Työn opinnollistaminen

Työtä tekemällä voidaan hankkia tutkinnossa edellytettävää osaamista. Näin opiskeltavaa alaa vastaava työ tukee opintojen etenemistä sekä lisää opiskelun ja työn synergiaa valmistaen opiskelijaa työelämän vaatimuksiin. Työssä hankittu osaaminen tunnistetaan, sitä verrataan tutkinnon perusteisiin ja se dokumentoidaan. Näin kertynyttä osaamista tulkitaan osaksi opintoja.

Kuvataiteen alan työn opinnollistamisen erityispiirteenä on, että varsinaisia valmiita työpaikkoja ei alalla ole vaan kukin alalle valmistuva luo oman työnkuvan itsenäisesti. Kuvataiteilijan osaamista arvioitiin aikaisemmin lähinnä lahjakkuuden näkökulmasta. Kuvataiteilijan työksi on mielletty ainoastaan teosten tekeminen ja näyttelyiden pitäminen. Nyt taiteilijoiden työmahdollisuudet ovat laajentuneet. Taidetta tilataan julkisiin rakennuksiin ja sitä käytetään soveltavasti muilla aloilla. Työnkuvan laajeneminen on tuonut esiin kysymyksen taiteilijan uudesta työstä ja siihen liittyvästä osaamisesta.

Yli vaaran vuosien -hankkeen tavoitteena oli tunnistaa yhteistyöprojektit, missä työn opinnollistaminen voidaan toteuttaa. Kuvataideopiskelijoiden harjoittelukokemuksista, opiskelijoille ja ammatissa toimiville kuvataiteilijoille tehdyistä kyselyistä sekä haastatteluista kerättiin aineisto. Saadun aineiston perusteella osaamista tunnistettiin ja kehitettiin sekä laadittiin toimintamalli miten opiskelija voi nopeuttaa työelämään siirtymistä.

Arbete som studier

Genom arbete är det möjligt att förvärva de färdigheter som krävs för examen. På detta sätt stöder arbete inom studieområdet utvecklingen av studier, ökar synergin mellan studier och arbete samt förbereder eleven på arbetslivets krav. Den kompetens som förvärvats i arbetet identifieras och jämförs med grunderna för examen. Arbetet dokumenteras. På detta sätt tolkas den samlade kunskapen som en del av studierna.

Denna typ av studier har inom bildkonstområdet speciella utgångspunkter, eftersom finns få traditionella jobb på fältet, däremot skapar varje elev självständigt sin egen arbetsbild. En bildkonstnärs färdigheter bedömdes tidigare i hög grad utifrån ett talangperspektiv. Uppfattningen har varit att konstnären skapar verk och håller utställningar. Nu har arbetsmöjligheterna för konstnärer utvidgats. Konsten beställs till offentliga byggnader och tillämpas på olika sätt inom andra områden. Expansionen av arbetsbilden har lyft fram frågan om konstnärens nya arbete och dess relaterade färdigheter.

Att övervinna farans år -projektets syfte är att identifiera sådana samarbetsprojekt, där studier i formen av arbete kan genomföras. Material från bildkonststuderandes praktikerfarenheter samlas in, intervju- och enkätdata samlas i form av undersökningar av studenter och professionella bildkonstnärer i yrkeslivet. Kompetenser identifieras och utvecklas på basis av det insamlade materialet och en modell utarbetas för elevens smidigare övergång till arbetslivet.

Kuvataiteilijan työn opinnollistaminen 

Lotta Pyykkönen

Työn opinnollistaminen on termi käytännölle, jossa opetuksen ulkopuolella hankittu osaaminen tunnustetaan osaksi opintoja. Lähtökohtana on, että työelämän kannalta tärkeää osaamista opitaan myös muualla kuin opintojaksoilla. Kuvataidetta opiskelevat tekevät varsin paljon opintojen ulkopuolista taiteellista työtä. Opinnollistaminen mahdollistaa opiskelijoiden omaehtoisen taiteellisen työn liittämisen osaksi tutkintoa. Yli vaaran vuosien -hankkeen tavoitteena oli luoda alustava malli ja välineet kuvataiteilijan työn opinnollistamiseen.

Kuvataiteilijan työn määrittely ei ole yksinkertaista. Työnkuva on moninainen ja yksilöllinen. Myös taiteilijan työsuhteet ovat erityyppisiä. Kuvataiteen opinnollistamisen mallissa pyrittiin huomioimaan nämä moninaiset työn piirteet. Haasteena mallin kehittämisessä oli myös työnantajan puute. Perinteinen opinnollistaminen toteutetaan kolmen osapuolen kesken. Mukana on työnantaja opiskelija ja koulutusorganisaatio. Työnantaja toimii opinnollistamisessa opiskelijan ohjaajana. Kuvataiteilijan työssä ei välttämättä ole työnantajaa.

Kuvataiteen opinnollistamisen lähtökohdaksi otettiin työn projektimainen luonne, opiskelijan oma motivaatio sekä työhön liittyvä ydinosaaminen. Ne määriteltiin luovuudeksi, menetelmä- ja materiaaliosaamiseksi, visuaaliseksi osaamiseksi, itseohjautuvuudeksi, viestintä- ja julkaisutaidoiksi, tulonmuodostukseen liittyväksi osaamiseksi sekä työhön kytkeytyvän verkoston tunnistamiskyvyksi. Taiteilijantyöhön liittyvä verkosto on asia, jota huomioidaan vielä vähän kuvataiteen koulutuksessa, vaikka se on keskeinen osapuoli taiteilijan työssä sekä oleellinen työllistymisen kannalta.

Työhön liittyvien yhteistyökumppaneiden ja yleisön tunnistaminen korvaavat opinnollistamisen mallissa työnantajan. Mallin lähtökohta on, että taidetta tehdään julkaistavaksi ja katsottavaksi. Yleisön tunnistaminen ja kohtaaminen nähtiin hankkeessa taiteilijan uuteen työhön kuuluvaksi piirteeksi, joka tulisi huomioida kuvataiteen koulutuksessa. Yleisö on työssä piiloisesti läsnä, vaikka sitä ei tunnistettaisi työn osapuoleksi. Taiteen julkaisemisessa tärkeitä ovat myös erilaiset yhteistyökumppanit ja alustat sekä tiedonhankintaan liittyvät osapuolet.

Kuvataiteen opinnollistamiseen luotiin kolme erilaista lähestymistapaa: Opiskelija voi opinnollistaa työnantajalle tai toimeksiantajalle tehtyä työtä. Hän voi myös opinnollistaa opintojaksoja, jos hänellä on kurssille tarvittavat välineet ja materiaalit käytössä. Lisäksi opiskelija voi tehdä omaa syventävää työtä perehtymällä johonkin häntä kiinnostavaan asiaan. Tämä viimeinen opinnollistamisen tapa on luultavasti tärkein kuvataiteen koulutuksen näkökulmasta, sillä se mahdollistaa opiskelijalle sellaisiin taiteen tekemisen tapoihin perehtymisen, jotka eivät kuulu opetussuunnitelmaan. Kuvataiteen opetussuunnitelmien rajallisuus on koettu yhtenä keskeisenä haasteena alan koulutuksen kehittämisessä taiteilijan uuden työnkuvan suuntaan (Herranen ym., 2013, s. 167-170).

Näkökulmia - Perspektiv

Vieritä ylös