Digivisio 2030 on Suomen korkeakoulujen yhteinen hanke, joka avaa oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön. Pitkäjänteinen digivisiotyö tukee oppijoiden oppimista läpi elämän sekä mahdollistaa pedagogiikan kehittymisen ja korkeakoulujen uudistumisen. Vuonna 2030 Suomessa on avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi, joka hyödyttää myös laajasti niin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kuin työelämääkin. (Digivisio 2030.)

Digivision hankesuunnitelman mukaan keskeisimpiä vaikutuksia korkeakoulutukseen on muun muassa globaali tarjonta ja kilpailu korkeakoulutuksen alueella, teknologinen kehitys, työn tekemisen murros; uudet ammatit ja työurat, yksilön vastuu omasta osaamisestaan ja muutoksen nopeuden kasvaminen, sekä uudistumisen kasvava merkitys. Edellä mainittujen trendien vaikutukset korkeakouluihin näkyy muun muassa verkostojen ja ekosysteemien kasvavana merkityksenä, täsmäoppimisena, jatkuvan oppimisen merkityksen kasvuna, oppimisen kohdentumisena pienempiin ja lyhyempiin täsmällisiin kokonaisuuksiin ja linkittymisenä omaan työhön.  (Digivisio 2030.)

Hankkeessa on toteutettu Digivisiossa esitettyä tavoitetta, jossa opetusta tuotetaan avoimena ekosysteeminä.  Ohjaus suunnitellaan ja tehdään tutkien, innovoiden ja työelämälähtöisesti. Neljän ammattikorkeakoulun yhteinen tietovaranto ja osaaminen on Yli vaaran vuosien -hankkeessa tuotu onnistuneesti opetuksen kehittämiseen mukaan. Jokaisella oppilaitoksella on erilaista osaamista, josta on ollut hyötyä uuden koulutusmallin suunnittelussa ja pilotoinnissa.

Koronapandemia pakotti etsimään tapoja, joilla kuvataiteen koulutus voidaan toteuttaa digitaalisesti. Esimerkiksi opiskelijoiden valintaprosessi on pääosin digitalisoitu, verkko-oppiminen on osa opetusta ja esimerkiksi opinnäytetyöprosessi on osittain viety verkkoympäristöön. Verkko-oppimisen tuominen kategorisesti läpileikkaavana kaikkiin opintokokonaisuuksiin ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, vaan opetussuunnitelmista ja opintojaksoista tulee tunnistaa ne oppimistavoitteet, joita voidaan parhaiten saavuttaa verkko-oppimismenetelmin. Projektin aikana on vahvistunut, että verkko-oppimisen rooli tulee olla pedagogisesti perusteltua.

Hankkeessa pyrittiin luomaan kuvataiteen koulutukselle yhteisiä opintoja sekä mahdollistaa ristiinopiskelu. Tällaisissa ratkaisuissa verkkoalustat ovat välttämättömiä, jotta opintoihin voi osallistua eri puolelta Suomea. Verkkoalustat ovat mahdollistaneet myös ketterän työtavan yhteisten opintojen suunnitteluun ja niiden jatkokehittämisen ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden välillä.

Ristiinopiskelu verkossa lisää opiskelijan valinnan mahdollisuuksia opintojen suhteen sekä mahdollistaa opiskelijoiden valtakunnallisen verkostoitumisen jo opiskeluaikana, joka on kuvataiteilijan työssä erityisen tärkeää.  Lisäksi yhteiset verkko-opinnot avaavat opiskelijalle mahdollisuuksia yksilöllisempiin valintoihin, eikä opintojaksojen valikoima rajoitu vain yhteen korkeakouluun. Ristiinopiskelun ohjaus mahdollistaa myös opettajuuden jakamisen ja näin organisaatioiden erilainen asiantuntijuus tulee opiskelijoiden hyödyksi. Kollegiaalinen tiedonjako ja vastuunjakaminen on ollut merkittävä hyöty kuvataideopintojen sisältöjen digitaalisessa kehittämisessä ja opetustapojen täsmentämisessä.

Hyvänä ohjaavana materiaalina kestävän kehityksen teemoja kehitettäessä on ollut Arenen ohjelma kestävästä, vastuullisesta ja hiilineutraalista ammattikorkeakoulusta vuoteen 2030 mennessä. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesta kestävää kehitystä (Arene, 2020). YK:n globaali toimintaohjelma Agenda 2030 tunnistaa myös koulutuksen ja TKI-toiminnan merkityksen tarvittavien muutosten aikaansaamisessa.

