda keinotekoisesti sen näköiseksi, että on mahdotonta sanoa, onko kyseessä todellisuuteen perustuva kuva vai täysin digitaalisesti luotu kuva. Tällä ei liene taidemaalaukseen Photoshoppia sovellettaessa mitään merkitystä?
Taidegrafiikkaan voidaan soveltaa samoja ohjelmia, joilla luodaan myös kaupallista grafiikkaa. Etenkin tällä saralla Adobe on saanut markkinajohtajan aseman. Indesign ja Illustrator sekä jo mainittu Photoshop saavat vastusta lähinnä Corel Draw ohjelmalta. Taidegrafiikan saralla on huomattava myös se, että hyvin usein grafiikan vedoksen lähtökohta on digitaalinen kuva, vaikkapa matkapuhelimella otettu valokuva. Joka tapauksessa vedostusoriginaalin luomisessa ei enää käytetä reprokameraa vaan digitaalista tulostetta.
Valokuvaajille digitaalisuus on ehkä pisimmällä laitteisto ja ohjelmapuolella. Koko ketju kamerasta ja sen lisälaitteista kuvankäsittelyyn, kuvien tallennukseen ja jakeluun on digitoitu. Lisäksi koko ala on muuttunut valokuvakameroiden video-ominaisuuksien myötä niin, että videon tuotanto on oleellinen osa valokuvaajien toimenkuvaa valokuvauksen ja kuvankäsittelyn ohella. Tämä on syönyt puhtaat videotuotantoyhtiöt lähes pois markkinoilta. Mainosvalokuvaukseen on tullut mukaan 3D, jolla pääosa kuvasta jo tuotetaan mm. suurin osa tuotekuvista, on 3Dllä toteutettuja, myös taustoissa ja efekteissä tietotekniikka on paljon käytössä. Ihmisen ja puheen luominen keinoälyn avulla kuvaan on jo aika pitkällä ja Suomessakin erillisiä käyttötapahtumia on jo julkisuudessa. Kuinka kallista tämä on, ratkaisee varmaan tällä hetkellä käyttöasteen, mutta voidaan varmaankin todeta, että käyttökuvan ja mainoskuvan koulutusta ei kannata enää aloittaa, ainakaan ilman digitaalisten työkalujen ja keinoälyn mukaan ottamista? Kuvajournalismin ja perhe/muistokuvien tuotanto varmasti jatkuu jollain volyymilla matkapuhelimienkin kehittymisen ja käyttäjien tuottamien kuvien rinnalla. Valokuvataide tuskin on digitalisaation taholta enempää uhattuna, kuin se on tällä hetkellä, heikkojen rahoitusnäkymiensä kanssa.
2005 vuoden jälkeen vain ani harva ammattilainen on kuvannut filmille. Digitaaliset valokuvakamerat ovat olleet suhteellisen halpoja ja hyvälaatuisia tämän jälkeen. Niitä on ollut helppo oppia tyydyttävästi käyttämään, koska kuva näkyy niissä välittömästi, eikä uuden kuvan ottaminen virheen korjaamiseksi maksa käytännössä mitään. Samalla valokuvauksen harrastus on noussut muutamista prosenteista väestöä yli 20 prosentin. Valokuvauksen teknisiä perusteita ei juuri enää edes tarvitse opettaa, koska kamera, netin video-ohjeet ja matkapuhelimella kuvaaminen ovat luoneet perusosaamisen lähes kaikille kuvataiteen opiskelijaksi tulleille. Usealla onkin myös oma digitaalinen valokuvakamera ja riittävän hyvä älypuhelin video ja valokuvamateriaalin perustuotantoon.
2020 on jo nähtävissä seuraava trendi. Matkapuhelinten kehitys on syönyt ison osan digitaalisten valokuvakameroiden markkinoista. Valokuvakamerat ovat kallistuneet ja valmistajat keskittyvät yhä enemmän vakavien harrastajien ja ammattilaisten tarpeisiin. Tuotantoluvut ovat tulleet todella rajusti alas, ja näköpiirissä onkin saman tyyppinen karsinta kuin on tapahtunut ohjelmistopuolella. Perinteisistä kameran valmistajista Nikon, Pentax ja Olympus ovat supistaneet tai lopettaneet tuotantoaan. Fuji ja Canon sinnittelevät, vain Sony, entinen videokameroiden markkinajohtaja, on ainoana pystynyt säilyttämään myyntinsä ja markkinanjohtaja-asemansa vain pienellä pudotuksella. Marginaalista huippuammattilaisten ryhmää palvelevat valmistajat, usein kiinalaisella rahoituksella, ovat yllättäen pystyneet tuomaan uuttakin markkinoille. Näitä mm Hasselblad, Leica ja Phase One. Onkin siis varsin perusteltua pohtia, millaista valokuvausta kuvataiteen koulutuksessa pitää olla mukana? Riittääkö matkapuhelin jo nykyään noihin tarpeisiin? Generation 2020 näyttelyssä Amos Rexissä oli nähtävissä matkapuhelimella tehdyn mediataiteen merkittävä osuus. Työkalu lienee luonteva nykysukupolvelle ja samalla mediana kommentoi paremmin sitä maailmaa, jossa nuoret kuvataiteilijat tai heidän sukupolvensa elävät. Sopiiko tähän rinnalle sitten perinteinen analogitekniikka, joka on pitänyt pintansa valokuvataiteilijoiden työkaluna ja kasvattanut huomattavasti suosiotaan nuorten parissa?
Digitaalisen valokuvan kuvankäsittelyn valta on myös Adobella, mutta huippukameroiden mukana tullut Capture One on alkanut kilpailemaan avaamalla lisenssit kameran hankinnasta riippumattomaksi. Lisäksi filmikuvauksen kasvun myötä skannausohjelmia valmistanut Silverfast on mainostensa mukaan tuomassa omaa kuvankäsittelysovellutustaan markkinoille. Open Source ohjelmista Gimp voi tiettyyn rajaan asti korvata Adoben, mutta keinoälyavustukseen sillä ei taida olla resursseja, kuten Adobella on. Keinoäly ja ohjelmien kehittyminen on suoraan heijastunut siihen, että valokuvan iso trendi on siirtynyt pikselitaiteen sateenvarjon alle, eikä sitä enää voi tarkastella valokuvanaX, vaikka kameran käyttöön kuva perustuukin. Tästä esimerkkinä vaikkapa Fotofinlandia 2020 kilpailun palkitut. Palkittuja kuvia viime vuosilta katsellessa voisi sanoa, että jos kuvaa ei ole vahvasti manipuloitu, niin se on otettu joko droonilla tai veden alla. Tekniikat, joita oli kallis ja hankala käyttää vielä 2000-luvun alussa, ovat nyt harrastajien käytössä. Erikoisinta on teknisen kehityksen nopeus. Jos 2000- luvun alussa sinulle olisi sanottu, että 15 vuoden päästä savukerasian kokoisella kameralla kuvataan materiaalia teatterilevitykseen menevään näytelmäelokuvaan, niin olisit epäillyt sanojan mielenterveyttä. Tämä on kuitenkin toteutunut.
Kolmas uusi digitaalinen tekniikka, joka on muuttamassa valokuvausta, ovat erilaiset 360 kamerat ja tekniikat. Näitä kuvia tukee jo usea sosiaalisen median kanava ja matkapuhelimen lisälaitteella valokuvastakin on siis tullut halutessa sisään käveltävä. Tilallisesti koettava kuva on myös mediataiteen nykytrendi ja voikin olla kaiken digitaalisen kuvan tulevaisuuden käyttöliittymä. Vai käykö sille niin kuin 3D elokuvalle ja TVlle, jää vain kokeiluksi laskentatehon puutteen vuoksi huonon kuvanlaadun takia?
Ennusteissa on, että keinoäly alkaa olla niin pitkällä, että kameraa ei enää käyttökuvan tuottamiseen tarvita. Sosiaalisen median ansiosta keinoälylle on maailmanlaajuisesti tarjolla hastagein ja paikkatiedoin lajiteltua dataa, jossa on mukana myös ihmisen tykkäystiedot. Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, jos uskoo, että tästä datasta syntyy helposti uutta käyttökuvaa. Ei etenkään, kun näkee NVDIAN ja Aaltoyliopiston yhteisen pelihahmon luomiseen suunnatun keinoälyprojektin tuloksia. Tällä tavoin tuotetun kuvan algoritmien luomiseen ja tuotosten valitsemiseen ja muokkaamiseen tarvitaan edelleen kuvan ammattilaista, mutta tämän kouluttamiseen ei taida vielä olla resursseja taidekorkeakouluissa?
Kuvanveisto on seuraava kuvataiteen perinteinen laji, jossa digitalisaation ansioista käyttöön voi halutessaan saada digitaalisia työkaluja. Rakennus- ja konetekniikan ja muotoilun, sekä peliteollisuuden ansiosta 3D mallinnus ja -tulostus on sillä tasolla, että isojakin kappaleita on mahdollista valmistaa digitaalisesta mallista tulostamalla. Pienemmän mittakaavan kappaleita voi tulostaa jo kirjastoissa ja monessa peruskoulussa. Mallinnussovellutuksissa CAD pohjaisten kaupallisten sovellutusten rinnalle on tullut kuvataiteilijalle käytännössä ilmainen Open Source sovellus Blender. LUT:n J. Hyneman Center, LAB-tekniikan laboratorioiden koneilla ainakin pystyy tulostamaan muovia ja metallia, samoin laserkeilaus ja merkkaus onnistuu, sama tilanne lienee jokaisella teollisuuden yhteydessä toimivalla tekniikan korkeakoulukoulutuksella. Pieniä kappaleita muovista pystyään valmistamaan useassa koulutuksessa ja tämän tyyppisten 3D tulostimien hinnat ovat maltillisia.
Mediataiteen jatkumo kokeilevasta elokuvasta sisään käveltäviin interaktiivisiin teoksiin on ehkä kiinnostavinta digitalisaation mukanaan tuomaa sisältöä ja tekniikkaa. Kiasman ARS17 ja Amos Rexin avajaisnäyttely Massless 2018 olivat ensimmäiset laajat näyttelyt, jotka oli omistettu digitaaliselle taiteelle. Retretti on avaamassa koronaepidemian jälkeen tilojaan uudelleen, keskittyen tietojen mukaan digitaaliselle taiteelle. Voidaan helposti edeltä lukea, että vaikka työkaluja on digitalisoitu, ei varsinainen taide-esineen vaatimus ole muuttunut mihinkään. Digitaalisen taiteen hyväksymisen ongelma ei ole yleisösuosio tai tekijöiden kiinnostus, vaan taiteen oma kenttä, ja varmaankin myös taide-esineiden sijoitushankintoja tekeville tahoille on hankala hahmottaa digitaalista taideteosta. Videotaidetta on 2010-luvulla jo hankittu kokoelmiin ja Eeva Liisa Ahtilan videoteokset ovatkin nousseet kalleimmiksi Suomalaisiksi nykytaiteilijan töiksi. Kokonaan verkossa tai virtuaalisesti esitettävät teokset lienevät kehityksen seuraava vaihe. Ahtilan töistä sanotaan, että hän kommentoi nykyaikaa koskettavalla tavalla töillään. Oletus muodon ja sisällön vaikutuksesta ja yhteisyydestä vaikutuksen takana nousee mieleen. Digitalisaation kehittyessä pidemmälle, voisi olettaa, että sisällön, tekniikan ja muodonkin on mentävä pidemmälle tuohon kenttään.
Seuraava askel teknisesti lienee XR ympäristöt, joita jo nyt on käytettävissä niin esityslaitteina, kuin tekniikkana, esimerkiksi Googlen edullinen virtuaalimaalaus sovellus. COVID-19 epidemia on saanut monet museot ja galleriat siirtymään virtuaalisiksi tai ainakin erilaisia digitaalisia sisältöjä käytetään museon toiminnan esille saattamiseksi mm. videoidut taiteilija- ja teosesittelyt sekä opastukset, 360 kuva ja video, podcastit. Muutama pienempi museo on mennyt jo ennen epidemiaa digimuseo.fi palveluun ja vastaavia toteutuksia on nyt näkynyt eri näyttelyiden yhteydessä. Etenkin avajaisten välittäminen myös nettiin näyttää olevan aivan perustaito myös taide-esineistä koostuvan näyttelyn kanssa. Digitaalista näyttelytoimintaa on epidemian ajan koulutettu esimerkiksi Lapin ammattikorkeakoulussa. XR tekniikka ja digitaalinen esitystekniikka on nopeimmin kehittyvä digitaalinen osa-alue tällä hetkellä. Sensoritekniikan, sekä vakaiden videoyhteyksien hyödyntämistä, robotiikka ja keinoälyä käytetään jo liikenteen, teollisuuden, metsänhoidon, maatalouden, sodankäynnin aloilla ja käyttö lisääntyy 5 G verkon toiminnan alettua. Keinoäly hoitaa jatkuvan videovalvonnan jo useissa isoissa kaupungeissa ja Kiinan tyyppisissä yhteiskunnissa. Igloo Vision ja Meetmeural, sekä Samsung ovat kehittäneet digitaalisia esitystiloja tai taulun korvaavia laitteita taiteellekin.
Keinoälyllä pystyy 2020 luomaan uusia kuvia. Googlen kuvahaun ja keinoälyn päälle tehtyjä kuvamoottoreita on alkanut ilmaantumaan mm Katherine Crowsonin VQGAN+CLIP.
Microsoftin Next Rembrant hankkeen jälkeen on ollut ilmeistä, että keinoäly tulee olemaan kuvataiteilijan työtoveri varsin lähiaikoina, ja Adobe otti ensimmäisen askeleen 2021 päivityksissään. Pitäisikö tähän kuvataidealan soveltavaan asiantuntijatehtävään alkaa jo kouluttamaan myös ammattikorkeakouluissa?
Lähteet:
Korkeakoulujen digivisio 2030 (tarkistettu 9.2.2022 ): https://digivisio2030.fi/
Valtionavarainministeriö: Digitalisaation edistämisen ohjelma (tarkistettu 9.2.2022): https://vm.fi/digitalisaation-edistamisen-ohjelma
Janne Saarinen opinnäyte: Digitaalinen maalaus itseilmaisun välineenä (tarkistettu 9.2.2022): https://www.theseus.fi/handle/10024/333670
Janne Saarinen kotisivut (tarkistettu 9.2.2022): https://www.jannesaarinen.com/
Valokuvaus vuonna 2020- Tekoälyä ja pienrautaa (4.1.2020) (tarkistettu 9.2.2022): https://kamerakoulu.fi/valokuvaus-vuonna-2020-tekoalya-ja-pienrautaa
Graafinen vedostus: Studio Tripod Leif Strengell (tarkistettu 9.2.2022): https://strengellart.mystrikingly.com/
Tero Karras, Timo Aila, Samuli Laine, Jarkko Lehtinen: Progressive Growing of GANs for Improved Quality, Stability, and Variation (15.8.2018) (tarkistettu 9.2.2022): https://openreview.net/forum?id=Hk99zCeAb
Tero Karras, Samuli Laine, Miika Aittala, Janne Hellsten, Jaakko Lehtinen, Timo Aila: Analyzing and Improving the Image Quality of StyleGAN (12.12.2019) (tarkistettu 9.2.2022): https://youtu.be/c-NJtV9Jvp0
Fotofinlandia 2020 palkitut (tarkistettu 9.2.2022): https://www.fotofinlandia.fi/vuosi/2020/
Zerolens: Product photography in 3D (23.9.2019) (tarkistettu 9.2.2022): https://zerolens.com/post/product-photography-in-3d
Petapixel:Camera Sales Trend Report 2020 (12.3.2021) (tarkistettu 9.2.2022): https://petapixel.com/2021/03/12/bcnr-has-published-its-bleak-camera-sales-trends-report-from-2020/
Digimuseo (tarkistettu 9.2.2022): https://digimuseo.fi/
Jimmy Nelson virtual gallery (tarkistettu 9.2.2022): https://www.jimmynelson.com/exhibitions-events
ING&Microsoft: The Next Rembrant (tarkistettu 9.2.2022): https://www.nextrembrandt.com/
AI Artist Ai Gahaku (tarkistettu 9.2.2022): https://ai-art.tokyo/en/
Library of Congress Chronicling America Machine learning project (tarkistettu 9.2.2022): https://news-navigator.labs.loc.gov/
Kiasma: Ars 17: 31.3.2017–14.1.2018 (tarkistettu 9.2.2022): https://kiasma.fi/en/exhibitions/ars-17/
Amos Rex: teamLab 30.8.2018-6.1.2019 (tarkistettu 9.2.2022): https://amosrex.fi/en/exhibition/teamlab/
Amos Rex: Generation 2020: 12.2.-23.8.2020 (tarkistettu 9.2.2022): https://amosrex.fi/en/exhibitions/generation-2020/
Saimaan taideluola Retretti: (tarkistettu 9.2.2022): https://www.saimaantaideluola.fi/
LUT J Hyneman laboratorio: (tarkistettu 9.2.2022): https://blogs.lut.fi/abitiimi/protopaja-jamie-hyneman-center-vapaa-tila-tehda-omia-projekteja/
O.Kamoun; H.-R. Trankler: Sensor technology advances and future (22.11.2004) (tarkistettu 9.2.2022): https://ieeexplore.ieee.org/document/1360088
Yle:Tekoäly Kiinassa (23.8.2018) (tarkistettu 9.2.2022): https://yle.fi/uutiset/3-10135093
Yle: Eija-Liisa Ahtila (19.4.2013) (tarkistettu 9.2.2022): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/19/miten-minusta-tuli-mina-eija-liisa-ahtila
Igloovison, Immersive space company (tarkistettu 9.2.2022): https://www.igloovision.com/?gclid=Cj0KCQjwna2FBhDPARIsACAEc_Wwh5aQsah67D-VkShWExAA0bvbPkeRExlbpYR4F6yb0dP2vuVdBiMaApW2EALw_wcB
Meural Canvas (tarkistettu 9.2.2022): https://www.netgear.com/home/digital-art-canvas/
Samsung The Frame (tarkistettu 9.2.2022): https://www.samsung.com/us/televisions-home-theater/tvs/the-frame/highlights/
Harari, Y. N. k. & Iso-Markku, J. (2017). Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (2. nidottu laitos.). Bazar.
Katherine Crowson VQGAN+Clip (tarkistettu 9.2.2022): Introduction to VQGAN+CLIP - 🟧Sourceful
Ahsen Khaliq Hugging Face (tarkistettu 9.2.2022): VQGAN CLIP - a Hugging Face Space by akhaliq
Kryptotaide ja tekijänoikeudet
Panu Pohjola
Tomas Regan luennoi 7.10.2021 Taide-esineen olemuksen muutoksesta YVV ammattikorkeakouluverkostolle. Luennossaan hän pohti mm. keinotekoisen niukkuuden luomista digitaalisessa, häviöttömän kopioinnin, ympäristössä. Samoihin aikoihin Suomalaiset taiteilijat julkaisivat ensimmäisiä NFT taideteoksiaan ja asettivat niitä kaupaksi kryptotaiteen ympäristöihin. Euroopan unionin tekijänoikeussäännökset juhlivat 20 vuotista taivaltaan lokakuussa 2021. Lokakuun loppuun 2021 mennessä eduskunta pyysi lausuntoa uudeksi tekijänoikeuslaiksi. Tässä lausunnossa pyydetään kantaa esimerkiksi isojen digitaalisen toimijoiden oikeuteen muunnella tekijänoikeuden alaista teosta alustojensa vaatimusten mukaisiksi, siinä mainitaan myös lohkoketjut. ”Direktiivien tavoitteena on varmistaa sisällön laajempi saatavuus kaikkialla EU:ssa, sopeuttaa tekijänoikeuden rajoitukset digitaalisiin ja rajat ylittäviin ympäristöihin sekä edistää hyvin toimivien tekijänoikeusmarkkinoiden saavuttamista.” Suomalaisen taiteilijan oikeudet vaikuttavat tämän perusteella supistuvan kohti kansainvälisempää käytäntöä. Mihin asti, jää nähtäväksi vuoden 2022 aikana?
Osa digitaalisen kuvataiteen tekijöistä pitää sen yhtenä vahvuutena sitä, että teos verkkoon saavuttuaan leviää käyttäjien toimesta nopeasti ympäri maailmaa eli muuttuu viraaliksi. Miksi sitten verkkojen tekijänoikeudet ovat saaneet niin paljon huomiota?
EU:n tekijänoikeudet antavat tekijälle isyysoikeuden, olipa hän sitten tunnettu tai ei, kuten esimerkiksi Banksy, joka toimiikin hyvänä esimerkkinä ongelmasta, joka syntyy myös digitaalisessa maailmassa. Tekijänoikeuksista huolimatta kaupallisia oikeuksia ei kunnioiteta, ei myyjien, eikä ostajien keskuudessa. Banksyn maalaamaksi uskottuja seiniä on teoksineen irrotettu ja myyty kun hinta on noussut tarpeeksi korkealle. Töitä myös kopioidaan vaikkapa postikortteihin, joita myydään. Taiteilijalla on erittäin huonot mahdollisuudet saada kansainvälisiä toimijoita asiasta vastuuseen eri maiden erilaisten lakien takia, prosessin tavattoman kalleuden takia ja voittotapauksessakin epävarmojen tai pienten korvausten takia. Banksyn tapauksessa vielä anonymiteetti estää monta prosessia.
Toisesta näkökulmasta tarkastellen digitaaliset toimijat ovat saavuttaneet sellaisen koon, että ne ovat jo suurempia toimijoita kuin yksikään valtio. Osa omistajista ei enää kokonaan luota yhteenkään valuuttaan vaan ovat luoneet ja/tai sijoittaneet varojaan lohkoketjujen avulla luotuihin kryptovaluuttoihin. El Salvador tietenkin poikkeuksena, siellähän Bitcoin valittiin 2021 maan viralliseksi valuutaksi. Janne M. Korhosen asiantuntijalausunto eduskunnalle on varsin kriittinen, mutta sisältää taiteilijan kannalta yhden merkittävän asian, sopimukseen joka lohkoketjulla luodaan, voidaan digitaalisessakin maailmassa hyvin vahvasti todentaa mm. tekijän nimi ja muita sopimuskohtia esimerkiksi taloudellisen hyödyn jakaantumisesta. Näin kryptovaluutoilla tapahtuvassa kaupassa voi taiteilija saada jokaisesta myynnistä osuuden itselleen.
Lokakuussa 2021 Mike Winkelman eli Beeple sai valmiiksi 5000 kuvan kollaasinsa First 5000 days. Beeple käyttää digitaalisia työkaluja ja jäljestä päätellen keinoälyä luomaan digitaalisia kuvia. Hän on julkaissut joka päivä yhden kuvista instagramissa ja kuvista tehty NFT kollaasi saavutti Christiesin huutokaupassa 69 miljoonan dollarin hinnan. Suomalainen Jani Leinonen myi elokuussa 2021 Things You Own teoksesta tehdyn animaation NFTnä kolmen päivän huutokaupan aikana $ 26,431.62 hintaan. Beeblen ja Leinosen töiden summia voi verrata heidän digitaaliseen julkisuuteensa, ja Beeple_crapin 14 vuoden aikana keräämän 2,4 miljoonan instagram seuraajan voi hyvinkin ajatella vaikuttaneen hintaan. Kumpikaan menestys ei olisi ollut mahdollista XXXXXX ilman aikaisempaa ura ja brändityötä, mutta joka tapauksessa, summat alkavat olla kiinnostavia jopa taidepiirien sisällä.
Things You own teos ilmestyi Prismoihin Finalyson yhteistyönä toteutettuna T-paitana samoihin aikoihin NFT myynnin kanssa. Tempaus aiheutti EETTI ryn taholta huomiota ja johti lopulta 16.12. 2021 instagramissa ilmoitukseen, että EETTI ry tekee Jani Leinosen kanssa yhteistyössä ”Opasta vastuulliseen kaupalliseen yhteistyöhön”.