Ympäristöministeriö määrittelee kestävän kehityksen maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaksi jatkuvaksi ja ohjatuksi yhteiskunnalliseksi muutokseksi, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. (Ympäristöministeriö, Mitä on kestävä kehitys.)

Ekologinen kestävyys määritellään verkkosivuilla kestävän kehityksen perusehtona. Ekologinen kestävyys on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttämistä sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista luonnon kestokykyyn. (Ympäristöministeriö, Mitä on kestävä kehitys.)

Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toimin-noille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. (Ympäristöministeriö, Mitä on kestävä kehitys)

Ympäristöministeriön määrittelyn mukaan sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeistä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo, sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen.  Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Kansalaisten perushyvinvointi on yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle. (Ympäristöministeriö, Mitä on kestävä kehitys.)

Kuvataiteen koulutuksen mahdollisuudet kestävän kehityksen edistämiseen liittyvät koulutuksen sisältöihin sekä sen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Taide voi nostaa asioita keskusteluun ja vaikuttaa kehityksen kulkuun. Kuvataiteen lähtökohta kokeilevana ja uusia avauksia synnyttävänä, on hyvä alusta myös erilaisille kestävää kehitystä edistäville toimintamalleille. Koulutuksessa tulisi entistä enemmän huomioida yhteistyömahdollisuudet kuntien kanssa kestävän kehityksen edistämisessä. Näkyvyyden tuomisen lisäksi tarvetta on erilaisille sosiaalisen taiteen muodoille ja ympäristön estetisoinnille.  Tämän suuntainen työ ennakoi, että kuvataiteilijan työn tekemisen paikka on muuttumassa. Työn muutos tulisi huomioida myös koulutuksessa entistä paremmin.

Myös kuvataiteen koulutuksen sisällöissä tulee nostaa esiin kestävän kehityksen näkökulmia. Kuvataiteen koulutuksen kehittämisessä tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon materiaalien ja resurssien taloudellisempi käyttö. Näkökulmalle on jo paikkansa, sillä kuvataiteen opiskelijat ovat kiinnostuneita kestävän kehityksen aiheista ja haluavat kytkeä ne opintojensa osaksi. Aihe näkyy esimerkiksi kuvataiteen opinnäytetöissä, joissa pohditaan taiteen tekemisen hiilijalanjälkeä tai käsitellään luonnonsuojeluun liittyviä teemoja.

Kolmanneksi läpileikkaavaksi teemaksi kuvataiteen uuden työn koulutusmalliin valittiin yhdenvertaisuus. Sillä tarkoitetaan, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä (Oikeusministeriö, Yhdenvertaisuus.fi).

Oppia kaikille! - yhdenvertaisuussuunnittelun oppaan mukaan yhdenvertaisuuskysymykset liittyvät monella tapaa oppilaitoksen toimintaan ja strategisiin prosesseihin, kuten opetussuunnitelmaan, opetuksen laadun arviointiin, tilasuunnitelmiin ja henkilöstön rekrytointiin. Yhdenvertaisuussuunnitelman avulla voidaan luoda organisaatiolle raamit, joiden sisällä on helpompi ottaa esiin yhdenvertaisuuteen ja syrjintään liittyviä asioita. Konkreettisina toimenpiteinä yhdenvertaisuussuunnittelun oppaassa linjataan koko oppilaitosyhteisön osallistaminen, tiedottaminen ja vastuunjako. Koko yhteisön tulee olla aidosti suunnittelussa mukana muun muassa palautteen ja tiedon antajina sekä suunnitelman kirjoittajina. (Sisäasiainministeriö 2013, s. 15-17.)

Yhdenvertaisuussuunnitelma toimii hyvänä työkaluna työn aloittamiseen.  Prosessi kuvataan oppaassa neliportaisena, mikä koostuu osallistamisesta, tiedonkeruusta, yhdenvertaisuussuunnitelmasta ja toiminnasta (Sisäasiain-ministeriö 2013, s. 15-17). Suunnitelmasta esiin nousevia ajatuksia voidaan edistää esimerkiksi osana harjoittelua ja työn opinnollistamista pohtimalla, miten yhdenvertaisuus toteutuu kuvataiteilijan työssä ja miten kuvataiteilija voi ottaa yhdenvertaisuuden huomioon taiteen julkaisemisessa.