Vuoden 2021 lopussa ja 2022 alkaessa internetin keskusteluihin nousi ns. photoNFT ilmiö. Valokuvaajat, jotka vuoden 2021 aikana olivat keksineet mintata valokuviaan, olivat hyvin usein tehneet parempaa tiliä kuin aikaisemmalla toiminnallaan koskaan. Marshall Reyher esimerkiksi julkaisi jo vuodenvaihteessa oppaansa valokuvien minttaamisesta vuodelle 2022. Gary Vee eli Vaynerchuck julisti vuoden 2021 aikana NFT:n pikavoittoja, ja varsin hyvin hän näyttää kryptovaluutoilla ja kryptotaiteella keinottelullaan ansainneenkin. The Phoblographer analysoi marraskuussa 2021 NFT kuvaajaksi ryhtymisen riskejä omassa blogi kirjotuksessaan. Taideasiantuntija ja keräilijä Pauliina Laitinen totesi 22.11.2021 luentonsa yhteydessä perustaneensa NFT salkun ja seuraavansa sen mahdollisuuksia kiinnostuneena. Voisiko vetää johtopäätöksen, että (IT-) miljonäärien isot rahat kiinnostavat taiteilijoita ja kryptovaluuttoihin ja taiteeseen liittyvät korkean voiton mahdollisuudet taas kiinnostavat niitä, joilla rahaa on sijoitettavana?
YVV hankkeessa harjoittelijana toiminut Lapin ammattikorkeakoulun digitaalisen kuvataiteen opiskelija Olli-Markus Latvala kävi kanssani läpi 13 NFT alustaa, joissa on myynnissä myös taidetta, tai jotka ovat keskittyneet taiteen, valokuvan tai videoiden myyntiin. Kaikissa minttaaminen eli tokenin lyöminen on maksullista ja lisäksi myynneistä otetaan palkkio. Aika monessa alustassa lisäksi valuuttana toimii alustan oma valuutta, jonka arvo luonnollisesti vaihtelee välillä voimakkaastikin. Tämän lisäksi Olli Markus Latvala toteutti keinoälyllä näiden neljän jutun kuvitukseen kuvia. Kokeiltuja tekoäly sivuja kuvanluontiin olivat ArtBreeder, Artflow.ai, Dalle-mini, NeuralBlender ja VQGAN-CLIP käyttöliittymä, joka perustui alkuperäiseen Katherine Crowsonin koodaamaan AI kuvagenerointiin. Latvala toteaa raporteissaan seuraavaa:
”Itse koen Artbreederin kaltaisen tekoälyn olevan vain yksi ns. työkalu muiden joukossa ja on hyvin mahdollista, että vaikka Adoben Photoshop ohjelmassa on tulevaisuudessa vastaavanlainen ominaisuus.” ”Tekoäly ei vielä ole uhka ihmisen tekemälle kuvalle, mutta enemmänkin osa taiteilijan työkalupakkia. Itse vielä koen että, on tärkeämpää osata itse piirtää jotain kuin antaa tekoälyn hoitaa se. ”
Lopuksi vielä pominta sähköpostista 19.11.2021:
”Itellä ei oikeen ole mielenkiintoa lähteä värkkään ton kryptotaiteen/NFTn kanssa, vaikuttaa sen verran kalliilta puuhalta semmoselle, jolla ei oo mitään nimeä alalla. Muutenkin vähän ponzin hajua.”
Näyttää Instagram hakujen perusteella siltä, että tietokoneharrastajat ovat alkaneet kokeilemaan kuvien tekoa keinoälyllä. Keinoäly tuottaa ilman käskyn antajan sen kummemmin asiaan sekaantumatta, ajoittain erikoista ja esteettisesti aikaisemmin näkemätöntä, materiaalia. Tämä materiaali tungetaan myyntiin NFT alustoille pienenkin tulovirran mahdollisuuden toivossa ja näin kryptotaiteen osin lupaavakin alku hukkuu nopeasti massaan. Yhdistettynä kryptovaluuttojen epävarmuustekijöihin ollaan tekijänoikeuskysymyksistä siirrytty uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Ehkäpä Jani Leinosen tottelemattomuuskoulun käyneet ja taloudellisesti riippumattomat kuvataiteilijat löytävät kryptotaiteesta ja NFT:stä Veikkauksen pelejä kiehtovamman mahdollisuuden Lottovoittoon?
Lähteet:
IPR Info, lehti (tarkastettu 10.2.2022): https://iprinfo.fi/
Eduskunta, tekijänoikeuslain uudistus (tarkastettu 10.2.2022): https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/tekijanoikeuslain-uudistus-dms-direktiivin-toimeenpano.aspx
Global Finance, suurimmat yhtiöt maailmassa 2021 (3.8.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.gfmag.com/global-data/economic-data/largest-companies
Mikrobitti, El Salvador valitsi Bitcoin (4.1.2022) (tarkastettu 10.2.2022): El Salvador teki bitcoinista virallisen valuutan ja antoi sitä jokaiselle kansalaiselle 30 $ arvosta – nyt kansalaiset ihmettelevät katoavaa kryptovaluuttaa | Mikrobitti
BBC, IMF vaatii El Salvadoria luopumaan Bitcoininsta (26.1.2022) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.bbc.com/news/world-latin-america-60135552
Sitra, lohkoketjut muuttavat maailmaa (26.5.2016) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.sitra.fi/blogit/lohkoketju-muuttaa-maailmaa/
Janne M. Korhonen: Lohkoketjut ja muut hajautetut tietokannat: niiden ideologia, käyttökohteet ja energiankulutus U69/2018 vp (tarkastettu 10.2.2022): https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-209428.pdf
The Verge: Beeble NFT kauppa (11.3.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.theverge.com/2021/3/11/22325054/beeple-christies-nft-sale-cost-everydays-69-million
Finanacial Post: Jani Leinosen 1. NFT (24.8.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://financialpost.com/pmn/press-releases-pmn/business-wire-news-releases-pmn/jani-leinonen-renowned-finnish-artist-is-releasing-his-first-nft-on-swappable
STT : Jani Leinosen 1. NFT (24.8.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.sttinfo.fi/tiedote/jani-leinonen-renowned-finnish-artist-is-releasing-his-first-nft-on-swappable
Etherscan: Jani Leinosen NFt myyntihistoria (tarkastettu 10.2.2022): https://etherscan.io/tx/0xcd70a612c81a1ed212c7b2ae9f345fda584efea3215104dc05fe5634241c9ee3
Prisma verkkokauppa: Do You want Truth T paita myynnissä (tarkastettu 10.2.2022): Finlayson unisex T-paita Jani Leinonen - Prisma verkkokauppa
Eetti ry kritiikki Jani Leinosen ja Finlaysonin yhteistyöstä (15.9.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://eetti.fi/2021/09/15/finlayson/
Markkinointiuutiset kommentoi T-paitakohua (17.9.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.markkinointiuutiset.fi/artikkelit/eetti-jarjesto-vastasi-nokkelasti-finlaysonin-kulutukriittisen-paitamallistokampanjaan-nain-markkinoinnin-ammattilaiset-kommentoivat-tapausta
Finlayson vastine T-paitakohuun (tarkastettu 10.2.2022): https://www.finlayson.fi/blogs/finlayson/meilla-ei-ole-salaisuuksia
Reyher Photo, Marshall Reyher: Photo NFT myyntiprosessi (tarkastettu 10.2.2022): https://reyherphoto.com/sell-photos-as-nfts/
Veefriends, Gary Vaynerchuck NFT projekti (tarkastettu 10.2.2022): https://veefriends.com/
The Phoblographer: Photo NFT riskeistä (14.11.2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.thephoblographer.com/2021/11/14/nft-photography-a-potentially-disastrous-move-for-photographers/
Ny Times, Sofia keinoälyrobotin NFT myytiin (25.11.2021 ) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.nytimes.com/2021/03/25/arts/sophia-robot-nft.html
Ephimera kryptotaiteen ja perinteisen taiteen ympäristö tarkastettu 10.2.2022): https://ephimera.com/
Unique One.Photo, NFT valokuvien ympäristö tarkastettu 10.2.2022): https://app.uniqueone.photo/
Trustswap kryptomarkkinapaikka tarkastettu 10.2.2022): https://www.trustswap.org/
Makersplace, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://makersplace.com/
Foundation, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://foundation.app/
Mintable, NFT minttausalusta (tarkastettu 10.2.2022): https://mintable.app/
Niftygateway, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://niftygateway.com/
Superrare, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://superrare.com/
Rarible, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://rarible.com/
Valorprime, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): valorprime.com
Async, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://async.art/
Lazy, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): lazy.com
Opensea, kryptotaiteen markkinapaikka (tarkastettu 10.2.2022): https://opensea.io/
Huggingface, keinoälykuvien luontialausta (tarkastettu 10.2.2022): https://huggingface.co/spaces/flax-community/dalle-mini
Neuralblender, keinoälykuvien luontialausta (tarkastettu 10.2.2022): https://neuralblender.com/
Artflow, keinoälykuvien luontialausta (tarkastettu 10.2.2022): https://artflow.ai/
VQGAN+Clip, keinoälykuvien luontialausta (tarkastettu 10.2.2022): https://huggingface.co/spaces/akhaliq/VQGAN_CLIP
Kuvataitelijan brändi
Panu Pohjola
Digitalisaatio on yhteiskunnallinen jatkumo teollistumiselle. Se jatkaa maailmankaupan kehittymistä ja rahan liikkumista aivan uudella nopeudella. Tekninen kehitys on ollut hurjaa myös jatkuvan valvonnan saralla kodeista, laitteista, tuotteista, yrityksistä, liikenteestä, rahasta ja omistuksesta, aina valtioiden sisäiseen ja ulkoiseen vakoiluun asti. Energian ja luonnonvarojen kulutus on noussut logaritmisesti digitalisaation myötä. Yksityisen henkilön kannalta sosiaalisen kanssakäymisen ja laajempien verkostojen kanssa kommunikointi on tullut mahdolliseksi kellon ympäri, mukana kannettavalla pienellä laitteella.
Aikaisemmin toisesta ihmisestä saatiin vaikutelma henkilökohtaisten havaintojen perusteella. Kun yksittäisiä havaintoja alkaa olla tarpeeksi ja havaintojen tekijät kommunikoivat aiheesta keskenään, syntyy maine. Aikaisemmin hyvällä maineella oli arvoa yksilölle vaikkapa työpaikan tai rahoituksen saannissa. Maine voi kuitenkin muuttua ja etenkin sosiaalisen median myötä se pystytään nopeastikin tahraamaan riippumatta henkilön omista toimista.
Digitalisaation myötä on tullut mukaan tavoitteellinen, vakaampi ja enemmän omassa hallussa oleva työkalu, jolla mahdollistetaan asioita, vaikkapa taiteen myyntiä tai työllistymistä, rahoitusten saamista tai huomion kääntämistä itselle tärkeisiin asioihin. Työkalu on saanut nimen brändäys ja brändäyksen tuloksena syntyy brändi. Verkoissa brändit kohtaavat ja kehittyvät.
Mitä brändi sitten on taiteilijan näkökulmasta ja miten se luodaan?
Brändityö lähtee Gorbatovin, Khapovan ja Lysovan mukaan itsetuntemuksesta. jota seuraa itsereflektointi ja tätä kautta itsensä asemointi vaikkapa taidekenttään. Samalla luodaan tavoite brändityölle. Koska brändiä luodaan yhteistyössä verkoston kanssa, on palautteen kerääminen ja sen analysointi oleellista ja johtaa uudelle kierrokselle tässä kehässä.
Halutun omakuvan ja hahmotetun identiteetin leikkauksessa on alue, jolla brändityötä voi ja pystyy tekemään. Sinne muodostuu brändin ydin, sen ulkoiset merkit ja sen arvot.
Kenen kanssa taitelijan sitten brändityötään tekee, mikä on se verkosto, jossa taitelija toimii ja joka on välttämätön tulonmuodostuksen vuoksi taitelijalle? Taiteilijan brändin tukena ja siitä riippuvaisia ovat Preecen ja Kerriganin mukaan ainakin seuraavat toimijat: taitelijan oma työ ja taide, taiteilijan oma aikaisempi ura, kuraattorit, keräilijät, kriitikot ja media, taiteen välittäjät, museot ja muut instituutiot, tukijat, toimeksiantajat ja opettajat, kilpailut ja palkinnot sekä yleisö. Brändi siis rakennetaan yhteistyössä näiden tahojen kanssa. Huomionarvoista on, että samalla muodostuu tukiverkosto, jonka avulla säännöllinen tulonmuodostuskin on mahdollista.
Brändi onkin nykyajan pirstaleisessa ja lyhytkestoisista jaksoista rakentuvalla uralla ennen kaikkea voimavara, jonka avulla voi muista riippumatta pitää yllä omaa arvoaan ja ansiotoimintaansa ja luoda mahdollisuuksia edetä. Taitelijan brändillä on lisäarvoa myös mainituille tahoille, se voidaan liittää osaksi heidän brändiään yhteistyön muodossa. Taiteilijan brändi on luottamuksen rakentamista omassa verkostossa. Taiteilijalle brändi luo turvaa.
Brändin luomisen kulmakivi on Koivusen mukaan aitous. Kukaan ei jaksa pitkiä aikoja pitää yllä toista minää verkossa ja toista reaalimaailmassa. Ja jos aitous menetetään, sitä on hyvin vaikea korjata, luottamus on samalla menetetty. Brändityön alkumetreillä kannattaa miettiä, missä on raja, mitä yksityiselämästään paljastaa, ainakin aluksi. Aitous ja persoonan elämä kyllä kiinnostaa verkostoa.
Palautteen myötä voi hiljalleen laajentaa verkkoihin paljastettujen asioiden kirjoa. Hyvinkin virallisen brändin luoneet asiantuntijat ovat paljastaneet vaikkapa syöpädiagnoosinsa verkossa. Tällainen henkilökohtainen seikka voi olla aiheellista julkaista, koska se johtaa usein brändityön muutokseen ja seurauksena saattaa olla myös asiantuntija aseman muutos. Taitelijalle voi tulla eteen kausi, kun hän keskittyy uudistumiseen ja pitää tauon taiteellisessa toiminnassa tai vaihtaa yrittäjämäisestä toiminnasta palkkatyöhön.
Brändin luonti tapahtuu usein sosiaalisen median alustoilla, joita onkin aika laaja ja muuttuva valikoima. Osa alustoista mahdollistaa myös tuloja, kuten vaikkapa YouTube. Moni kuvataiteilija kokee kuvan jakamiseen painottuvat alustat itselleen luontaisina ja osa suuntaa sinne missä on mahdollista saada eniten seuraajia. Joskus valintaperusteena ovat alustoihin liittyvät keskustelualueet, joissa voi vaihtaa ajatuksia toisen ammattilaisten kanssa. Moneen alustaan liittyy myös esimerkiksi markkinapaikka tai ajanvarauskalenteri, jotka saattavat olla käteviä oman toiminnan kannalta. LinkedIn alustalla pidetään usein virallisempaa CV:tä yllä ja se toimii kykyjenetsijöiden ja työnhaun kannalta merkittävimpänä alustana. Kaikissa tapauksissa pitää muistaa, että alustat ovat usein ulkolaisten isojen yritysten hallussa ja he voivat muuttaa käyttöehtoja tai poistaa sisältöjä oman tahtonsa mukaisesti.
Brändin kotipesä on aina omat kotisivut. Kotisivujen webhotelli kannattaa valita kotimaasta palvelun sujuvuuden ja lainsäädännön vuoksi. Domainin muoto kannattaa valita oman nimen tai yrityksen nimellä, riippuen siitä kumpi on tärkeämpi nostaa esiin. Kuvataiteilijalle usein parasta on omalla nimellä toimiminen ja brändin rakentaminen sen päälle.
Usein on syytä varata kaikilla keskeisillä päätteillä sama domain, ettei joudu siihen ikävään tilanteeseen, että samalla nimellä ilmaantuu kilpailevaa tai haitallista toimintaa. Kaikkia domaineja ei tarvitse käyttää, mutta ne varaamalla estää muita käyttämästä samaa nimeä eri päätteellä. Kotisivun teemaa valitessa kannattaa ottaa huomioon jaetun materiaalin muoto ja laatu: riittääkö teksti ja kuva, tarvitaanko myös video ja blogi, tuleeko varauskalenteri tai verkkokauppa myös sivujen yhteyteen?
Kotisivuja suunnitellessa kannattaa tehdä kilpailija analyysia eli tutkia miten muut ovat kotisivunsa rakentaneet, mitä sisältöjä siellä on ja mille alustalle sivut on rakennettu, mitä sosiaalisen median kanavia on käytössä sivujen tukena.
Taiteilijan määritelmä, artist statement, on usein vain kahden lauseen mittainen kuvaus siitä, millaista taidetta tekee ja miksi. Tällä asemoi itseään taiteilijana ja taiteen kentässä ja yhteiskunnassa. Noiden kahden lauseen kirjoittaminen on yllättävän hankalaa. Kannattaa aloittaa heti.
Kotisivujen keskeinen sisältö on tietenkin työnäytteet, joista kannattaa valita huolella noin parikymmentä parasta ja suosituinta työtä.
CV tulisi olla nousujohteinen, aloittajalla tietenkin toiminta valmistumiseen asti ja siitä sitten uran kehitys paikallisesta taiteilijasta kansallisen tason taiteilijaksi ja viimeistään viiden vuoden tienoilla pitäisi alkaa näkymään myös kansainvälistä kehitystä. CV:stä kannattaa putsata pienempiä ja sekoittavia tapahtumia pois edellä mainitun kehityksen kuvaamisen tieltä.
Näyttely ja julkaisutoiminnasta kannattaa mainita kuratoidut tai arvioidut tapahtumat. Palkinnot, residenssitoiminta, näyttelyt keskeisissä gallerioissa tai tapahtumissa ja ostot museokokoelmin tai vastaaviin isoihin kokoelmiin tulee mainita. Apurahat kannattaa myös mainita ja ainakin aluksi ehkä myös koulutus ja kuuluminen tunnustettuihin taiteilijajärjestöihin ja keskeiset luottamustoimet näissä.
Tällä tavalla kotisivuprojektista muodostuu myös urasuunnitelma. Suunnitelman toteuttaminen vaatii edelleen henkilökohtaisten verkostojen luomista, mutta apuna voi käyttää ja rakentaa omaa brändiään.
Lähteet:
Gorbatov S, Khapova SN and Lysova EI (2018) Personal Branding: Interdisciplinary Systematic Review and Research Agenda. Front. Psychol. 9:2238.
doi: 10.3389/fpsyg.2018.02238 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.02238
Preece, Chloe and Kerrigan, Finola (2015) An Analysis of the Construction of Artistic Brands. Journal of Marketing Management, 31 (11-12). pp. 1207-1230. ISSN1472-1376
https://ualresearchonline.arts.ac.uk/id/eprint/16151/1/Preece%20and%20Kerrigan%20JMM.pdf
Hautamäki, Pia; Mattila, Malla ( toim. ) : Älykkäällä myynnillä kansainväliseen kasvuun ISBN:978-952-7266-65-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7266-65-6
Jouni Hynysen IPR-verkkoluento 10.4.2018 osana Lapin innovaatioassistentti -hanketta
Hanna Hannus STS luento YVV verkostolle 4.11.2021
Pauliina Laitisen luento YVV viestintätyöpajassa 22.11.2021
Digitalisaatio taiteen sisältönä
Panu Pohjola
Monikerroksisen kommentin digitalisaatioon toi taiteilija Jani Leinonen myymällä teoksensa Things You Own syksyllä 2021 Trustswappien huutokaupassa NFT:nä. Samoihin aikoihin teos ilmestyi myös Prismoihin T-paitana Finlayson yhteistyönä.
Digitalisaatio näyttäisi olevan myös ihmisyyteen ja yhteiskuntaan muutenkin kuin, omistamisen mielekkyyden tasolla, todella vahvasti vaikuttava tekijä.
Käyttämämme raha ei ole enää valtioiden rahaa, vaan rahoituslaitosten digitalisena kehittämää ja liikkeelle laskemaa bittivirtaa, jonka suurin merkitys ei olekaan se ostovoima, jota se ilmaisee yksilön tilillä, vaan valta, jonka kansainväliset rahoituslaitokset ovat valtioista saaneet. Valuuttakriisin aiheuttamat valtavat toimet mm. euron pelastamiseksi, dollaridiplomatia toisesta maailmansodasta lähtien ja Kiinan viimeisten aikojen vastaiskut sitä kohtaan ja vaikkapa Ruotsin valtion e-kruunu hanke todistavat asian ajankohtaisuutta.
Taloudellinen valta edellyttää eriarvoisuutta. Velka, joka on bittien myötä paisunut valtavaksi, vaatii jatkuvaa kasvua tai sen odotusta, jottei maksukyky joutuisi epäilyksen alaiseksi. Tältä ei välty asunnonostaja tai valtio tai vaikkapa Euroopan Unioni. Jatkuva kasvu vaatii jatkuvaa tuotteiden määrän ja niistä saatavien voittojen kasvua. Tuotteiden määrän tai voittojen lisääminen vaatii jatkuvaa luonnonvarojen ylikäyttöä ja käytännössä orjina työskentelevien ihmisten työtä tuotannossa. Jossain on siis oltava yksilöitä, jotka työskentelevät halvemmalla ja huonommissa oloissa kuin minä, jotta minä saisin vakuutettua luotottajani siitä, että jonain päivänä maksan velkani tai ainakin pystyn maksamaan korot ja pankin perimät voitot rahalaitoksen luomasta ostovoimasta, joka minulle on suotu yli omien varojeni. Ilman digitalisaatiota reaaliaikainen ja globaali tuotanto- ja logistiikkaketju ei pystyisi hiomaan jokaista sentin osaakin lisää voittoa, kasvua, tuotannon ja kulutuksen ketjusta.
Voiko Elokapina olla sosiaalisessa mediassa? Nopeasti googlettelemalla löytyy tili ainakin Twitter, Facebook ja YouTube palveluista, sekä blogi ja ghost.org linkki. Vaikka nämä yritykset tekevät viherpesua ollakseen hiilineutraaleja, kuluttaa jo päätelaitteiden ja internetin ylläpito valtavasti energiaa ja luonnonvaroja. Internetin keskus on Piilaaksossa, mutta etäpesäkkeitä on nykyään ympäri maailmaa ja paikkakunnat jopa kilpailevat saadakseen globaalien toimijoiden palvelinhalleja kuntaansa. Ikea osti ison tuulivoimatoimijan saadakseen omat palvelimensa ja liikkeensä toimivaan uusiutuvalla energialla, mutta tämäkään ei poista internetin yleistä kuormittavuutta, eikä sitä, että harva kuluttaja pystyy samaan oman internetkäyttönsä kanssa.
Mitä internet ja digitalisaatio sitten on tehnyt yksilölle? McLuhan väitti, että laitteista on tullut ihmisten jatkeita. Jean Baudrillard näkee, että internetin myötä ihmisistä on tullut koneiden jatkeita. Tämän artikkelin kirjoittaja on luopunut omasta tietokoneesta ja omasta älypuhelimesta, mutta sätkii silti ruutuaikalaskurin myötä useita minuutteja puhelimella päivittäin ja lähes koko työpäivän käyttää tietokonetta ja internettiä. Jo tästä toipumiseen, jotta kestän seuraavan päivän, menee pari tuntia päivästä ulkoillessa ja urheillessa. Omista laitteista luopumisesta huolimatta laskin jokaisesta elinvuodesta laskin kuluttavani 67 päivää sätkimällä internetin jatkeena ja 16 päivää menee sätkimisestä elpymiseen. Miten paljon kaikki säteily ja turhat ajatukset, huono asento jne. syövätkään elinajasta? Haluanko silti luopua pankkisovelluksista, kartta- ja navigaatiosovelluksista, valokuvaeditoinnista älypuhelimella, puhelimen skannerista, filmikehitysapplikaatiosta, sähköpostista, nettiselaimesta, Instagramista, SoundCloudista, terveyspalveluiden tarjoajien verkkopalvelusta, lippupalveluista, sähköpostista ja kalastusluvasta? En. Käsittelen digitalisaatiota mieluimmin taiteessani.
Jokainen taitelija joutuu jossain vaiheessa pohtimaan valintaansa, kuten Jani Leinosen teos ja siitä tehty Finlaysonin T-paita: Do You Want the Truth or something Beautiful. Digitalisaation käsittely taiteessa voisi olla ajankohtaista juuri nyt, kun maailma tarjoaa digitalisaatiota teollisen yhteiskunnan jatkoksi ja ratkaisuksi kaikkiin yhteiskunnan ja yksilön haasteisiin.
Lähteet:
Swappable, Artist Jani Leinonen Things You Own NFT (tarkastettu 10.2.2022): https://swappable.io/assets/0x6ecb8c5f48817007a1f45e162e8cdc5940a631ef/1
Finlayson: Kantaa ottavat T-paidat paremman maailman puolesta (tarkastettu 10.2.2022): https://www.finlayson.fi/blogs/finlayson/jani-leinonen-x-finlayson-kantaaottavat-taideteepaidat-paremman-maailman-puolesta
Elokapina (tarkastettu 10.2.2022): https://blogi.elokapina.me/
Climate Neutral, Hiilineutraalit yritykset (tarkastettu 10.2.2022): https://www.climateneutral.org/
https://www.bbc.com/future/article/20200305-why-your-internet-habits-are-not-as-clean-as-you-think
BBC, internetin ympäristövaikutuksista (tarkastettu 10.2.2022): https://www.climatecare.org/resources/news/infographic-carbon-footprint-internet/
K niin kuin Katastrofi, länsimaiden seitsemän tulevaisuutta, Atena kustannus (2021) (tarkastettu 10.2.2022): https://atena.fi/kirjat/k-niin-kuin-katastrofi
Margareta Atwood: Velka ja vaurauden kääntöpuoli, LIKE (2009) (tarkastettu 10.2.2022): https://like.fi/kirjat/velka-ja-vaurauden-varjopuoli/
Suomen virallinen tilasto (SVT): Kansantalouden tilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8881. Helsinki: Tilastokeskus [tarkastettu: 10.2.2022].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vtp/
Jean Baudrillard: Telemorphosis Univocal Publishing (2012) (tarkastettu 10.2.2022): https://www.upress.umn.edu/book-division/books/telemorphosis
Digitaalisen piirtämisen mahdollisuuksista
Kaisamaisa Erämies
Yli vaaran vuosien -hanke kehittää kuvataiteilijan uuden työn koulutusmallia tarjoten esimerkkejä kuvataideopiskelijoiden työelämälähtöisistä harjoitteluympäristöistä, näkökulmia kuvataiteen alan työn opinnollistamiseen sekä materiaalia ja työkaluja kuvataiteilijan uuden työn tunnistamiseen ja osaamisen kehittämiseen.
Hankkeen toimijoina ovat yhteistyössä kuvataiteen koulutusta antavat kotimaiset korkeakoulut: LAB-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu sekä Yrkeshögskolan Novia. Näiden lisäksi projekteissa voi olla mukana alueellisia toimijoita.
LAB-ammattikorkeakoulu järjesti YVV-hankkeen merkeissä kaakkoissuomalaisille kuvataiteilijoille kouluttautumismahdollisuuksia kuvataiteen yksikössään Lappeenrannassa syksyllä 2020. Viikonloppukursseja oli mukana toteuttamassa myös Kaakon taide, jonka jäsenseurojen myötä kouluttautuminen oli mahdollista suurelle joukolle ammattilaistaiteilijoita. Kurssit olivat myös tutkinto-opiskelijoille avoimia. Kursseilla tarjottiin oppeja digitaalisista työvälineistä taiteen tekemisen työkaluiksi, mm. digitaalisen maalaamisen ja animoinnin perusteista. Kuvataiteen ammattilaisille uusien työtapojen- ja välineiden hallinta voi toimia siltana tulevaisuudessa esimerkiksi erilaisten mediataideprojektien pariin suuntautuessa.
LAB ammattikorkeakoulun lehtori Jenni Sokura haastatteli digitaalisen maalauksen – ja piirustuksen kurssin vetäjää Kaisamaisa Erämiestä digitaalisuuden roolista taiteen työkalupakin osana. Kaisamaisa veti viikonloppukurssit yhdessä Mira Hokkasen kanssa. Kaisamaisa on LAB:sta valmistunut kuvataiteilija ja Miran opinnot ovat loppusuoralla. He ovat itsenäisesti pitäneet yllä sekä kehittäneet omia digitaalisia taitojaan jo vuosien ajan.
Kuva 1. Kaisamaisan näyte digitaalisesta piirtämisestä: Green lady. Kuva: Kaisamaisa Erämies
Miksi digitaalinen piirtäminen/maalaaminen kiinnostaa ja kenelle se sopii?
- Mielestäni digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen sopii kenelle tahansa, joka on siitä vähänkin kiinnostunut. Nykypäivänä varsinkin digitaaliseen piirtämiseen on helppo tutustua ja päästä alkuun, kun välineitä löytyy monen tasoisia ja hintaisia. Esteenä ei ole enää monen sadan tai tuhannen euron hintalappu (olettaen, että kotona on jo tietokone). Digitaalinen piirtäminen ei vaadi markkinoiden uusimpia ja tehokkaimpia laitteita ja koneita, sitä voi tehdä ihan vain puhelimella tai tabletilla. Digitaalinen piirtäminen voi olla hyvä ensikosketus kuvataiteeseen, jos ei halua/uskalla esim, opetella käyttämään öljyvärejä tai pelkää, että maalit sotkevat liikaa.
- Digitaalisia teoksia on ehkä myös hieman helpompi säilyttää/laittaa varastoon, koska niistä ei jää fyysistä kopiota, Digitaalinen taide sopii siis henkilölle, jolla ei ole tilaa tai budjettia ostaa maalaamiseen tarvittavia välineitä, mutta haluaa ilmaista itseään piirtämisen/maalaamisen kautta.
Mitä hyötyä digitaalisista piirtämisen tavoista on kuvataiteen ammattilaiselle?
- Itse näen digitaalisen piirtämisen hyvin monipuolisena tekniikkana/välineenä, eli sitä voi yhdistää myös perinteisiin tekniikoihin ja työskentelyn vaiheisiin. Omalla kohdallani, digitaalinen piirtäminen on nopeuttanut suunnittelua ja luonnostelua. Voin yhdestä luonnoksesta kopioida ja tehdä useita eri versiota tarpeen mukaan, ilman että alkuperäinen teos kärsii tai että joudun maalaamaan kaiken uudestaan.
- Konkreettinen käytännön esimerkki voisi olla suuren seinämaalauksen tekeminen. Luonnostelu - ja ideointivaiheessa on helpompi hahmottaa lopputulos ja idea, jos maalauksen luonnostelee esimerkiksi valokuvan päälle. Tästä voi olla suurta hyötyä asiakastöiden kohdalla tai suurten projektien esittelyssä.
Milloin itse tutustuit tähän tekniikkaan ja mikä siinä kiinnosti?
- Oma kiinnostukseni digitaalista piirtämistä/maalaamista kohtaan heräsi yläasteella. Koulussa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa piirtopöytää ja Photoshoppia, se oli jotain aivan uutta ja mullistavaa minulle. Olen aina pitänyt digitaalisesta kuvituksesta. Erilaisia taiteeseen painottuneita blogisivustoja selatessa olin usein ihmetellyt miten kuvat oli tehty. Kun viimein pääsin kokeilemaan digitaalista piirtämistä, tuntui kuin maailma olisi avartunut.
- En osaa tarkalleen sanoa mikä digitaalisessa taiteessa kiinnosti, ehkä vapaus ja mahdollisuus tehdä mitä vain. Jos teki virheitä, ne pystyi poistamaan eikä tarvinnut pelätä paperin loppumista.
Millaisena näet digitaalisen piirtämisen/maalaamisen kehityksen omana aikananne? Aloitetaan vaikka välineiden ja ohjelmistojen näkökulmasta?
- Olen tehnyt digitaalista taidetta karkeasti laskettuna noin 10 vuotta ja minulla on edelleen käytössä ensimmäinen piirtopöytäni. Olen toki päässyt kokeilemaan uudempia laitteita ja tsekkailen silloin tällöin mitä uutta markkinoilta löytyy. Piirtopöytien ja välineiden valikoima on laajentunut huimasti ja samalla hinnat ovat muuttuneet edullisemmiksi. Laadukkaan piirtopöydän löytäminen edullisesti on helppoa tänä päivänä toisin kuin 10 vuotta sitten.
- Välineistö on selkeästi muuttumassa hienostuneemmaksi ja monipuolisemmaksi. Digitaalinen piirtäminen ei enää rajoitu vain tietokoneeseen ja piirtopöytään, vaan digitaalista luonnostelua voi tehdä vaikka puhelimella.
- Ohjelmistojen kohdalla on myös tapahtunut paljon kehitystä. Olen käyttänyt Clip Studio Paint ohjelmaa siitä lähtien kun sain piirtopöydän. Jo tämä yksi ohjelma on nähnyt paljon kehitystä vuosien varrella. Samalla kun jo ennestään tunnetut ohjelmat kuten Clip Studio ja Photoshop ovat kehittyneet, niin uusia varteenotettavia kilpailijoita on noussut niiden rinnalle, sekä ilmaisia että maksullisia. Nykyisin ilmaiset piirto-ohjelmat vetävät merkein vertoja maksullisille ohjemille tarjoamillaan työkaluilla ja toiminnoilla.
- Itse koen, että digitaalisesta piirtämisestä on tullut arkipäivää. Kynnys digitaalisen piirtämisen aloittamiseen on matalalla, välineitä ja ohjelmia löytyy edullisesti ja netti on pullollaan ohjeita digipiirtämistä varten. Digitaalinen piirtäminen ei ole nykyään niin eksoottista ja erityistä, siitä on tullut välttämättömyys varsinkin ammatillisessa käytössä. Kirjojen kannet, mainokset, julisteet yms ovat kaikki digitaalista kuvitusta, tai ainakin osittain.
Kuva 2. Kaisamaisan näyte digitaalisesta piirtämisestä. Kuva: Kaisamaisa Erämies
Entä teosten suhteen, esimerkiksi laadun tms. suhteen?
- Teosten laatu riippuu toki tekijästä, ilmaisillakin ohjelmilla saa aikaiseksi hienoja teoksia, jos jaksaa opetella ja käyttää aikaa. Kieltämättä teknologian kehitys ja digiaika on edesauttanut laadun paranemista ja helpottanut työskentelyä. Digitaalisten teosten laatuun ei vaikuta pelkästään väline ja ohjelma millä teos on tehty, vaan myös se miten ja millä teos esitetään. Teknologian kehittyessä laatukin paranee.
Olet itse myös kuvataiteilija, millainen rooli digitaalisilla välineillä & mahdollisuuksilla on omassa taiteellisessa työskentelyssäsi?
- Itse olen pitänyt perinteiset tekniikat ja teokset erillään digitaalisesta piirtämisestä. En osaa sanoa järkevää syytä minkä takia olen erottanut nämä kaksi toisistaan. Olen hiljalleen havahtunut tähän perinteisen ja digitaalisen tekniikan sekoittamiseen ja hyödyntämiseen yhdessä varsinkin luonnosteluvaiheessa.
- Digitaalisella taiteella on ollut suuri merkitys oman kuvataiteilija identiteetin kanssa. Pienestä pitäen olen pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta digitaalinen piirtäminen sai minut harkitsemaan vakavissaan kuvataiteilijan ammattia ja ammattiin opiskelua.
- Uskon, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa, että hallitsen useita eri välineitä, niin perinteisiä tekniikoita kuin digitaalisia. Se antaa vapauden tehdä ja valita miten tehdä, pystyn mukautumaan tilanteen mukaan.
- Maalaustelinettä tai luonnoskirjaa en voi aina kantaa mukanani, mutta puhelin on matkassa mukana. Jos haluan nopeasti luonnostella teos idean ylös, voin piirtää sen puhelimella.
Missä vaiheessa huomasitte osaavanne asioita siinä määrin että voisitte opettaa muita?
Minkälaista kurssien pitäminen on ollut?
- Digitaalinen taide on minulla lähellä sydäntä ja tärkeä tapa ilmaista itseäni. Se, että koulussa ei ollut tarjolla digitaaliseen maalaamiseen perehtyvää kurssia toimi motivaationa opettaa sitä muille. Ajatuksena oli, että jos koulu ei tällaista kurssia tarjoa niin silloin itse järjestämme sellaisen. Itse koen, että vuosi vuodelta digitaalisista välineistä on tullut yhä tärkeämpiä ja keskeisempiä työkaluja taiteen kentällä ja näitä tekniikoita/tapoja tehdä olisi hyvä myös opettaa tuleville kuvataiteilijoille. Oman osaamisen tajusi siinä vaiheessa, kun neuvoi ja auttoi kavereita, jotka eivät olleet koskaan tehneet digitaalista piirtämistä.
- Opettamisessa auttoi suuresti se, että meitä oli kaksi opettamassa. Pystyimme antamaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja digitaaliseen piirtämiseen ja samalla paikkaamaan, jos toinen ei osannut neuvoa jotain tiettyä juttua.
- Kurssin pitäminen oli opettavaista. Opettajana opin itsekin paljon siitä piirto-ohjelmasta mitä käytimme. Perusteisiin oli perehdyttävä itse ensin syvemmin, ennen kuin pystyi neuvomaan muita ja kertomaan miksi jokin asia tehtiin tietyllä tavalla. Kurssin aikana oppi myös kurssilaisilta, siitä miten he hyödynsivät ja käyttivät annettuja työkaluja. Muiden seuraaminen avarsi omaa ajattelua ja pakotti pois itselle itsestäänselvyyksistä ja tavoista tehdä.
Ajatuksia digitaalisuuden roolista tulevaisuudessa taiteen kentällä?
- Itse uskon, että digitaalisesta taiteesta ja digitaalisista välineistä tulee tulevaisuudessa vielä keskeisempiä työkaluja ja tapoja tehdä taidetta. Digitaide on jo keskeinen osa kuvataiteen kenttää esim. videotaiteen muodossa, toivon ja odotan innolla sitä, että digitaalinen maalaus saa vastaavaa arvostusta.
- Elämme digiaikaa, asioita ja palveluita siirretään sähköiseen muotoon enemmän ja enemmän, uskon että se on myös kuvataiteen tulevaisuus.
Kirjoittaja:
Jenni Sokura on LAB ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikön lehtori, joka työskentelee Lappeenrannan kampuksella.
Kuvataiteilijoiden kokemuksia työelämästä:
Hiljaista tietoa kuvataiteilijan työstä. Anitra Arkko-Saukkosen ja Marjo Jussilan artikkeli työelämän ja työn muuttuneesta luonteesta.
Elinikäinen oppiminen on osa taiteilijuutta. Kuvataiteen opiskelijoille toteutettiin kysely, jossa opiskelijat arvioivat, millaisia taitoja he pitävät ammatissaan tärkeimpinä. Sade Kahran ja Tomi Kuusimäen artikkeli kokoaa yhteen kyselystä saatuja tuloksia.
Näkökulmia kuvataiteilijan osaamiseen Lotta Pyykkönen
Kuvataidetta ja pelialaa yhdistää visuaalisuus. Titta Kohonen ja Lotta Pyykkönen
Viestintä:
Useiden ammattikorkeakoulujen yhteistyönä suunniteltu ja toteutettu Someta duuniin MOOC-opinnot on itseopiskelupaketti omien työnhakutaitojen hiomiseen ja oman osaamisen brändäämiseen somessa ja verkossa.
Projektijohtaminen:
Anitra Arkko-Saukkosen artikkeli Luovat askeleet – ideasta taideproduktioon esittelee kuvataiteilijoille muotoillun Luovat askeleet -toimintamallin, jonka avulla tuetaan taideproduktion ideointia ja suunnittelua.
Julkinen taide, kuntayhteistyö, työllisyys:
Bildkonsten bubblar i kommunerna, Novialia / Svängrum-e 9.3.2021
Herätkää kunnat, ja työllistäkää ammattitaiteilijoita! / Taiteilija-lehti 7.5.2021
Bildkonstnären behöver också få ett arbete - varför inte på ett museum? / Vasabladet & Österbottens tidning 12.6.2021
Bildkonstnärer behöver beredas plats på arbetsmarknaden – "De utbildas till ett yrke, inte till genier" / Vasabladet & Österbottens tidning 12.6.2021
Sade Kahra: ”Bildkonstnärsskapet – ett yrke i ständig förändring” / Vaasa Insider 17.9.2021
Kuvataiteilijan viestintä – Infograafit
Anniina Kraft
Yli vaaran vuosien –hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kuvataiteilijoiden viestintäosaamisen kehittäminen vastaamaan uuden työn vaatimuksia ja edistämään kuvataiteilijoiden siirtymistä opinnoista työelämään. Syksyllä 2021 hanke järjesti neljä kuvataiteilijan viestintätyöpajaa. Työpajojen asiantuntija-alustusten pohjalta on tuotettu infograafit kuvataiteilijan viestintään liittyvistä aiheista.
Infograafit on tuottanut harjoittelija, Lapin AMKin kuvataiteen opiskelija Anniina Kraft.
Infograafit on vapaasti ladattavissa ja hyödynnettävissä opetuskäytössä. Lähteenä voi mainita Yli vaaran vuosien –hankkeen ja tekijänä Anniina Kraft. Säilytäthän myös logot kuvissa. Infograafien muokkaaminen ja kaupallinen hyödyntäminen on kielletty.