Yhteisen opetuksen järjestäminen on itsessään kuvataiteen opiskelijoiden yhdenvertaisuutta edistävää, sillä jokainen opiskelija saa yhdenvertaisesti tietoa alasta. Kuvataiteen koulutuksen osalta on tunnistettu, että opiskelijoiden osallisuutta opiskelujen suunnittelussa voisi lisätä.

Yhdenvertaisuus on myös avoimuuden lisäämistä. Avoimuuden edistämiseen kuuluu esimerkiksi kuvataiteilijan työn sanallistaminen, työn eri osa-alueiden tunnistaminen, työnkuvan moninaisuuden huomioiminen sekä alaan kuuluvien haasteiden avoin käsittely.

Nämä teemat on huomioitu hankkeen toiminnassa laajasti. Ne näkyivät myös koulutusmallin yhteydessä järjestetyissä yhteisissä opinnoissa. Yhteisestä kehittämisestä ovat hyötyneet myös muut hankkeen ammattikorkeakouluissa työskentelevät opettajat uusien ajankohtaisten oppimistapojen tuomisena kuvataiteen koulutukseen.

Ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämisessä on kolme keskeistä työkalua; ristiinopiskelu, yhteinen webinaarisarja sekä työelämälähtöiset oppimisympäristöt, joita voidaan toteuttaa myös yhteisesti.

Hankkeen toiminta-aikana testattiin yhteisen webinaarisarjan toimivuutta, sekä työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä valta-kunnallisesti. Webinaarisarjan kokoavana teemana on ollut taiteilija ja yhteiskunta. Sisällöt ovat käsitelleet kuvataiteilijan työhön liittyviä organisaatioita ja työelämätaitoihin liittyviä osa-alueita tekijänoikeuksista hinnoitteluun. Ristiinopiskelu on mahdollistettu niin, että jokainen ammattikorkeakoulu on liittänyt webinaarit osaksi omia opintojaksojaan.

Kaksi hankkeessa pilotoitua työelämälähtöistä oppimisympäristöä toteutettiin myös valtakunnallisena.  Pilotoinnit liittyivät digiresidenssiin ja galleria- ja näyttelytoimintaan. Digiresidenssin ohjausmalli on valmis ja toteuttavissa myös jatkossa valtakunnallisesti. Digiresidenssissä opiskelijat tekivät yhteistyötä ja harjoittelivat yhteiskehittelyn metodia osana taiteen tekemistä.

Pilotoinnit osoittavat, että oppimisympäristöjen laajentaminen ja avaaminen on mahdollista kaikille kuvataidetta opettaville ammattikorkeakouluille. Ristiinopiskelua voidaan edistää sillä, että opintojaksoselosteissa on tarkasti avattu ne osiot, jotka soveltuvat verkko-oppimisympäristöön. Verkkoon sopivat esimerkiksi teoria- ja työturvallisuuteen liittyvät aiheet sekä vertaisarviointi.

Yhteinen webinaarisarja on hyvä väline käsitellä kaikkia kuvataiteen koulutusohjelmia yhdistäviä aiheita. Sarja olisi hyvä sisällyttää kunkin ammattikorkeakoulun olemassa olevaan opintojaksoon pakollisena osiona. Yhteisen seminaarisarjan sisältöihin voidaan sisällyttää myös johdanto-osiot läpileikkaavista teemoista digitaalisuudesta, kestävästä kehityksestä ja yhdenvertaisuudesta.

Yksinkertaisimmillaan yhteistyö voi olla vertaisarvioinnin toteuttamista opintojaksojen välillä. Myös opiskelijoiden verkostoitumista ja tiedonjakoa voidaan edistää yhteisillä opetus- ja palautetilanteilla, jotka tapahtuvat verkon välityksellä eri kampusten välillä. Tällaista kokeiltiin taidegrafiikan opetuksessa, jossa opiskelijat esittelivät menetelmäkurssiensa tuloksia toisilleen kampukselta toiselle.

Tulevaisuudessa jokaisella ammattikorkeakoululla tulee olla riittävä määrä taiteen opintojaksoja verkkototeutuksina. Jos jokainen ammattikorkeakoulu tarjoaa vähintään 10 opintopistettä verkkototeutuksina, niin kokonaistarjonta on silloin opiskelijan näkökulmasta houkutteleva.

Opintojen suunnittelussa ja arviointia kehitettäessä tulee ottaa huomioon ammattikorkeakoulujen yleisten osaamisten ja kriteerien lisäksi kuvataiteen omista lähtökohdista nousevat osaamiskriteerit. Yli vaaran vuosien –projektissa on tunnistettu tärkeiksi osaamisalueiksi luovuus, menetelmät ja materiaalit, visuaalisuus, itseohjautuvuus, tulonmuodostus, yleisö, verkostot ja viestintä.

Ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön kehittäminen rakentuu jatkossa projektin aikana muodostuneen palvelumanageriverkoston varaan. Kussakin ammattikorkea-koulussa on 1-2 vakituisessa työsuhteessa olevaa henkilöä, joilla on opetussuunnitelmatyöhön, harjoitteluun, työn opinnollistamiseen tai tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyviä tehtäviä. Verkoston avulla tunnistetaan ja kehitetään myös uusia tutkimuksen ja kehittämistoiminnan avauksia.

Valtakunnallisesti toimiva kuvataiteen ammattikorkeakoulujen verkosto pystyy tarjoamaan monipuolisen tarjonnan opiskelijalle verkossa, kun tarjonta on selkeästi määritelty opetussuunnitelma- ja opintojaksotasolla ja opintojen toteutusten aikataulutus sallii ristiinopiskelun korkeakoulujen välillä. Verkko-oppiminen ja ristiinopiskelu on luontevaa rakentaa kaikkia kuvataiteen koulutuksia yhdistävien teemojen alle. Näitä voivat esimerkiksi olla taiteilijan viestintään ja taiteen ammattikenttään, työyhteisövalmiuksiin sekä yrittäjyyteen liittyvät kokonaisuudet. Opintojaksojen suunnitteluun, aikataulutukseen ja sisältöjen kuvaamiseen opintojaksoselosteissa tulee opintojaksoselosteissa kiinnittää erityistä huomioita, jotta yhteistyö eri oppilaitosten välillä mahdollistuu.

Koko ajan monipuolistuva ja muutoksessa oleva ammattikuva tulee ottaa entistä paremmin huomioon opiskelijoiden uraohjauksessa. Opintojen suunnittelua, toteutusta ja arviointia tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Alumnitoiminta tulee olla tärkeä osa kuvataiteen ammattikorkeakoulujen toimintaa. Yhteistyö alumnien ja työelämän kanssa tulee olla tärkeä osa opetuksen jatkuvaa kehittämistä.

Yhteisten projektien, ohjaamisen jakaminen, yhteisopettajuuden ja opiskelijoiden verkostoituminen kampusten välillä opintojaksojen aikana mahdollistaisi uusien pedagogisten innovaatioiden kehittämistä, jotka palvelisivat myös taiteilijan uutta työnkuvaa. Opiskelijoiden verkostoituminen jo opiskeluaikana on keskeinen taiteilijan työhön siirtymistä helpottava asia ja lieventää työhön liittyvää yksinäisyyttä opintojen päättymisen jälkeen.

Opiskelijoiden ja ammatissa toimivien esiin nostamia taitoja tulee myös integroida nykyistä enemmän osaksi opetusta. Tällaisia ovat esimerkiksi omaan jaksamisen ylläpitämiseen, itsensä johtamiseen, epävarmuuden sietokykyyn ja luovuuteen liittyvät taidot. Harjoittelu ja työn opinnollistaminen ovat tärkeässä osassa näiden osaamisten kehittämisessä

Yli vaaran vuosien -harjoitusympäristöissä on nähtävissä luonto- ja ekologiset teemat, materiaalinen kestävä käyttö ja niiden kierrätys. Moni harjoitusympäristö otti kantaa kaupunkitilaan ja taiteen saavutettavuuteen ihmisten arjessa.

Digivisio 2030. Haettu 20.11.2021
osoitteesta https://digivisio2030.fi/

Arene 2020. Kestävä, vastuullinen ja hiilineutraali ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry.
Haettu 20.11.2021 osoitteesta https://www.arene.fi/

Oikeusministeriö. Yhdenvertaisuus.fi. Haettu 21.11.2021
osoitteesta https://yhdenvertaisuus.fi/mita-on-yhdenvertaisuus

Sisäasiainministeriö. (2013). Oppia kaikille! Yhdenvertaisuussuunnittelun opas oppilaitoksille, Sisäasiainministeriön julkaisu 26/2013.
Haettu 8.12.2021 osoitteesta https://yhdenvertaisuus.fi/

Ympäristöministeriö. Mitä on kestävä kehitys.
Haettu 21.11.2021 osoitteesta https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys