Harjoitteluympäristöt
Yksi hankkeen toimenpiteistä oli palvelumanagerien johtamat työelämälähtöiset harjoitteluympäristöt. Hankkeen aikana toteutettin yhteensä 20 erilaista harjoitusympäristöä. Niiden tavoitteena oli tukea kuvataiteilijan siirtymistä opinnoista työelämään.
Kuvataiteilijan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopistettä harjoittelua. Harjoittelun tavoitteena on, että opiskelija perehtyy ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Harjoittelu edistää kokemuksellista oppimista ja syventää opiskelijan taitoja, valmentaa alan työtehtäviin sekä tukee ja täydentää koulutuksen mukaista opiskelua.
Praktikmiljöer
Ett av projektets prestationer var service manager -styrda arbetsbaserade praktikmiljöer. 20 olika praktikmiljöer med målet att stödja bildkonstnärens övergångsfas från studier till arbetsliv förverkligades inom projektet.
Bildkonstutbildningarna på finländska yrkeshögskolor innefattar en praktikperiod på samanlagt 30 studiepoäng. Praktikens syfte är att eleven under handledning blir bekant med för yrkesstudier viktiga praktiska arbetsuppgifter samt tillämpande av kunskap och färdighet i arbetslivet. Praktiken främjar erfarenhetsinlärning och fördjupar studerandens färdigheter, förbereder dem för branschens arbetsuppgifter samt stöder och kompletterar utbildningens lärande.
Kuvataiteen ammatillinen harjoittelu
Tomi Kuusimäki, Tomas Regan
Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvät harjoittelut ovat oppimisympäristöjä, joissa opiskelija voi soveltaa hankkimaansa ammatillista osaamista käytännössä. Ne ovat työelämää vastaavia oppimisympäristöjä, joissa voi kehittää taiteellista osaamista, työelämätaitoja sekä luoda verkostoja.
Työelämäyhteytensä ansiosta harjoittelut ovat monipuolisia ja tärkeitä oppimisympäristöjä. Harjoitteluissa voi syntyä vähemmän taitoperustaista uutta osaamista kuin esimerkiksi työpajakurssilla, mutta usein syntyy enemmän hankittujen taitojen ja oman osaamisen tunnistamista, kykyjä soveltaa osaamista sekä monipuolista työelämäosaamista.
Opiskelijakyselyn mukaan tärkeinä kuvataiteilijan taitoina tunnistetaan taiteellisen tekemisen lisäksi muun muassa epävarmuuden sietokyky, ongelmanratkaisutaidot, itsensä johtaminen ja työssäjaksamisen edistämiseen liittyvät taidot. Näiden taitojen suunnitelmallinen oppiminen tulee näkyä jo harjoittelun suunnitteluvaiheessa.
Kuvataiteen harjoitteluympäristöjen sisältöjen avoimuudesta johtuen ne ovat mahdollisia ympäristöjä tuoda paremmin esiin myös läpileikkaavia teemoja kuten digitaalisuus, kestävä kehitys ja yhdenvertaisuus. Ohjauskeskustelussa voidaan kannustaa opiskelijaa käsittelemään ja perehtymään näihin läpileikkaaviin teemoihin.
Hankkeessa testattiin mallia kuvataiteen harjoittelujen suunnitteluun. Mallissa pyritään siihen, että harjoittelun työtehtävät olisivat mahdollisimman autenttisia ja harjoitteluun valittavat kohteet vastaisivat kuvataiteilijan työnkuvaa ja tulonhankintaa. Mallissa korostuu harjoittelun arvioinnin sekä itsearvioinnin merkitys. Jotta harjoittelussa syntyy oman osaamisen tunnistamista, on tärkeää että toiminta harjoittelussa on analyyttista ja reflektoivaa. Väli- ja itsearviointi on tärkeässä osassa, koska ohjaaja ei pysty moderoimaan harjoittelun etenemistä, vaan opiskelija toimii itsenäisesti.
Harjoittelun 30 opintopisteen osuus on merkittävä kuvataiteen ammattikorkeakoulututkinnon 240 opintopisteestä. 30 opintopistettä on 800 tuntia opiskelijan työtä. Harjoittelu voidaan suorittaa yksityisellä tai julkisella sektorilla, yrittäjänä tai muussa tavoitteellisessa työskentely-ympäristössä Suomessa tai ulkomailla. Harjoittelun ohjaavana periaatteena on, että se tulee olla suunniteltua, ohjattua ja arvioitua. Kuvataiteen koulutusohjelmien opetussuunnitelmissa harjoittelun tavoitteet on kuvattu seuraavasti:
”Opiskelija perehtyy ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Harjoittelu edistää kokemuksellista oppimista ja syventää opiskelijan taitoja, valmentaa alan työtehtäviin sekä tukee ja täydentää koulutuksen mukaista opiskelua. ” (Lapin amk)
“Harjoittelun aikana opiskelija perehtyy alansa tehtäväkenttään käytännössä ja soveltaa teoriassa oppimaansa käytännön työtehtävissä opiskelemallaan alalla.” (SAMK)
“Harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintoja. Ammattitaitoa edistävän harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä.” (LAB)
“Studerande får en första insikt i yrkeslivet som konstnär, innehar en bredare känsla för eventuella nya möjligheter inför sina fortsatta studier, inser vikten av praktikrapportering, och ser tydligt kopplingen mellan studiehelheten individuellt uttryck och praktiskt arbete i verkligheten” (Yrkeshögskolan Novia)
Harjoittelun tulee olla suunniteltua ja tavoitteellista. Harjoittelun suunnittelun tulee tukea opiskelijan yksilöllisiä osaamistavoitteita ja urasuunnittelua. Sen tulee olla osa opiskelijan ohjausprosessia ja sen merkitystä tulee korostaa heti opintojen alussa osana henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Jotta harjoittelu vastaa kuvataiteen monimuotoista työnkuvaa, tulee myös harjoittelua suunnitellessa pyrkiä monipuolisuuteen. Ammattikorkeakoulujen verkostot ja tutkimuksen ja kehittämistoiminnan projektit tarjoavat hyviä harjoittelun oppimisympäristöjä. Näitä mahdollisuuksia tulee aktiivisesti tarjota opiskelijoille harjoittelun suunnitteluvaiheessa.
Hankkeessa tunnistettiin yleisimmistä taiteen työympäristöistä kolme näkökulmaa; oma taiteellinen tuotanto, toimiminen työpaikalla ja tilaustyön tai projektin toteuttaminen. Nämä näkökulmat toistuvat usein myös kuvataiteen ammatinharjoittajien tulonmuodostuksessa.
Kuvataiteilijan työlle on ominaista, että selkeää yhteistyökumppania ei aina ole. Taiteelliseen työhön kuuluvat itsenäiset tuotannot, joissa ole työnantajaa, tilaajaa tai toimeksiantoa. Itsenäiset taiteelliset tuotannot muodostavat tärkeän harjoitteluympäristöjen näkökulman. Nämä harjoittelut kehittävät erityisesti taiteellista ilmaisua ja itsensä johtamisen taitoja. Heikkoutena näissä tunnistettiin vähäisempi sosiaalinen vuorovaikutus sekä tavoitteen epämääräisyys. Tavoitteellisuuden varmistamiseksi ja vuorovaikutuksen lisäämiseksi on itsenäisiin tuotantoihin sisällytettävä yleisön kohtaaminen, kuten näyttely tai muu julkinen esiintyminen. Näiden harjoittelujen suunnittelussa opiskelijan rooli korostuu.
Kuvataiteilijan työnkuvaan kuuluu myös toimiminen työsuhteessa erilaisissa tehtävissä. Tällöin harjoittelussa on selkeä kolmas osapuoli, työnantaja, joka osallistuu harjoittelun suunnitteluun. Työnantaja voi olla tyypillisesti taiteilijaseura, galleria, kunta tai muu organisaatio. Näissä harjoitteluissa tarvitaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Tällaiset harjoittelut kehittävät tyypillisesti vähiten omaa taiteellista ilmaisua, mutta tarjoavat potentiaalia ammatilliseen verkostoitumiseen. Näiden suunnittelussa on syytä varmistaa, että harjoittelu on aidosti kehittävää ammatillisesti ja taiteellisesti.
Työnkuvan kolmannen kategorian muodostavat tilaustyöt ja erilaiset projektit, joissa yhteistyökumppani on tilaajana tai toimeksiantajana. Projektimallinen harjoittelu tuottaa laadukasta oppimista. Oppimisympäristö, jossa opiskelijat ratkovat aitoja ongelmia ja työskentelevät yhdessä, simuloi aitoa työelämää. Näissä oppimisympäristöissä kehittyy taiteellisen ilmaisun lisäksi luova soveltaminen, itseohjautuminen, stressinsietokyky sekä viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Autenttisessa työympäristössä harjoittelussa tulee vastaan aitoja ja yllättäviäkin ongelmia. Juuri näiden yllättävien ongelmien ratkaiseminen on kehittävää. Haasteen tulee olla autenttinen, mutta ei ylivoimainen. Riskiksi tunnistettiin, että projektimallinen harjoittelu voi olla ylikuormittavaa suhteessa opiskelijan osaamiseen ja paineensietokykyyn. Opiskelija ei saa tuntea tulleensa jätetyksi yksin ongelmien kanssa. Suunnittelulla varmistetaan, että opiskelijalla on selkeät tavoitteet ja tukea saatavilla tarvittaessa harjoittelupaikassa ja ohjaavalta opettajalta.
Kun opiskelija suunnittelee yhdessä ohjaajan kanssa kaikkia näitä näkökulmia vastaavat harjoittelut, saadaan mukaan sisältöjä, jotka noudattavat monipuolisesti kuvataiteilijan työnkuvaa. Ryhmittely ei ole täydellinen, mutta sen tarkoituksena on auttaa opiskelijaa hahmottamaan kuvataiteilijan monipuolista työnkuvaa ja suunnittelemaan erilaisia harjoitteluympäristöjä.
Hankkeen aikana kehitettiin harjoittelun suunnittelulomake, jota voidaan hyödyntää osana ohjausprosessia. Lomake auttaa opiskelijaa hahmottamaan harjoittelun tavoitteita ja osa-alueita. Lomake ohjaa opiskelijan tunnistamaan laajemmin kuvataiteilijan työhön liittyviä osaamisia muun muassa viestintään, dokumentointiin, vuorovaikutukseen, digitalisaatioon ja projektihallintaan liittyen.
Ohjauksen resurssi on pieni suhteessa opiskelijan harjoittelussa käyttämään aikaan. Opiskelija toimii harjoittelussa itsenäisesti, joten harjoittelun onnistuminen vaatii opiskelijalta itseohjautumistaitoja. Harjoittelun suunnitteluun panostaminen auttaa opiskelijaa onnistumaan oppimistavoitteissaan. Opiskelijan tekemä itsearviointi harjoittelun aikana toimii osana harjoittelun ohjaamista ja opiskelijan itsensä johtamista. Arviointi on parhaimmillaan opiskelijan työkalu oman osaamisen tunnistamiseen. Itsearvioinnin onnistumisen edellytys on riittävän tarkasti laadittu suunnitelma, missä on avattu henkilökohtaisia osaamistavoitteita. Tavoitteena on, että toimimalla käytännöllisessä työelämävastaavassa ympäristössä opiskelija itse tunnistaa omaa osaamistaan ja omia voimavarojaan ja kehittää omia ongelmanratkaisutaitojaan.
Opiskelija tekee itsearviointia joko harjoittelun päätyttyä, raportin muodossa, tai harjoittelun aikana esimerkiksi oppimispäiväkirjan muodossa. Molemmat tavat tuottavat oman osaamisen tunnistamista. Harjoittelun aikainen arviointi auttaa osaltaan välttämään mahdollisten ongelmien kriisiytymisen. Osa opiskelijoista koki oppimispäiväkirjan häiritsevän työskentelyä. Ohjaajan kanssa tehtävä väliarviointi on hyvä työkalu ja voi olla vaihtoehtona oppimispäiväkirjalle. Harjoittelun aikainen arviointi vaatii hiukan aikaa, mutta tuottaa parempaa harjoittelua. Harjoittelun etenemistä on hyvä arvioida myös mahdollisen yhteistyökumppanin kanssa.
Harjoittelun luonteesta riippuen ohjauksessa voidaan keskittyä eri aiheisiin. Itsenäisen taiteellisen tuotannon ohjauksessa painotus on taiteellisen ilmaisun kehittämisessä. Työpaikkaharjoittelun ohjauksessa tuki painottuu verkostoitumiseen ja vuorovaikutustaitoihin. Työpaikalla tai työyhteisöllä on oma rooli ohjaamisessa työpaikkamuotoisessa harjoittelussa. Projektimallista harjoittelua tuetaan erityisesti suunnittelussa, projektihallinnassa ja viestinnässä. Kaikkien hankkeessa tunnistettujen harjoitteluympäristöjen ohjauksessa tulee tukea oman osaamisen tunnistamista, ongelmanratkaisukykyä ja stressinsietokykyä.
Harjoittelun arvioinnissa ei käytetä numeerista arviointia, vaan arvioidaan asteikolla hyväksytty-täydennettävä-hylätty. Tärkein arvioinnin väline harjoittelussa on itsearviointi. Arviointikriteerit ja osaamistavoitteet tulee avata opiskelijalle mahdollisimman tarkasti, jotta opiskelija osaa huomioida ne itsearvioinnissa. Arviointikriteerit määritellään suunnitteluvaiheessa yhdessä opiskelijan kanssa samalla, kun sovitaan oppimistavoitteet. Arvioinnin perustana on kunkin ammattikorkeakoulun omat arviointikriteerit.
Projektissa on tunnistettu tärkeitä osaamistavoitteita, jotka toimivat pohjana myös harjoittelun arvioinnille. Arvioinnin osa-alueina ovat seuraavat osaamiset: luovuus, visuaalisuus, menetelmät ja materiaalit, viestintä ja julkaisu, yleisö ja verkostot, itseohjautuvuus ja tulonmuodostus.
Harjoittelun merkittävä osuus kuvataiteilijan ammattikorkeakoulututkinnossa antaa hyvät lähtökohdat kehittää valmistuvan opiskelijan työelämävalmiuksia. Harjoittelun suunnittelua, ohjaamista ja arviointia kehittämällä harjoittelu on yhä merkittävämpi osa kuvataiteilijaksi kasvamista.
Taiteellisen ilmaisun kehittäminen, verkostoituminen ja itsenäisten taideprojektien toteuttaminen osana harjoittelua kehittää opiskelijan henkilökohtaisia taitoja. Itsenäiseen toimintamalliin kasvaminen jo opiskeluaikana madaltaa kynnystä siirtyä työelämään.
Projektimallinen oppimisympäristö mahdollistaa tekemällä oppimista ja sosiaalista oppimista. Parhaimmillaan se voi myös tuottaa ongelmaperustaista ja tutkivaa oppimista, mikä parhaimmillaan kehittää luovuutta, sovelluskykyä ja analyyttisyyttä. Oppiminen vaatii mahdollisuuksia pysähtyä arvioimaan omaa toimintaa. Laadukkaalla harjoittelun suunnittelulla, ohjauksella ja arvioinnilla on mahdollista luoda aikaa oman osaaminen arvioinnille ja kehittymiselle.
Esimerkkejä - Exemplar
Sade Kahra
Assistent till bildkonstnär, en praktikmiljö som hållet måttet
Att assistera professionella konstnärer är en populär form av praktik och av en god anledning. Formatet har djupa rötter i hantverket och inom pedagogiken har man under de senaste decennierna återupptäckt denna medeltida mästare/gesäll -tradition.
Resultaten från en konstnärspraktik växlar naturligtvis liksom erfarenheterna gör även från andra praktikplatser. Personkemin och nivån av handledning präglar dock praktiker-farenheten hos enskilda konstnärer i mycket högre grad, eftersom bildkonstnärsarbetet ofta är relativt ensamt och självständigt. Det finns sällan andra i personalen på praktikplatsen att vända sig till, praktikanten blir utlämnad åt bildkonstnärernas förmåga att organisera både sitt eget och assistentens arbete. Att delegera skapande arbete har uppenbara begränsningar. Praktikantens uppgifter innefattar därför allt som oftast, åtminstone till en början, framförallt sådant produktionsrelaterat arbete som inte är konstnärligt skapande. Dessa uppgifter kanske inte alltid motiverar studeranden till assistentpraktik, men att bemästra så kallade metafärdigheter är ändå en avgörande faktor för de allra flesta bildkonstnärer, detta framkom även tydligt i projektets alumnundersökning. Det ligger mycket i spel för en enskild yrkesidkare, så bildkonstnärer är självklart mån om att alla dimensioner i konstverksamheten eller produktionen för-verkligas på ett professionellt sätt, även de till synes obetydliga detaljerna. Att ge en studerande ansvar i ett arbete som normalt utförs av en konstnär förutsätter etablerade rutiner och förmågan att delegera arbete. Praktikanten kan i bästa fall ta del i det skapande arbetet, men där ligger ribban högt. En sådan tillit kräver tid att växa.
Yrkeshögskolan Novia har länge haft starka kontakter till aktörer och institutioner utanför Finland. Många studeranden utför sin praktik utomlands och erfarenheten ger dem ett breddat perspektiv, en nödvändighet särskilt eftersom studierna sker på ett relativt litet kulturcampus i en medelstor stad. Vi lever i ett samhälle där medvetenheten om den egna positionen och kommunikationsförmåga över kulturgränserna får allt större betydelse. De internationella praktikperioderna svarar på detta kompetenskrav, eftersom kulturintelligens utvecklas mest effektivt via mötet med det andra. Mästarens roll som maktutövare har gudskelov tynat bort med tiden, men konceptet där en lärling förflyttar sig ifrån den normala miljön för ett lärande annanstans bär ännu. Gesällerna reste inte enkom för att öva sitt hantverk, utan för att lära sig olika typer av färdigheter och kanske till och med för att inse, hur skicklighet kan betyda olika saker i andra sammanhang.
Ett lyckat exempel, låt oss säga ett slags idealfall, över en givande och fördjupad praktik hos en professionell bildkonstnär utomlands är Alexandra Haralds praktik-perioder i Kautokeino 2020-2021. Alexandra utförde två praktikperioder hos bildkonstnären, författaren, journalisten och renskötaren Máret Ánne Sara, bosatt i norska Sappmí. Alexandra kontaktade den samiske konstnären, som hon initialt alltså inte kände, eftersom hon hade ett intresse för konst i aktivismsyfte, politik och samhällsutveckling. Med andra ord, den typ av arbete som Máret Ánne Sara höll på med. Med Alexandras erfarenhet från boskapskötsel kändes renskötseln och naturen i Sappmí spännande, men samtidigt lagom bekant.
Utdrag ur Alexandras första praktikrapport:
Maret jobbar mycket administrativt, organisatoriskt och journalistiskt parallellt med det egentliga konstnärsarbetet. Mina arbetsuppgifter har av naturliga skäl mestadels kretsat kring det praktiska. Materialinsamling samt utforskande av materialens möjligheter har varit mest centralt. Jag har varit med ute på rengärde och tagit till vara de delar av renen som inte används för livsmedel eller förädlas för andra syften. Det är en systematisk och utdragen process att samla in renflocken och fånga djuren för att märka, vaccinera och i vissa fall slakta dem. Sedan har rengöring, putsning och desinficering av de inre och yttre organen följt innan jag varit klar för det mest centrala konstnärliga arbetet - att utforska materialen och ta reda på vilka möjligheter som finns att kombinera, utforma och förvalta dem. Jag har även samlat in andra naturmaterial så som trä och säv. Till mina andra uppgifter har hört att läsa bokmanus, ta emot beställningar och postförsändelser samt agera assistent i andra administrativa göromål så som att boka arbetsresor. Även fotografisk dokumentation och bildbehandling har jag kontinuerligt betts utföra, såväl ute på rengärdet som under de efterföljande processerna i ateljén samt under de politiska sammanhang jag haft privilegiet att få ta del av. Maret Anne har varit en bra handledare och gett mig ganska fria händer för att experimentera och utforska, men även gett mig mer tydliga instruktioner om jag behövt. Hon har därtill varit en god medmänniska och intressant diskussionspartner som jag fått många nya lärdomar från. En stor del av arbetet har förstås också varit att sätta mig in i den politiska situationen i Sápmi, för att bättre kunna förstå och förhålla mig till de sammanhangen jag rört mig i.
Särskilt intressant med fallet Harald är den återkommande praktikperioden. Den andra praktiken hos bildkonstnären i Sappmí innefattade förvisso inte så mycket nytt rent praktiskt, men tilliten mellan handledande konstnär och praktikant förstärktes och detta i sin tur ledde till ett djupare och mer hållbart förhållande. Som en direkt följd av de två praktikperioderna i Kautokeino har Máret Ánne Sara sökt stöd för att anställa Alexandra i ett kommande projekt, efter att hon avlagt sin examen våren 2022. Alexandra ska också assistera bildkonstnären vid utställning på konstbiennalen i Venedig, en ovärderlig erfarenhet för en aspirerande bildkonstnär. Förhållandet håller på att utvecklas till ett kollegialt mentorskap. En givande praktikplats kräver alltså både mod och tålamod, samt en hel del ödmjukhet. De nyttigaste praktikplatserna handlar inte alltid om att själv få skapa. Det lönar sig dessutom att leta efter praktikplatser även i periferin, för glokalismens fenomen växer i alla branscher.
Outi Peippo
Assistentit kuvataiteen koulutuksessa
LAB-ammattikorkeakoulussa kuvataiteen koulutuksessa, osana harjoitteluaan opiskelijat ovat toimineet assistentteina erilaisissa tehtävissä. Assistentin tehtäviä on ollut mm. valintakokeissa erilaiset organisointi- ja avustavat tehtävät, eri pajoissa ja osastoilla järjestelytehtäviä, mallikappaleiden tekemistä, suurkokotulostamisessa avustamista ja opetukseen liittyviä avustavia tehtäviä mm. ohjaamisen apuna.
Assistentiksi opiskelijat päätyvät hakeutumalla itse oman kiinnostuksensa mukaan, opiskelijoita haetaan assistentiksi tiettyyn tehtävään tai opettajien ja pajamestareiden toimesta opiskelijoita voidaan värvätä tai kannustaa hakeutumaan assistentiksi, kun on havaittu sopivaa osaamista tiettyihin tehtäviin. Hakumenettelyä assistentin tehtäviin on käytetty mm. valintakokeissa ja taidegrafiikan perusteet -opintojakson opetuksen avustavissa tehtävissä, mutta samoihin tehtäviin on myös voinut hakeutua ilmoittautumismenettelyllä tai opettajan tai pajamestarin värväämänä.
Assistenttitoiminnan tavoitteet määräytyvät harjoittelun ammattikorkeakoulun yleisten harjoittelutavoitteiden ja opiskelijoiden asettamien omien tavoitteiden mukaisesti. Opiskelijoiden omat tavoitteet vaihtelevat henkilöittäin ja luonnollisesti kulloistenkin assistenttitehtävien mukaisesti. Usein kuitenkin opiskelijoiden tavoitteina toistuvat mm. oma-aloitteisuuden ja yhteistyötaitojen kehittäminen, jo olemassa olevien taitojen hyödyntäminen ja kehittäminen sekä uusien taitojen oppiminen. Yleensä assistentin tehtävät edellyttävätkin mm. omatoimisuutta, oma-aloitteisuutta, yhteistyötaitoja ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn sekä tietysti hyvää perusosaamista niistä tehtävistä, joiden pariin on hakeutumassa.
Opiskelupaikka harjoitteluympäristönä voi olla tuttuudessaan helposti lähestyttävä ja voidaan kokea ns. matalan kynnyksen harjoittelupaikkana. Paineita taas voi luoda se, että onkin toisessa, erilaisessa roolissa kuin ennen: rooli suhteessa opiskelijatovereihin voi tuntua toiselta etenkin, jos toimitaan esimerkiksi opetuksen avustavissa tehtävissä. Toisaalta opiskelijoille toinen opiskelija on usein todella helposti lähestyttävä ja näin apua on helppo pyytää. Toisaalta taas oman vuosikurssin opiskelijoita avustaessa voi työ mennä helpommin yleiseksi jutusteluksi kuin varsinaiseksi vinkkien antamiseksi – kuten eräs opiskelija totesi.
Opiskelijat ovat kokeneet opiskelupaikkansa soveltuvan hyvin harjoittelupaikaksi. Koetaan, että kaikkea ei tarvitse vielä osatakaan, vaan tekemällä oppii ja apua on helposti saatavilla tutuilta ihmisiltä ja siten avunpyyntökynnys on matala.
Assistenttina toimiessa opiskelijan itsevarmuus omista taidoista kehittyy ja usein opiskelija huomaa osaavansa itseasiassa paremmin kuin kuvittelikaan. Usein opiskelija tulee myös kerranneeksi jo osaamiaan asioita ja osaaminen voi niiltä osin muuttua jo hallituksi rutiiniksi. Toisinaan opiskelija myös huomaa miten jotkut asioista olivatkin jo unohtuneet vaikkapa peruskurssien jälkeen, kun kursseilla on tehnytkin jonkin asian vain kerran tai pari. Samoin harjoittelun jälkeen opiskelija voi huomata, miten olisikin kannattanut tehdä jonkin laitteen asetuksista muistiinpanoja, jotta tauonkin jälkeen tuo laite olisi edelleen hallussa. Toisaalta taas opiskelija voi harjoittelussa hyödyntää ja syventää osaamistaan siten omaa ammatillista kasvuaan edistäen. Opiskelijat ovat myös maininneet kehittyneensä harjoittelun aikana ajankäytönhallinnassa, vaikka ovat huomanneetkin samalla siinä myös kehittämisen varaa. Ajankäytönhallinta liittyy usein siihen, että projektin tai tehtävien uskotaan vaativan vähemmän aikaa kuin se loppujen lopuksi vaatii. Lisäksi on harjaannuttu systemaattiseen työskentelyyn, joskus on löydetty oivalluksia omiin työskentelytapoihin liittyen sekä usein on myös huomattu asioiden laajuus ja moninaisuus opetukseen tai koulun toimintaan liittyen.
Parina viime vuotena etänä toteutettuihin valintakokeisiin liittyvässä harjoittelussa osa opiskelijoista on edennyt vahvaan asiantuntijarooliin sekä etävalintakokeiden etäosuuden organisoinnissa ja niiden läpiviennissä. Tämä liittyy etäneuvottelutyövälineiden käyttöön ja niiden eri ominaisuuksien hyödyntämiseen valintakoetilanteissa.
Harjoittelu opiskeluympäristössä on koettu luontevaksi osaksi opiskelua sillä erotuksella, että harjoittelussa tulee pohtineeksi omaa osaamistaan ja oppimistaan enemmän kuin ns. normaalissa opiskelussa. Tähän oppimisen ja osaamisen pohdintaan kannustaa ja ohjaa harjoittelun aikana pidettävä harjoittelupäiväkirja sekä harjoittelun lopuksi tehtävä harjoitteluraportti, jossa opiskelijaa mm. peilaa oppimaansa ja osaamisen kehittymistä asettamiinsa harjoittelutavoitteisiin. Toden-näköisesti harjoittelun aikana myös ehtii pohtimaan enemmän asioita, kun osaamista jo on, eikä energia kulu pelkästään uuden omaksumiseen.
Assistenttitoiminta kuvataiteen koulutuksessa voisi tehdä järjestelmällisemmäksi ja laajemmaksi siten, että mahdollisimman moni opiskelija pystyisi toimimaan edes lyhyen ajan assistenttina myös koululla. Toiminnasta olisi hyötyä sekä opiskelijalle että opinahjolle. Opiskelija on assistenttina vähintään jonkin verran jo asiantuntijan roolissa. Osaamisen karttumisen, itsevarmuuden ja vastuunottokyvyn kasvun lisäksi syntyisi mahdollisesi laajempi käsitys omista opinnoista, ammattikorkeakoulun toiminnasta ja laajenisi perspektiivi omiinkin opintoihin.
Anitra Arkko-Saukkonen & Marjo Jussila
DigiResidenssi – harjoitusympäristö kuvataiteen verkoston korkeakouluopiskelijoille
Taiteilijaryhmä, yhteisöllinen työskentely, yhteinen teos ja verkkovuorovaikutus muodostavat DigiResidenssin ytimen. DigiResidenssin toiminta pohjautuu luovan ja autenttisen oppimisympäristön elementteihin, joita sovelletaan DigiResidenssin aikana kuvataiteen koulutuksen kentällä (Arkko-Saukkonen & Rasi, 2021).
DigiResidenssiä lähdettiin kehittämään uudeksi konseptiksi kuvataiteen koulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen verkostolle. Taustalla oli ajatus luoda opiskelijoille harjoitusympäristö, jossa voidaan harjaannuttaa käytännön toiminnan kautta työelämäosaamista sekä keskittyä taiteen tekemiseen yhteisöllisesti ja verkon välityksellä. Verkkovuorovaikutuksella haluttiin luoda tasavertainen osallistumisen mahdollisuus eri puolilta Suomea ja tukea opiskelijoiden verkostoitumista.
Toteutus sisältää residenssin perusajatuksen, jolla mahdollistetaan taiteilijoiden keskittyminen taiteen tekemiseen. Toisaalta nykyään on erilaisia residenssiin liittyviä käsityksiä, jolloin residenssi voi toimia myös uudenlaisena kokeilupohjana vaihtoehtoisille toimintatavoille, jossa edistetään taiteellista toimintaa monimuotoisista lähtökohdista käsin. (Heinämaa, 2020, 6).
DigiResidenssin muoto
DigiResidenssin toiminnan tavoite on taiteilijaryhmänä yhteisen ideoinnin kautta valmistaa yhteinen teos tai taideprojekti. Yhteisöllisen ja luovan toiminnan aikana opiskelijat yhteiskehittävät teoksen. Siihen liittyy keskeisesti ryhmäytyminen, yhteinen ideointi ja taiteellisen sisällön kehittäminen.
Taiteen tekemistä varten määritellään paikka ja aika sekä tarjotaan tuki. Tässä tapauksessa paikka on verkkovuorovaikutus, joka toimii samalla yhteisöllisenä toimintaympäristönä taiteilijaryhmälle. DigiResidenssin ajanjakso määriteltiin pilotin aikana kuukauden mittaiseksi, johon liittyi bonusaika jatkokehittämistä varten, mikä tapahtui itseohjautuvana työskentelynä (1+1 kk).
Digi-alkuliitteellä viitataan yhteisölliseen verkkotyöskentelyyn digitaalisessa toimintaympäristössä. Osallistuminen mahdollistettiin etäisyyksistä huolimatta valjastamalla käyttöön Teams-verkkoalusta sekä tarkoitukseen sopivia yhteisöllisiä verkkotyökaluja kuten Padlet-virtuaaliseinä. Taiteellisen teoksen idean ei tarvinnut olla digitaalisuuteen sidottu. Opiskelijat saivat vapaasti lähteä ideoimaan yhteistä teosta residenssijaksolla omista lähtökohdista käsin. Vaihtoehtoisesti DigiResidenssin taiteellinen projekti voi olla myös työelämäyhteistyö, ja muodostua toimeksiannon kautta, jolloin taiteilijaryhmä huomioi työelämästä tulevan viitekehyksen taiteellista teosta suunnitellessa.
Taiteilijaryhmää kannustettiin itseohjautuvaan toimintaan, joten opiskelijalähtöisyys heijastui toiminnassa vahvasti ja taiteilijaryhmä kantoi vastuun omasta taideprojektista. Opettajan rooli oli toimia taiteilijaryhmän tukena fasilitoiden, kannustaen ja auttaen toiminnan ylläpitämisessä ja samalla toimia yhtenä sparraajana.
Sparrausta järjestettiin työelämän asiantuntijoiden ja taiteilijoiden avulla laajemmin. Mukaan kutsuttiin työelämässä olevia taiteilijoita tai luovan alan osaajia tukemaan taiteilijaryhmän toimintaa, jonka kautta rakennettiin kontaktipintaa opiskelijoiden sekä sparraajien välille. Taiteilijaryhmä sai lisää tukea ja työelämän näkökulmia tässä vuorovaikutuksessa. Sparraus toi myös verkostoitumisen mahdollisuuden. Sparraajat tulivat vuorollaan paikalle keskusteluavuksi opiskelijaryhmää varten. Oman esimerkin kautta sparraajat toivat näkökulmia, joka viritti keskustelua ja kehittämisajatuksia. Opiskelijoille se tarjoisi mahdollisuuden reflektoida omaa projektiaan työn eri vaiheissa. Keskustelut sparraajien kanssa avasivat katsetta käsillä olevan taideprojektin lisäksi laajemminkin taidekentälle.
Mitä DigiResidenssi tarjoaa opiskelijalle?
Pilotin yhteydessä opiskelijat saivat oman ammattikorkeakoulun kautta opintopisteitä omaa tutkintoaan varten, sillä DigiResidenssi tarjottiin harjoittelupaikkana, joka valmistaa
kuvataiteilijaa työelämää varten. DigiResidenssi mahdollistaa verkostoitumisen muiden kuvataiteilijoiden, sekä residenssijakson aikana vierailevien sparraajien kanssa. Konkreettisesti opiskelijalle kertyy kokemusten lisäksi sisältöä portfolioon ja ansioluetteloon. DigiResidenssin harjoittelujakso voi tuoda ideoita opinnäytetyöhön, jolloin toteutetun projektin pohjalta opiskelija voi halutessaan jatkaa opinnäytetyön tekemiseen.
Digiresidenssiin liittyvät kompetenssit
Digiresidenssin kautta kertyvä osaaminen liittyy taiteellisen taitojen kehittymisen lisäksi myös muihin työelämätaitoihin kuten
- sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot
- viestintätaidot (myös reflektointi ja asioiden ammatillinen argumentointi)
- verkkotyöskentelytaidot
- projektin hallinta
- tavoiteorientoituneisuus
- ongelmanratkaisutaidot
- luova osaaminen: ideointi ja innovointitaidot
- kehittämisosaaminen
Digiresidenssin pilotointi
Ensimmäinen DigiResidenssi pilotoitiin keväällä 2021. Taiteilijahaun kautta mukaan valikoitui viisi opiskelijaa kolmesta ammattikorkeakoulusta (SAMK, Lab, Lapin AMK). Syksyllä 2021 toteutettiin toinen DigiResidenssi. Mukaan valikoitui kuusi opiskelijaa neljästä ammattikorkeakoulusta (Lapin AMK, SAMK, Lab, Turun AMK).
Ryhmän voimaa ja ideoinnin taikaa
DigiResidenssi on reilun kuukauden mittainen ajanjakso, jonka aikana yhteinen taideprojekti sekä ideoidaan, suunnitellaan että toteutetaan. Residenssijakso on suhteellisen tiivis ja siksi yhteinen keskustelu ja työskentely on tärkeää saada sujuvasti käyntiin heti alusta alkaen. Yhteisen toiminnan sytyttäjinä toimivat kaksi keskeistä elementtiä – ryhmädynamiikka ja yhteisluonti ideoinnin kautta.
DigiResidenssi käynnistyi ryhmäytymisellä, jolloin tutustuttiin mukaan tuleviin taiteilijoihin jo ennakolta ennen yhteisen taideprojektin ideointia. Toteutus aloitettiin ennakkotehtävällä, jossa jokainen taiteilija kertoi omasta taiteen tekemisestään ja itsestään kuvin ja sanoin Padlet-virtuaaliseinällä. Tavoitteena oli tulla tutuksi muiden osallistujien kanssa ja saada mielikuvaa kuvataiteen osaamisen kirjosta. Ennakkotehtävän merkitys oli helpottaa yhteisöllisen toiminnan aloittamista siinä vaiheessa, kun jokainen astuu mukaan ensimmäiseen kontaktitapaamiseen verkon välityksellä.
Ryhmäytyminen yhteisen toiminnan moottorina
Ryhmäytymiseen on käytettävä riittävästi aikaa, jotta jokaisella on tilaa tulla esille, kertoa itsestään ja tekemisistään taiteen saralla. Ennakkoon laaditut tehtävät helpottivat esittelyitä ensimmäisellä tapaamiskerralla.
DigiResidenssin alkaessa ryhmäytyksen yhteydessä edettiin ennakkoesittelyiden pohjalta. Jokainen oli lukenut virtuaaliseinälle jätetyt esittelyt ennakkoon. Ensimmäisellä verkkokontaktikerralla, opiskelijat vastasivat vuorollaan muiden esittämiin kysymyksiin asioista, joita muut halusivat vielä lisää tietää vuorossa olevalta vastaajalta. Tarkentavat kysymykset avasivat vuorovaikutuksen väylän osallistujien välille, jolloin keskustelut rakentuivat lähes luonnostaan mukana olevien kesken.
Yhteisöllisessä tekemisessä yhdessä pohditut työn tekemisen muodot ja yhteiset kultaiset säännöt antavat mahdollisuuden sopia yhteistyön tavoista, käytettävistä verkkovälineistä ja yhteisöllisen toiminnan periaatteista. Samalla rakennetaan luottamusta ja sitoutumista pohjustamaan toimintaa. Säännölliset yhdessä sovitut tapaamiset ovat keino pitää toimintaa ja etenemisen dynamiikkaa yllä. Siksi yhdessä sovittu tapa toimia ja olla yhteydessä, sekä vuorovaikutukseen valitut verkkotyöskentelyn keinot, näyttelivät suurta roolia siinä, että yhteistyö onnistui ja jatkui hyvällä jänteellä koko projektin ajan. Osallistujat tunnistivat verkkotyöskentelyn haasteet myös sen, että osallistumattomuus tai jopa “verkkokatoaminen” voi tuoda isoja ongelmia ryhmän yhteisen projektin etenemiseen.
Yhteisluonti ideoinnin kautta
Tutustumisen ja yhteisten pelisääntöjen luomisen jälkeen huomio siirtyi yhteiseen taideprojektiin ja ensimmäisen asiantuntijasparrauksen teemana oli ideointi. Lyhyen alustuksen kautta käytiin läpi ideoiden syntymistä - mistä ideat kumpuavat, millaisen prosessin kautta ideoita syntyy, miksi ideoita toisaalta etsitään systemaattisesti erilaisten aivoriihien avulla ja miksi ne toisaalta joskus ilmestyvät kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Tärkeässä roolissa oli myös keskustelu yhteisen ideoinnin hyvistä käytännöistä ja “pelisäännöistä” - miten yhdessä luomme ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa tuoda ajatuksiaan esille ja joka suorastaan ruokkii uusien ideoiden syntymistä? Osallistujat tunnistivat aiemmista projekteistaan ja ryhmätöistään sekä ideointia ruokkivia että hidastavia tekijöitä.
Yhteisen projektin suunnittelu aloitettiin välittömästi yhteisellä ideointisessiolla. Osallistujat kokivat, että alustuksen ansiosta ideointi lähti hyvin käyntiin. Ryhmän itsenäisen session aikana keskustelu oli hedelmällistä, syntyi runsaasti ideoita ja kaikki pääsivät kertomaan omat ajatuksensa. Ryhmä löysi yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mielenkiintoisia alkuideoita, joista lähteä työstämään yhteistä projektia.
DigiResidenssin päätteeksi osallistujat esittelivät projektin, josta oli tunnistettavissa ideoita ihan ensimmäisistä keskusteluista ja kehittämisen kaari. Osallistujat toivat vielä lopussakin esille ideointisparrauksen merkityksen. He kokivat, että sen johdosta ryhmän sisäinen keskustelukulttuuri oli muodostunut aidosti projektia eteenpäin vieväksi.
Poimintoja kokemuksista
Työskentelyyn valitut verkkoalustat toivat sekä uutta oppimista ja mahdollistivat yhteisen työskentelyn eri ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä, mikä nähtiin tärkeänä seikkana kuvataiteilijalle. Opiskelijat olivat tunnistaneet verkoston tärkeyden myös voimavarana, siksi kommenteissa tuli esille, kuinka kuvataiteilijan on hyvä kasvattaa verkostojaan tutustumalla muihin kuvataiteilijoihin. Digitaalisia verkkoalustoja enemmän korostui ryhmän yhteisen toiminnan merkitys tärkeänä seikkana, ja verkkoalustat luovat puitteet tälle yhteistyölle.
Yleisesti Padlet-virtuaaliseinä koettiin hyvänä, osalle jopa uutena yhteisöllisenä verkkotyökaluna. Samoin Teams-verkkoalusta mahdollisti yhteiset tapaamiset, vaikka se sai risteäviä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Muutama mainitsi verkkovuorovaikutuksen olleen käytännön tekijä, jonka takia pystyivät ylipäänsä osallistumaan DigiResidenssiin. Yli vaaran vuosien -hankkeen aikana molemmat pilotit toteutettiin suomen kielellä, joka rajoitti osallistumisen mahdollisuuden, esimerkiksi Novian ollessa ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu.
Jatkossa on syytä kehittää englanninkielistä toteutusta, jolloin haku voitaisiin avata myös kansainvälisiin verkostokouluihin. Yhteisöllinen työskentely verkossa tarjoaa rajattomat yhteistyö- ja verkostoitumismahdollisuudet.
Lähteet
Arkko-Saukkonen, A. & Rasi, P. (2021). Towards a Creative and Authentic Learning Environment Through Creative Steps 2.0. In T. Jokela & G. Coutts (Eds.), Relate North: Distance (pp. 110–133). Lapland University Press.
Heinämaa, R. (2020). Suomalainen residenssitoiminta tänään – nykytilanne ja kehittämistarpeet. Föreningen Konstsamfundet r.f. Haettu 21.1.2022 osoitteesta https://konstsamfundet.fi/wp-content/uploads/2021/03/Suomalainen-residenssitoiminta-tänään.pdf
Anitra Arkko-Saukkonen, Marjo Jussila, Sade Kahra, Outi Peippo, Lars Rebers ja Tomas Regan
Galleriatoiminnasta yhteinen harjoitusympäristö kuvataiteen opiskelijoille
Kuvataiteen koulutusta järjestävillä ammattikorkeakouluilla on käytössä vaihtelevasti erilaisia galleriatiloja, joihin opiskelijat voivat tuoda näyttelyitä esille. Yli vaaran vuosien -hankkeen aikana galleriatoiminta määritettiin yhdeksi harjoitusympäristöksi. Keskeiseksi kohteeksi otettiin galleriatoiminnan opiskelijaverkoston muodostaminen ja yhteisen toiminnan testaaminen pilotissa. Harjoitusympäristönä se muodostaa kuvataiteilijalle työelämää mukailevan oppimisympäristön. Opiskelijaverkosto työskentelee konkreettisesti galleriatoimintaan liittyvien käytännön asioiden ja yhdessä suunnitellun kehittämistoiminnan parissa.
Kuvataiteilijat tarvitsevat paitsi taiteen sisältöosaamista, myös entistä enemmän niin kutsuttuja metataitoja työssään. Suuri osa metataidoista liittyy kentän toimintaedellytyksiin; oman työn tuottamiseen, projektihallintaan sekä oman työn näkyväksi tekemiseen. Suomalaisessa taidekontekstissa kuvataiteilijoiden metataitojen tarve korostuu, sillä kuvataiteilijan työtä tukevia ammattilaisia ja kuvataiteen myyntiä on kansainvälisessä mittakaavassa niukasti. Samalla kuvataiteilijoista koostuvat yhteisöt ylläpitävät suuren osan maan gallerioista. Yleishyödyllisten yhteisöjen ylläpitämien gallerioiden osuuden ollessa suuri, kuvataiteilijan oma aktiivisuus ja osallisuus on ratkaisevaa näyttelyn näkyvyydelle ja täten menestykselle. Museoiden näyttelytoiminnassa kuvataiteilijan osallisuus yleisötyössä on yhä merkittävämpi, kaupallisten gallerioiden kohdalla yhteistyökyky ja neuvottelutaidot ovat kuvataiteilijalle tarpeen. Kuvataiteilija, joka ammattiin siirtyessään ymmärtää näyttelytoiminnan prosesseihin liittyvät vaiheet ja taustatekijät ainakin pääpiirteittäin, ottaa paremmin haltuun kuvataiteilijan laajentuneen työkuvan tehtävät.
Opintojen puitteissa järjestetty galleriatoiminta monipuolisine tehtävineen tarjoaa uusia näkökulmia koko taiteen kenttään. Opiskelijat toimivat harjoitteluympäristössä sekä näytteilleasettajina että galleristeina. Tutuksi tulevat muun muassa näyttelypaikan konseptointi, toimintaedellytysten ja näyttelytuotannon taustatekijät, näyttelyhaku- ja valintaprosessit, gallerian ylläpitoon liittyvät tehtävät tilasta huolehtimisineen ja viestintätehtävineen sekä galleriatoiminnan dokumentointi ja taiteen välittäminen yleisölle. Vastuu, järjestelmällisyys, oma-aloitteisuus, aikataulutus, asiakaspalvelu ja galleriatoiminnan ajankohtaiset kehityssuunnat ovat olennaisia harjoitteluympäristön anteja. Benchmarkkaus verkostoituminen, yleisötyö ja galleriakentän vaikuttamistyö voidaan nähdä myös galleria-harjoitusympäristön piiriin kuuluvina oppimisalueina.
Galleriatoiminnan lähtötilanne eri ammattikorkeakouluissa syksyllä 2020 Kuvataiteen koulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen oppimisympäristöinä ovat toimineet oppilaitosten omat galleriatilat, joita löytyy jokaiselta koulutusta tarjoavalta paikkakunnalta. Tämä on ammattikorkeakoulukohtaista toimintaa, eikä vielä verkoston yhteistä toimintaa. Gallerioiden näyttelytoiminta koostuu yleisesti opiskelijoiden yksityisnäyttelyistä, ryhmänäyttelyistä ja usein myös opintojaksoilta kummunneista näyttelyistä tai lopputyönäyttelyistä. Eri ammattikorkeakouluissa näyttelytoiminta on hieman erilailla painottunutta. Joissakin ammattikorkeakouluissa myös alumnit ja ammattitaiteilijat voivat pitää näyttelyjä oppilaitosten gallerioissa.
SAMK
SAMK:lla on kaksi omaa näyttelytilaa. Kankaanpään taidekoulun kampuksella toimii osin opiskelijavetoinen galleria, ja SAMK:n pääkampuksella Porissa on Taidekäytävänä tunnettu näyttelytila. Näiden lisäksi taidekoulu järjestää näyttelyitä yhteistyössä ulkopuolisten gallerioiden kanssa, joista vakiintunein on Kankaanpään Taideyhdistyksen ylläpitämä Kankaanpään galleria. Taidekoulun kampuksen galleria toimii monipuolisesti oppimisympäristönä, jossa voidaan harjoitella erilaisia näyttelytoteutuksia sekä esityksiä. Kampuksen gallerian toimintaa ohjaa galleriavastaava. Taideyhdistyksen galleriaan toteutettavat näyttelyt ovat pääsääntöisesti opiskelijoiden itsenäisesti koordinoimia.
LAB-amk
LAB-amk:n ja LUT-yliopiston kampuksella on neljä vakiintunutta näyttelytilaa ja muissakin yleisissä tiloissa on mahdollisuus järjestää pop-up näyttelyitä. Galleria NOSTE, keskellä kampusta on ainut varsinainen galleriatila sopivine seinäpintoineen ja valaistuksineen. NOSTEen toiminnasta vastaa pajamestarin ohjauksessa opiskelijoista koostuva näyttelytyöryhmä. Opiskelijoita kannustetaan ja ohjataan itseohjautuvuuteen, jotta galleria toimisi pääasiassa opiskelijavoimin. NOSTE galleriaan näyttelyitä haetaan hakumenettelyllä kaksi kertaa vuodessa. Näyttelyiden valintaan osallistuvat näyttelytyöryhmä, pajamestari ja 1-2 kuvataiteen henkilökunnan edustajaa. Näyttelyt ovat opiskelijoiden, opiskelijaryhmien tai LAB-amk kuvataiteen koulutuksen toiminnassa mukana olleiden taiteilijoiden näyttelyitä. Kampuksen muut näyttelytilat toimivat varausmenettelyllä ja niissä on ollut esillä opiskelijoiden omaehtoisia näyttelyitä sekä eri opintojaksoihin liittyviä näyttelyitä. Pop-up -näyttelyt usein sitoutuvat opintojaksoihin tai ovat opiskelijayhdistys LaKu ry:n organisoimia mm. erilaisiin tapahtumiin liittyen. Lisäksi opiskelijat ovat tehneet yhteistyötä mm. lappeenrantalaisten gallerioiden kanssa järjestämällä näyttelyitä ja tapahtumia sekä osallistumalla muuten galleriatoiminnan tehtäviin.
YH Novia
Kulttuurikampus Pietarsaaressa on monien toimijoiden korttelikokonaisuus, jonka sisätorilla sijaitsee YH Novian White Box -galleria. Gallerian näyttelytoiminnasta vastaa juoksevasti vaihtuva galleriaharjoitteluryhmä. Ohjelmistossa on pääasiallisesti kutsuttujen kuvataiteilijoiden näyttelyitä, sekä Novian visuaalisten koulutusten kurssituotosten ryhmänäyttelyjä. Näyttelyt valitaan juoksevasti galleriatyöryhmässä, näyttelyohjelmistosta päättää viime kädessä kuvataiteen lehtori, joka toimii galleriaharjoitteluryhmän ohjaajana. Näyttelykalenteri laaditaan tuttavallisessa opiskelumiljöössä kysymällä ja sopimalla, harjoittelua suorittavat opiskelijat hoitavat näyttelyiden rutiinitehtävät kuten viestinnän (juliste, somepäivitys) ja avustavat kutsuttuja taiteilijoita ripustuksessa. Campus Allegron valmistumi-sen yhteydessä Pro Artibus -säätiö toi rakennukseen kokoelman ammattitaiteilijoiden taideteoksia ja teoksia on ripustettu kampuksen seinille. White Box -gallerian lisäksi vapaamuotoiset opiskelijaryhmittymät järjestävät näyttelyitä Pietarsaaren museon ylläpitämässä laajoissa näyttelytiloissa Tupakka-makasiinilla sekä popup-tyylisesti vaihtuvissa vuokratiloissa eri puolella kaupunkia. Pietarsaaressa toimii vuodesta 1951 taideyhdistys Jakarte, joka tarjoaa kuvataideopiskelijajäsenille myös runsaasti näyttelymahdollisuuksia. Kuvataiteen opiskelijoiden opinnäytetyönäyttelyt ollaan esitetty muun muassa museotoimen Tupakkamakasiinissa, Nygårds verkstad -nimisessä hallissa tai Campus Allegron tiloissa.
Lapin AMK
Lapin ammattikorkeakoulun galleriatoiminta on aiemmin ollut yhden galleriatilan varassa Tornion kampusalueella. Tämän lisäksi kuvataiteen koulutuksessa ollaan hyödynnetty kahden maan rajalla olevia kaupunkitiloja näyttelytoiminnassa. Elämystehdas Lapparin tiloihin on yhteistyössä rakennettu yksi näyttelytila. Tornion kampuksen galleriatilaa on voinut hakea käyttöön koulutusohjelman vastaavalta henkilöltä ja opiskelijat ovat itse huolehtineet näyttelyiden pystyttämisestä. Galleriatilaan on pääasiassa järjestetty opintojaksojen yhteisnäyttelyitä, harjoitteluun liittyviä näyttelyitä sekä vaihtelevasti opinnäytteisiin liittyviä näyttelyitä. Osa näyttelyistä on rakentunut opiskelijoiden tai opiskelijaryhmien omaehtoisesti järjestetyistä näyttelyistä. Näyttelytoimintaan on kaivattu systemaattisempaa organisointia. Toimintaa halutaan kehittää aktiivisemmaksi ja samalla tavoitteena on ollut laajentaa kuvataiteilijoiden taiteellisen tekemisen näkymistä myös Lapin AMKin muilla kampusalueilla Kemissä ja Rovaniemellä, ja jatkossa jopa laajemmin Lapin maakunnassa.
Kuuluuko? Näkyykö? Testaukset käyntiin – galleriatoiminnan kehittämisen opiskelijaverkoston pilotti
Hankkeen aikana lähdettiin kehittämään galleriatoiminnan puitteissa opiskelijoille yhteistä galleriaharjoittelupaikkaa kuvataiteen koulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen toimesta. Opiskelijaverkoston yhteisen toiminnan tavoitteena oli tukea olemassa olevaa galleriatoimintaa eri kuvataiteen ammattikorkeakouluissa sekä luoda laajemmat mahdollisuudet verkoston väliseen taiteen esittämiseen ja kokemiseen sekä erityisesti vuorovaikutukseen kuvataiteilijoiden välillä. Kuvataiteilijalle verkosto ja verkoston kautta tuleva voima on tärkeä. Harjoittelupaikan muoto määrittyikin opiskelijaverkoston yhteiseen galleriatoiminnan kehittämiseen, joka toisi lisäarvoa galleriatoiminnalle. Tarkoituksena oli pilotoida opiskelijaverkoston yhteisöllistä toimintatapaa, jossa työskennellään pääasiassa verkon välityksellä.
Harjoitteluun mukaan valittujen opiskelijoiden tehtävänä oli määrittää tarkemmin kehittämisen kohteet ja yhdessä tehdä kehittämistyötä ajatuksia ja kokemuksia vaihtaen ja kokeilla sekä arvioida erilaisia kehittämistehtävään liittyviä sisältöä. Samanaikaisesti kuvataiteessa käytiin hyvin laajaa ja intensiivistä keskustelua taiteen esittämisen tavoista, johtuen pandemiasta, jonka myötä perinteinen taiteen esittäminen gallerianäyttelyssä oli lähes mahdotonta. Poikkeustilasta johtuneet seuraukset taiteen kentällä, kuten tapahtumien ja näyttelyiden peruutukset ja museoiden sulkeminen, vaikuttivat selvästi työryhmän keskusteluihin, ja verkossa toteutettavan taiteen esittämisen potentiaali korostui.
Opiskelijaverkosto asetti yhteiseksi tavoitteeksi taiteen digitaalisen välittämisen kokeilut. Sen puitteissa harjoittelijaopiskelijat tuottaisivat näkökulmia ja toimintatapoja. Kehittämistyön aikana muodostuneet tekemisen tavat ja sisällöt olisivat kaikkien hyödynnettävissä ja verkoston yhteisessä käytössä.
Testaus, arviointi ja kehittäminen
Kuvataiteen koulutusten opiskelijaverkoston välistä yhteistyötä testattiin gallerian kehittämisen verkostona pilotissa. Neljän ammattikorkeakoulun opiskelijoita rekrytoitiin mukaan galleriaharjoitteluun, toimimaan verkostona ja kehittämään galleriatoimintaa yhdessä.
- SAMK:ssa harjoittelun aloitti ’20-21 kaksi opiskelijaa ja kehittämistä jatkoi ’21-22 kaksi opiskelijaa.
- LABin opiskelijoista muodostui suurin harjoittelijajoukko. Yhteensä kahdeksan opiskelijan muodostama näyttelytyöryhmä aloitti 2020 syksyllä. Tammikuussa 2021 opiskelijoista yksi siirtyi opinnäytetyön tekoon. Syksyllä 2021 ryhmään rekrytoitiin lisää jäseniä yhden valmistuttua, kahden siirryttyä opinnäytetyön tekemiseen ja yhden aloitettua vaihto-opinnot ulkomailla.
- Novian opiskelijoista mukaan tuli syksyllä 2020 kolme opiskelijaa. Pilotointikevään aikana yksi heistä siirtyi opinnäytetyön tekoon ja mukaan tuli kaksi uutta opiskelijaa.
- Lapin AMKista rekrytoitiin kolme koko-aikaisesti harjoittelua tekevää opiskelijaa lukuvuodelle 2020-2021 ja lukuvuodelle 2021-2022 harjoitteluun vaihtui kolme uutta opiskelijaa.
Yhteisen verkoston näkökulmasta koettiin tärkeänä ryhmän vuorovaikutuksen rakentuminen ja opiskelijoiden keskinäinen verkostoituminen. Verkoston toiminta kiteytyi yhteisiin verkkotapaamisiin ja pienryhmäkeskusteluihin, joissa vaihdettiin ajatuksia yhteisistä kokemuksista näyttelytoimintaan liittyen. Verkoston yhteisenä kielenä käytettiin englantia. Yhdessä keskustellen määriteltiin kehittämisen kohde harjoittelijaverkostolle – näyttelyvierailujen järjestäminen digitaalisesti. Testausta lähdettiin tekemään eri ammattikorkeakoulujen omien työryhmien kanssa ensin suunnittelemalla mitä alustoja hyödynnettäisiin testauksen yhteydessä. Sen jälkeen järjestettiin Teams-alustalla verkkotilaisuus, missä yhdessä galleriaverkoston kesken välitettiin vierailu omalle kampusalueelle, esittelemällä galleriatiloja ja näyttelyitä. Lopuksi yhdessä arvioitiin testauksen tuloksia. Virtuaalisesti välitettyjen galleriavierailujen arviointi tehtiin kahdesta näkökulmasta: kokijan ja tekijän näkökulmasta. Kokemuksen kannalta pyrittiin ymmärtämään, miltä tuntuu osallistua verkon välityksellä galleriavierailuun ja millä tavoin se luo vuorovaikutuksen mahdollisuuden, sekä mitä lisäarvoa se tuo galleriaverkostolle. Toinen testauskulma avautui tekijän näkökulmasta; mitä vaatii galleriakokemuksen välittäminen virtuaalisesti valitun verkkoalustan kautta sitä järjestävän työryhmän osalta.
Ensimmäisten esittelykierrosten jälkeen jatkettiin niin kutsuttuja Live Sessioita, ja seuraavaksi harjoittelijat siirtyivät kampus-näyttelytilojen esittelyistä näyttelyihin ja taiteilijoihin. Ryhmät pyrkivät jokaisen session välissä korjaamaan ongelmakohdat saadun palautteen perusteella. Kolmannessa tapaamisessa verkosto päätti viedä taiteen välittämisen kokeiluja kampuksen ulkopuolelle, ja neljäs-viides sessio tuotti opastettuja virtuaalikierroksia kunkin AMKn paikkakunnangallerianäyttelyihin. Opastetut näyttelykierrokset tallennettiin ja osa niistä ladattiin hankkeen Youtube-kanavalle. Ryhmien tuotokset kehittyivät verkostotapaamisten välissä ja vaativat yhä enemmän lähetysaikaa, joten verkoston yhteisiä tapaamisia ja lähetyksiä oli kevään aikana kymmenkunta.
Lukukauden päätteeksi Novia toteutti opiskelijoiden ehdotuksesta vierailun Lappeenrantaan missä LABin opiskelijat järjestivät heille yhteistä ohjelmaa. Yli vuoden kestäneet tartuntarajoitukset olivat hetkellisesti maltillisia ja tilaisuus kohdata opiskelijoita yli maakunta- ja kielirajojen oli vierailevalle opiskelijaryhmälle arvokas tapahtuma. Ryhmä vieraili ammattikorkeakoulu LABin kampuksella, Lappeenrannan taidemuseoissa ja gallerioissa sekä Parikkalan patsaspuistossa. Opiskelijaryhmä tuotti paikan päällä lyhyen haastatteluvideon.
Verkostoinnin, välittämisen ja kansainvälistymisen taitoja kehittävä harjoittelu
Verkosto koettiin opiskelijoiden kesken erittäin antoisana ja läsnäolo oli verkkotapaamisissa yllättävän aktiivinen, varsinkin verkoston itseohjautuvuuteen nähden. 3-5 opiskelijaa per ryhmä tuntui olevan sopiva määrä ja AMK-kohtaiset ryhmät työskentelivät keskenään tiimin tavoin. Ohjatuissa verkostokeskusteluissa tuli esille, miten laajasti eri tavoin galleriatoimintaa voidaan järjestää ja millaisia metataitoja kuvataiteen välittäminen taiteilijana voi edellyttää.
Osa harjoittelijoista keskittyi oman galleriatoiminnan kehittämiseen jo syksystä 2020. Kevään aikana keskiössä oli verkoston toiminta ja opiskelijoiden tiedonvaihto am-mattikorkeakoulujen välillä. Syksyllä harjoittelunsa aloittaneet opiskelijat olivat odottaneet verkostopilotin aloittamista ja odotuksen tuoma kiinnostus heijastui ryhmän aktiivisuudessa. Innokkuudesta kertoo myös se, että osa osallistujista eivät edes tarvinneet harjoittelun tuomia opintopisteitä vaan he olivat mukana puhtaasta uteliaisuudesta. On todettava, että riittävä ohjaus on ratkaisevaa sekä ammattikorkeakoulun sisällä tapahtuvan harjoittelujakson että vaihtoverkoston toimivuudelle.
Verkostossa nousi esille ryhmäkohtaiset kulttuurierot, ja verkosto rikastutti ja laajensi jokaisen opiskelijan tietoisuutta tulevien kollegojen suhtautumisesta taiteeseen sekä heidän lähtökohdat tekemiselle. Kohtaamisten myötä kehittyy kuvataiteilijoille tärkeä itsereflektiokyky, niin ikään ratkaisevat kommunikaatiotaidot, sekä kulttuuriäly eli oman position tiedostaminen laajemman kontekstin ja toisten näkökulmien kautta.
Lisäksi havaittiin, että verkosto voi tuottaa muitakin yhteistyön mahdollisuuksia kuten vierailut ja muut yhteiset projektit. Pilotin sivutuotteena syntynyt kielikokeilu onnistui myös yli odotusten. Kokeilussa Lapin AMK kutsui Novian opiskelijoita esittämään taidettaan heidän kuvataideopiskelijoiden ruotsin kielen tunnilla. Esitykset antoivat opiskelijoille arvokasta harjoittelua taiteen esittämisestä ja kohtaamisesta yli kielirajojen, samalla Lapin AMKin opiskelijat saivat käytännön kosketuspintaa kuvataiteen ruotsinkielisiin käsitteisiin. Pilotissa syntynyttä monikielistä materiaalia hyödynnettiin myös SAMK:n kieliopetuksessa.
Verkostotyöskentely tapahtui muutoin englanniksi, joka koettiin antoisana harjoitteluna ammattisanaston laajentamiseksi ja kansainvälistymisen vahvistamiseksi kuvataiteilijana.
Riittävä ohjaus ja kehittämistarpeiden erot haasteena
AMKien galleriatoiminnan malleissa havaittiin pilotin aluksi paljon samankaltaisuuksia, pilotoinnin loppuvaiheessa tuli taas vahvemmin ilmi tarpeiden erilaisuudet liittyen toiminnan kehittämiseen. Tarpeiden eroavaisuuksiin liittynee myös eri vaiheessa olevien opiskelijoiden sekoittuminen ryhmissä. Galleriatoiminnan kehittäminen voi olla hyvin montaa eri asiaa riippuen lähtökohdista ja tarpeista jokaisessa organisaatiossa.
Kaikkien galleriatoiminta on ottanut askeleita eteenpäin ja oppimisympäristö on alkanut vakiintua osaksi ammattikorkeakoulun toimintaa. Sen rinnalla ammattikorkeakoulujen välinen verkosto tarjoaa lisäarvoa harjoitusympäristöön laajentaen galleriatoiminnan mahdollisuuksia yli kampusrajojen. Henkilökohtaisesti opiskelija vahvistaa omia työelämän metataitoja verkoston yhteistyön kautta.
Jotta verkoston välinen yhteistyö mahdollistuu, tulee harjoittelua ohjaavien opettajien tehdä yhteistyötä ja koordinoida opiskelijaverkoston yhteistä toimintaa. Onnistunut fasilitointi luo raamit yhteiselle tekemiselle ja tukee opiskelijoiden itseohjautuvuutta.
Verkoston mahdollista toimintaa tulevaisuudessa:
- Verkoston ylläpitäminen, opiskelijat toimivat toistensa yleisönä ja palautteenantajina, taiteen esittämisen uudet muodot tutuksi yhdessä
- Kiertävän näyttelyn järjestäminen, vaihto-näyttelytoiminnan toteuttaminen
- Yhteisen verkkonäyttelyalustan luominen, taidetuotannon esittelyt vuorotellen, esim. integroituna kieliopetukseen
Tomas Regan
Grafiikan osastoassistentti ja taidevedostaja
Taidegraafikon ammattiin kuuluu paljon teknistä osaamista ja taitoja. Taitoja oppii parhaiten harjoittelemalla ja tekninen osaaminen kehittyy tekemällä. Nämä osaamiset kehittyvät itsenäisessä työssä tehokkaammin kuin kurssilla. Tällaista taitoja kehittävää itsenäistä harjoittelua voidaan järjestää kampuksella, muuta opetusta tukevana toimintana. SAMK:n Kankaanpään taidekoulussa aloitettiin kaksi grafiikan osaston sisäistä harjoitteluympäristöä. Kampuksella on jatkuva harjoittelupaikka grafiikan osastoassistentille ja taidevedostajalle. Hankkeen aikana grafiikan osastolla harjoitteli kolme opiskelijaa osastoassistenttina ja neljä taidevedostajana.
Osastoassistentti osallistuu grafiikan työvälineiden ja materiaalien ylläpitoon ja koulutuksen järjestelyihin, sekä avustaa opetuksessa. Harjoittelu kehittää ammatillista teknistä tuntemusta sekä yhteistyötaitoja. Harjoittelu myös ylläpitää sosiaalista oppimisympäristöä. Opetuksen avustaminen toimii itsessään oppimisympäristönä sekä avustajalle että avustettaville.
Taidevedostaja vedostaa sarjoja muiden opiskelijoiden grafiikanteoksista. Vedostaja voi myös avustaa teoksen painolaattojen valmistuksessa ja koevedostuksessa. Harjoittelu kehittää teknisen osaamisen lisäksi yhteistyötaitoja. Parhaimmillaan taidegraafisen teoksen luominen on tiivistä yhteistyötä vedostajan ja graafikon välillä.
"Opin vedostuksia tehdessäni millaista työtä grafiikan vedostaminen on, kun tein sitä monta tuntia sarjatyönä. Sain mielestäni hyvää kokemusta vedostamisesta ja innostusta jatkaa grafiikan menetelmien kokeilemista. Opin myös sekoittamaan painovärejä niin, että työt olisivat tasalaatuisia. Painokoneen käyttö tuli hyvin tutuksi ja oivalsin uusia tapoja tehdä asioita minulle sopivalla tavalla. Tein yhteistyötä opettajan, sekä SAMKin henkilökunnan kanssa ja sain hyvää kokemusta kommunikoinnista eri tahojen kanssa, joka auttaa minua myöhemmin työelämässä. "
-Ote taidevedostajaharjoittelijan harjoitteluraportista
Tomas Regan
Grafiikanpaja Himmelblau ja Finlayson Art Area
SAMK Kankaanpään taidekoulu on tehnyt monimuotoista ammatilliseen harjoitteluun liittyvää yhteistyötä Tampereella toimivan Grafiikanpaja Himmelblaun kanssa. Yhteistyön määrätietoinen kehittäminen alkoi vuoden 2020 alussa osana tätä hanketta. Kiinnostus yhteistyön laajentamiseen oli molemminpuolista. Himmelblau tarjoaa opiskelijoille harjoittelua maineikkaalla grafiikanpajalla ja yhdessä Suomen suurimmista kuvataiteen kesätapahtumista, sekä mahdollisuuksia omien näyttelyiden järjestämiseen. Opiskelijoiden tuomalla työvoimalla on merkittävä vaikutus kesätapahtuman toteuttamisessa. Tietotaidon vaihto grafiikanpajan ja grafiikan opiskelijoiden välillä on myös ollut hedelmällistä ja vastavuoroista. Hankkeen aikana toteutettiin kaksi opiskelijoiden näyttelyä ja kahdeksan harjoittelupaikkaa.
Grafiikanpaja Himmelblau Oy on harvinaisen monipuolinen toimija kuvataiteen kentällä. Se on Suomen johtava taidegrafiikan vedostuspaja ja taidegrafiikan kustantaja, sekä aktiivisesti toimiva taidegalleria. Vuodesta 1989 toiminut grafiikanpaja on julkaissut lähes kaksi tuhatta taidegrafiikan vedossarjaa, joka on huomattava saavutus. Himmelblaun galleria harjoittaa säännöllistä kotimaista ja kansainvälistä näyttelytoimintaa. Lisäksi se vastaa Finlayson Art Area -kuvataidetapahtuman toteuttamisesta vuosittain, vuodesta 2015. Tämä kansainvälinen ja paikallinen kuvataidetapahtuma esittelee suomalaisten ja ulkomaalaisten huipputaiteilijoiden teoksia. Tapahtuma toimii aktiivisessa yhteistyössä Finlaysonin alueen yrittäjien ja toimijoiden kanssa, tekee poikkitaiteellista yhteistyötä eri kulttuuritoimijoiden kanssa, sekä rakentaa yhteisöllisyyttä Finlaysonin alueella.
Ammattitasoisella grafiikanpajalla työskentely on taidevedostamisesta kiinnostuneelle grafiikan opiskelijalle paras mahdollinen harjoittelupaikka. Himmelblaun grafiikanpajan kanssa sovittiin taidevedostajan työharjoittelusta, ja opiskelija aloitti harjoittelun keväällä 2021. Harjoittelussa voi keskittyä joko taidevedostajan ammattitaidon kehittämiseen tai oman taidegraafisen osaamisen syventämiseen. Pajalla työskentelevät taidevedostajat ohjaavat harjoittelua. Pajalla on mahdollista perehtyä sellaisiin syväpainotekniikoihin joita ei voida toteuttaa SAMK:n Kankaanpään kampuksella. Tietotaidon vaihto oli myös vastavuoroista, sillä opiskelija toi pajalle tuoretta osaamista liittyen uusiin teknisiin sovelluksiin joita on otettu käyttöön osana Kankaanpään pajan omaa syväpainograafista tutkimustyötä.
Himmelblaun ylläpitämä Finlayson Art Area -taidetapahtuma tarjoaa monenlaista ammatillista harjoittelua; näyttelyiden rakentamista ulos ja sisälle, taiteilijoiden avustamista, näyttelyiden ylläpitoa, valvomista ja asiakaspalvelua, katumaalausten toteuttamista, osallistumista tapahtuman viestintään, ynnä muuta. Harjoittelussa syntyy käytännön kokemusta ja ammatillista kehittymistä. Lisäksi mahdollistuu verkostoituminen ammatillisen kentän toimijoihin. Taidetapahtuman puitteissa on mahdollista myös kehittää ja toteuttaa omia taideprojekteja. Kesän 2021 aikana tapahtumassa oli harjoittelussa kuusi SAMK:n opiskelijaa hyvin monenlaisissa tehtävissä. Samat opiskelijat olivat mukana kesätyöntekijöiden omassa näyttelyssä Galleria Himmelblaussa talvella 2021.
Tällainen harjoitteluympäristö voi parhaimmillaan tarjota opiskelijalle ammatillisesti kaiken kattavan oppimiskokemuksen. Kankaanpään Taidekouluun hankittiin Himmelblaun kautta käyttämättömäksi jäänyt isokokoinen grafiikanprässi kesällä 2020. Prässin kuljetus, kunnostus ja käyttöönotto tehtiin opiskelijan kanssa harjoitteluna. Samalla sovittiin että prässillä syntyviä työnäytteitä saisi tulla esittelemään pop-up galleriaan. Vakituisen näyttelytoimintansa lisäksi Himmelblau järjestää tilapäisiä pop-up näyttelyitä vaihtuvissa liiketiloissa Finlaysonin alueella. Kahden opiskelijan yhteisnäyttely toteutettiin joulukuussa 2020. Opiskelijat saivat näyttelytilan käyttöönsä ilman tilakustannuksia, ja toteuttivat näyttelyn itsenäisenä projektina. Kokonaisuutena tämä harjoittelu kehitti kaikkia kuvataitelijan ammatillisen osaamisen taitoja – taideteoksen luominen, taidegraafisen teoksen tekninen toteutus (alkaen grafiikanprässin hankkimisesta, ja kokoamisesta), näyttelyn sopiminen ja järjestelyt, yhteistyötaidot ja viestintä, teoskuljetus ja näyttelyn ripustus sisältäen valaistuksen, hinnoittelun, valvonnan ja tiedotteet. Mukaan voidaan lukea myös ongelmanratkaisutaidot, taiteellinen motivaatio ja ammatillinen itsearvostus.
Lars Rebers
Handledning som jämlike – Case Varikko
Min passion för fotografi och konst har jag aldrig ifrågasatt och det har gett mig en rik infrastruktur, i mitt inre, av banor som alltid matar mig själv med upplevelser och inspiration. I min färgade värld finns det tre viktiga uppfinningar som människan har gjort och som förändrade allt jordbruket, skrivkonsten och fotografin.
Jordbruket; något som skapade överskott av mat, skapade städer och fick nomaden att slå rot. Skrivkonsten; överföring av information och tanke från en generation till en annan. En kanal för att kunna läsa en annan varelses tankar. Fotografering; ett sätt att någondera fånga ett motiv och en tid eller abstrahera det uppenbara och transformera det till något annat, möjligtvis också en kombination av dessa två. Dessa tre uppfinningar kan med andra ord skapa förutsättningar så du kan stanna upp, ta del av andras processer och skapa och dela med dig av dina egna samt transformera så din tanke och känsla når fram.
Som överlärare på yrkeshögskolan Novia har jag länge arbetat med att utbilda blivande konstnärer. Många av de planerade kurserna har avslutats med en utställning eller annan publik aktivitet. Detta har varit lika nytt och inspirerande för varje årskurs. Samtidigt finns det en form av upprepande struktur i det hela; en vag känsla av att alla bara är en del av en upprepande process. Jag tyckte att man kunde fundera på samma aktivitet, men göra det på ett annat sätt. Ett förfarande där man tar ett steg ut ur högskolan och ett steg mera mot varandra. Kolleger och blivande kolleger i ett och samma projekt, en utställning som görs bara för att man vill och för att det finns en vilja.
Varikko Galleria, 14.9.-6.10.2019
Jag sände ut e-post till skolans studerande med en förfrågan om vem som vill vara med i en utställningsgrupp. Tillsammans planerar gruppen blivande utställningar, söker finansiering och bygger en gemensam helhet. Inga studiepoäng lovades för detta, enbart att vi arbetar mot att ställa ut någonstans tillsammans. Aktiviteten var inte heller kopplad till någon eller några kurser. Allt ska göras på sidan om allt annat.
Fem studerande meddelade intresse för detta, så tillsammans blev vi en grupp på sex personer. Målet var att vi skulle vara jämnbördiga och alla beslut skulle tas tillsammans. Så blev det kanske inte riktigt, vi var fortfarande i en utbildningskontext och jag var fortfarande en pedagog, men vi kom ganska nära.
Vår process såg i praktiken sedan ganska vanlig ut. Vi hade fria händer och alla fördjupade sig i sitt och den gemensamma utställningen var målet. Vi sökte stipendier, utställningsgalleri och gick sakta men säkert framåt. Det hela utmynnade i en gemensam utställning i Seinäjoki, Varikko Galleria. Kan man få praktik för detta, frågade en från gruppen.
Projektet Att övervinna farans år arbetar bl.a. med att utveckla möjligheterna för praktik och även ge en bredare definition på vad allt det kan vara. Mitt lilla experiment med utställningen i Seinäjokis Varikko Galleria var en bra liten plattform för att se vad som händer när man gör något på ett annat sätt. Det fanns inget annat planerat mål med det hela än en bra utställning, men som jag redan nämnt, så har människan redan bemästrat att finnas i traditionen, nutid och framtiden på en och samma gång, även i detta projekt. Steget att göra en obduktion på denna händelse och sedan strukturera upp en rutin hur studeranden i framtiden kunde förvandla lärorik aktivitet till en del av sina studier eller praktik är kort. Så efter denna utställning påbörjades processen med att utveckla denna idé till även annat, inte bara en utställning. Kan detta bli ett sätt för studeranden att kombinera praktik och arbete som självständig konstnär till en del av både inlärningsprocessen och som en konkret modell hur livet för en konstnär ser ut efter en utbildning.
På denna bana är vi fortfarande och genom diskussion med de andra utbildningarna i projektet att övervinna farans år så har vi skapat rutiner och en stödande struktur som gör det enklare för kommande konststuderanden att med hjälp av handledning hitta till plattformen där man kan kalla sig professionell.
Svar på den öppna frågan; ja, man kan få praktikstudiepoäng för detta.
Utställningen:
IRROTETTU, 14.9.-6.10.2019
Varikko Galleria
Kalevantie 6 B, 60100 Seinäjoki
Utställare:
Kevin Åkerlund
Fedor Chuppin
Jacob Åberg
Anni Laukka
Daria Gatska
Lars Rebers
Tack till:
Svenska kulturfonden och Konstsamfundet
Anitra Arkko-Saukkonen
Innovaatio-osaamista ja harjoittelumahdollisuuksia TKI-hankkeista
Innovaatio-opintojakso toimi harjoitteluympäristönä innovaatio-osaamiseen tähtäävässä ja yleisiä työelämätaitoja harjaannuttavassa oppimisessa Lapin ammattikorkeakoulussa. Kuvataiteen opiskelijoilla oli mahdollisuus työskennellä työelämän toimeksiantojen parissa monialaisissa ryhmissä ja tuoda omaa substanssiosaamistaan uusien tuotteiden- ja palveluiden kehittämiseen. Hankkeen toimeksianto avasi mahdollisuuden pidempään harjoittelujaksoon.
Innovaatio-opintojen toimeksiannoista osa tuli hankkeiden ja työelämän kautta, kun taas osa toimeksiannoista kehitettiin ryhmän itsensä ideoimien sisältöjen perusteella. Ideoiden kehittämisen yhteydessä oli mahdollisuus harjaannuttaa tiimityön taitoja, yhteisöllisen verkkotyöskentelyn osaamista, luovaa ajattelua, kehittämisosaamista ja projektinhallintaa. Samalla hyödynnettiin luovia menetelmiä sekä liiketoiminnan- ja palvelun muotoilutyökaluja.
Opiskelijoiden luovaa työskentelyä ohjattiin Luovat askeleet 2.0 -mallin (Creative Steps 2.0) avulla, joka pohjaa luovan ja autenttisen oppimisympäristön elementteihin (Arkko-Saukkonen & Rasi, 2021). Luovaa työtä edistettiin askeleittain ideoinnista kohti prototyyppivaihetta (Arkko-Saukkonen & Krastina, 2018). Lopuksi kehitetyistä ideoista syntyneet konseptit esiteltiin muille opis-kelijoille sekä toimeksiantajille.
Yksi opiskelijaryhmä lähti hankeyhteistyöstä tulleen toimeksiannon pariin, jossa toimeksiantajana oli Maailmanperintö Struven ketjun pohjoisen osat -hanke (Struve North, 2021). Opiskelijaryhmän lähtökohtana innovoinnille oli hankkeen tavoite tehdä historiallista Struven ketjua tunnetummaksi, houkuttelevammaksi ja saavutettavammaksi suuremmalle yleisölle uutta teknologiaa hyödyntäen (Lapin AMK, 2020). Toimeksianto sisälsi hyvin avoimen kehittämiskohteen. Hankkeella oli käytössä ultrahaptinen laite, jolle piti löytää käyttötarkoitus.
Työryhmät muodostettiin opiskelijoiden oman kiinnostuksen perusteella. Struve-hankkeen toimeksiantoa edisti kaksi kuvataiteen ja kaksi liiketalouden opiskelijaa monialaisena ryhmänä. Monialaisuus on työelämässä näkyvä piirre erityisesti innovaatiotoiminnassa sekä toimialarajapinnoilla tapahtuvassa kehittämistyössä. Tämän takia luovaa osaamista, yhteistyökykyä sekä projektihallintaa tarvitaan työelämässä.
Vastauksena Struven hankkeen esittämiin haasteisiin työryhmä loi Struven kioskin, interaktiivisen infokioskin, jonka avulla museokävijän olisi mahdollista saada tietoa Struven ketjusta suoraan tähtitieteilijä F.G.W. Struvelta itseltään (Orre, 2021). Ultrahaptisen laitteen avulla kioskin käyttöliittymä olisi täysin kosketukseton, minkä ryhmä näki merkittävänä etuna jo vallalla olevan koronapandemian vuoksi. Hanke piti ehdotuksesta, minkä seurauksena molemmille kuvataiteen opiskelijoille avautui mahdollisuus jatkaa Kioskin kehittelyä työharjoittelujaksolla Struve-hankkeelle.
Harjoittelujakson tehtävää kuvaa Juhani Mattsson seuraavasti:
“Tehtävänäni projektissa oli luoda kioskin visuaalinen sisältö. Minulla oli koko projektin ajan vapaat kädet kioskin visuaalisen ilmeen toteutuksen suhteen; asetin itse tavoitteeni ja aikatauluni ja arvioin onnistumistani matkan varrella. Struve-hanke ei ottanut kantaa visuaalisiin ratkaisuihin, joten sain kioskin ulkoasun suhteen toteuttaa täysin omaa visiotani. Aiempaa 3D-grafiikan osaamistani hyödyntäen tein tähtitieteilijästä hakemieni valokuvien, maalausten, piirrosten ja tekstimateriaalin pohjalta animoitavan 3D-hahmon. Tein tutkimusta myös ajan arkkitehtuurista ja etsin eri museoiden kokoelmista kuvia 1800-luvun alun tähtitieteellisessä tutkimuksessa käytetystä kalustosta, huonekaluista ja käyttöesineistä. Näiden pohjalta loin Struven hahmolle kuvitteellisen työhuoneen, joka toimi animaatioiden tapahtumapaikkana ja Struven kioskin virtuaalisena ympäristönä.”
Toinen harjoittelussa ollut kuvataiteen opiskelija Väinö Mellenius ideoi ja kirjoitti Stru-ven kioskin sisällöt sekä tavan mitä ja miten Herra Struve kertoisi museokävijälle tietoja näyttelyn teemoista.
“Tarinat pohjautuivat hankkeen keräämään tietoon Struven henkilöhistoriasta, Struven ketjun mittauksista ja kolmiomittauksesta yleensä. Puhesisältöjen animoinnissa hyödynnettiin uusinta tekniikkaa: Väinö luki tekstit nauhalle Struven hahmoon eläytyen ja samalla tallensi kasvojensa liikkeet puhelimen liikkeenkaappaus-ohjelmalla dataksi, joka siirrettiin Struven 3D-mallin kasvoille. Tämän työtavan ansiosta pystyimme toteuttamaan hahmon animoinnin yhteistyönä, vaikka olimmekin koko projektin ajan eri kaupungeissa. Liikkeenkaappauksella tallennettuun dataan kasvojen eleistä ja ilmeistä yhdistettiin myös perinteistä manuaalista key-frame-animaatiota luonnollisemman lopputuloksen saavuttamiseksi. Lopulliset puheanimaatiot koottiin videotiedostoiksi, jotka lähetettiin hankkeelle infokioskin käyttöliittymään upotettaviksi” (Juhani Mattsson)
“Harjoittelun myötä sain kehittää osaamistani omilla ehdoillani työelämälähtöisesti lähes vuoden ajan. Opin pitkäjänteisyyttä, itsekuria, projektin-hallintataitoja ja henkilökohtaisen arvioinnin tärkeyden omalle kehitykselleni. Opin myös hurjasti käytännön taitoja 3D-grafiikan saralla toteuttaessani ensimmäisen laajamittaisen animaatioprojektin alusta loppuun asti (ks. The Northern Parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc, 2022a; 2022b). Koen, että minulla on tämän kokemuksen jälkeen paremmat valmiudet toimia vastaavassa projektissa tulevaisuudessa. Tärkein oppi projektista oli kuitenkin kyky kehittää omaa osaamistani itsenäisesti.” (Juhani Mattsson)
Tehtävien haasteiden äärellä, annettu tuki edesauttaa työn valmistumista sekä vahvistaa ammatillisuutta. Tärkeä on muistaa tarjota riittävää tukea opiskelijalle työtehtävien suorittamiseen sekä tiedonvaihtoa.
Projektin edistämisen aikana on tärkeää muistaa, ettei opiskelija jäisi substanssiosaamisessa "ohjaus-tyhjiöön" ja itsensä varaan varsinkin kun ollaan aivan uuden tekemisen äärellä, vaan löydettäisiin sopiva balanssi ohjauksen sekä itseohjautuvuuden välillä. Aktiivinen vuorovaikutus harjoittelun yhteydessä ohjaajan kanssa on keskeistä. Osaaminen ja motivaatio vahvistuvat sen kautta, että tarjotaan harjoittelujaksoon riittävästi ohjausresursseja ja ollaan kiinnostuneita opiskelijan tekemästä sisällöstä, jolloin myös työelämälähtöisyyteen kuuluva vuorovaikutteisuus toteutuu.
TKI-hankeyhteistyö voi mahdollistaa opiskelijalle sillan varsinaiseen harjoittelujaksoon, näyttää omaa osaamistaan ja kerryttää tarpeellisia työnäytteitä. Sen mahdollistamiseksi on järjestettävä harjoittelun aloittamiseen kuuluva opiskelijan, AMKin edustajan ja työelämäosapuolen välinen tapaaminen, jossa käytäisiin läpi projektin vaatima työmäärä ja soveltuvuus työharjoitteluksi. Siitäkin huolimatta, että harjoittelussa ollaan AMKin TKI-hankkeessa, tulee varmistaa tämä toimiva kolmikantayhteistyö. Samassa yhteydessä keskustelua tulisi käydä myös monialaisen yhteistyön jatkumisesta tarjoamalla opiskelijaryhmälle mahdollisuutta jatkaa yhteisprojektia useamman opiskelijan kesken. Ammattikorkeakoulutasolla se vaatii tiivistä yhteistyötä TKI-yksikön toimijoiden ja koulutusalan välillä, jotta opiskelijoille tärkeitä ja hyödyllisiä työelämälähtöisiä yhteistyökuvioita voidaan luontevasti luoda opintojen aikana ja silloittaa opintojaksoista harjoittelumahdollisuuksia.
LÄHTEET
Arkko-Saukkonen, A., & Krastina, A. (2018). Luovat askeleet innovaatioon : Creative Steps -menetelmä. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja C. Oppimateriaalit 4/2018. Lapin ammattikorkeakoulu. Haettu 31.1.2022 osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-231-0
Arkko-Saukkonen, A., & Rasi, P. (2021). Towards a Creative and Authentic Learning Environment Through Creative Steps 2.0. Teoksessa G. Coutts, & T. Jokela (Toim.), Relate North 2021, (ss. 110–133).
Lapin AMK. (2020). Maailmanperintöä kehitetään yli rajojen. Haettu 31.1.2022 osoitteesta: https://www.lapinamk.fi/news/Maailmanperintoa-kehitetaan-yli-rajojen/fuu3sfdb/1ec44420-44ae-469e-9887-429a4e1123d6
Orre, J. (2021). Update on ultrahaptic experiment. Haettu 31.1.2022 osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/struvenorth/2021/08/30/update-on-ultrahaptic-experiment/
Struve North. (2021). Struve Geodetic Arc, our joint heritage. Haettu 31.1.2022 osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/struvenorth/project-info/
The Northern Parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc. (2022a). F.G.W. Struve 3D-model . Facebook. Haettu 31.1.2022. osoitteesta https://fb.watch/aQ2CEtCiBn/
The Northern Parts of the World Heritage Struve Geodetic Arc. (2022b). Mr. Struve, beginning... . Facebook. Haettu 3.3.2022 osoitteesta https://fb.watch/bwbEJ9TDxc/
Outi Peippo
Julkinen taide
Julkisen taiteen tekemisen tilaisuuksia on ollut tarjolla LAB-ammattikorkeakoulun ja sen edeltäjien kuvataiteen opiskelijoille aika ajoin jo vuosikymmeniä, mutta viime vuosina niitä on tarjoutunut entistä enemmän ja samalla ehkä entistä suurempina projekteina. Vuosina 2020 – 2021 julkisen taiteen projektit ovat olleet mm. osa isoa tieprojektia Lahden eteläisellä kehätiellä, yhteistyötä Sampo ammattiopiston ja Imatran kaupungin rakennuttajan Mitran kanssa sekä liittyen Lejos yhtiön edustamien tuotteiden pakkauksiin ja sen 100-vuotis juhlavuoteen. Lisäksi opiskelijat ovat toimineet julkisen taiteen projekteissa kuvataiteen ammattilaisten assistentteina Lappeenrannassa ja lähialueilla. Usein projektit ovat tulleet tarjolle julkisyhteisöjen tai yritysten suorien yhteydenottojen seurauksena. Myös avoimien kilpailujen voittojen myötä ovat opiskelijat päässeet tai pääsevät toteuttamaan julkisen teoksen.
Monesti julkisen taiteen projekteissa teosehdotuksia on haettu kilpailun avulla, jonka ovat järjestäneet LAB-amk kuvataiteen koulutus henkilökuntineen yhteistyössä yhteistyötahon kanssa. Ideointi ja suunnittelu on usein onnistuttu aikataulullisesti nivomaan Designin art for public spaces (Julkisten taideteosten suunnittelu) opintojaksoon, joka on antanut opiskelijoille hyvät pohjatiedot julkisesta taiteesta sekä teosehdotusten tekemisestä. Teosehdotukset on esitelty projektin edustajille ja mahdollisesti erilliselle valintaraadille. Valintaraadissa ovat voineet olla, tapauksesta riippuen mm. kaupunkisuunnittelun ja vihertoimen työntekijät, julkisen taiteen työryhmä, oppilaitoksen henkilökunta ja opiskelijat, tilojen muut käyttäjät ja kaupungin tai kunnan muut edustajat, yrityksen edustajat ja yrityksen mahdolliset yhteistyökumppanit. Kilpailusta on yleensä valittu jatkokehittelyyn 2-4 ehdotusta ja näistä on valittu toteutettava tai toteutettavat teokset. Jatkokehittelyn ja itse toteutuksen opiskelijat ovat tehneet harjoitteluna. Teoksen tekijää on voitu hakea myös portfoliohaun kautta, minkä jälkeen valittu tekijä on aloittanut ideoinnin yhteistyökumppanin esim. henkilökunnalta ja opiskelijoilta kerättyjen ideoiden pohjalta.
Julkisen taideteoksen tekemisen tavoitteena on ollut, että opiskelijat oppivat mm. analysoimaan julkista taidetta eri näkökulmista ympäristön historia ja sosiaaliset käytännöt huomioiden, oppivat ymmärtämään kilpailun lähtökohtia, rajoitteita ja tavoitteita sekä esittämään ideoita muille kuin kuvataiteen ammattilaisille, tekemään ehdotuksia ja esityksiä taidekilpailuihin yleensä, harjaannutaan idean kehittelyyn tilaajan toiveita kuunnellen ja suuren mittakaavan työskentely kehittyy. Tavoitteet toteutuvat, projektista riippuen, ehkä hieman eri laajuisina tai painottuen eri asioihin. Toteutusvaiheessa opiskelijoille tulee tutuksi moniammatillisessa yhteisössä työskentely turvallisuusnäkökohtineen, kommunikointi ja yhteistyötaidot eri alojen ihmisten kanssa kehittyvät, materiaali ja työainetietous kasvaa, opitaan uusien laitteiden, materiaalien ja työvälineiden käyttöä sekä projektin johtamista ja myös työskentelyä yleensä totuttua suuremmassa mittakaavassa. Myös tiedonhaun ja -hankinnantaidot sekä erilaisten asioiden selvittelytaidot hioutuvat. Lisäksi karttuu osaaminen ja tietoisuus ison projektin monivaiheisuudesta lupakäytäntöineen sekä aikataulutuksineen ja kasvu oman alan asiantuntijaksi vahvistuu.
Haasteina julkisen taiteen projekteissa on ollut mm. ajanhallinta, johon voi vaikuttaa mm. lupaprosessien viivästyminen tai sääolojen vaikutus ulos toteutettaviin teoksiin: tuuliolojen vaikutus voi olla yllätys 10 metrin korkeudessa nosturin nokassa, kun pienempikin tuuli voi vaikeuttaa työskentelyä korin heilumisen takia tai monen viikon helleaalto, joka rajoittaa maalaamisen vain muutamiin viileämpiin aamun tunteihin. Moniammatilliseen ja monialaiseen yhteistyöhön opiskelijat yleensä sopeutuvat hyvin ja pärjäävät siinä. Ongelmanratkaisu- ja asioiden selvittelykyky yleensä kehittyy prosessin edetessä ja kokemuksen myötä.
Pääsääntöisesti opiskelijat ovat pitäneet julkisen taiteen projekteja parhaimpina harjoittelupaikkoinaan ja suosittelevat ehdottomasti osallistumaan vastaaviin projekteihin. Opiskelijat kokevat osaamisen karttuneen laajasti. He ovat kertoneet oppineensa työelämän käytännöistä laajasti, oppineet ison projektin läpiviemisestä moniammatillisessa työyhteisössä, oppineensa luottamaan omaan asiantuntemukseensa, ongelmanratkaisukykynsä parantuneen sekä yleensäkin ammatillisen itsevarmuuden kasvaneen. Harjoittelu on usein koettu myös stressaavana, raskaana, haastavana ja aluksi jopa pelottavanakin, mutta siitä huolimatta erittäin innostavana ja opettavaisena. Tästä voisi päätellä, että haastavuus on ollut juuri sopivaa, jotta ja koska siitä on selvitty. Pelottavuus on yleensä karissut projektin alkamisen myötä. Innostus on tullut ainakin seuraavista: on saanut oman teoksen toteutetuksi – usein isossa mittakaavassa, haasteista on selvitty ja ongelmat on pystytty ratkaisemaan. Yhteis-työkumppanit on koettu avuliaina, koulun henkilökuntaankin on voinut projektien aikana turvautua ja näin tukea toteutukseen on ollut saatavilla. Yritysyhteistyö on joillekin opiskelijoille selventänyt sitä, millaisten yritysten kanssa he haluavat jatkossa tehdä yhteistyötä.
Julkisen taiteen projektit ovat erittäin hyviä harjoitteluprojekteja ja olisi hienoa, jos jokainen opiskelija pystyisi opintojensa aikana osallistumaan vähintään yhteen toteutukseen. Lähes välttämätöntä on myös koulun panos ja käytännössä nivominen sopivaan opintojaksoon, sekä jonkinlaisen resurssin varaamista koulun henkilökunnalle, opettajille ja pajamestareille. Toisaalta on tarpeen tasapainoilla tarjotuissa projekteissa siten, että alueen ammattitaiteilijat on huomioitu eli että koulu opiskelijoineen ei vie työtilaisuuksia ammattitaiteilijoilta tai että ammattitaiteilijat voisivat olla toteuttajina, opiskelijoiden toimiessa assistentteina.
Linkkejä projekteihin:
www.vayla.fi/-/ymparistotaidetta-lahden-etelaiselle-kehatielle
www.lab.fi/fi/uutiset/imatran-kukonlinnankadulle-suunnitteilla-suuri-muraali
www.lejos.fi/lejos-100-lasipalatsinaukiolla/
Tomi Kuusimäki
Lisätty todellisuus uutena osaamisena
Harjoitusympäristöt toimivat hyvänä alustana taitojen oppimiselle, joita ei suoraan löydy opetussuunnitelmasta. Digitaalisen taiteen ja lisätyn todellisuuden osaamisen tarve on lisääntynyt viime aikoina yhteistyöehdotuksissa, joita on esitetty Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään Taidekoululle.
Paikalliset lukiot ovat olleet kiinnostuneita kuvataidetta ja digitalisaatiota yhdistävästä osaamisesta. Digitaalisuus on ollut myös merkittävässä osassa kahdessa kaupunkikehittämiseen sekä luontomatkailuun liittyvissä harjoitusympäristöissä.
Haasteena yhteistyölle on ollut se, että Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelman opetussuunnitelmassa ei ole merkittävästi digitaalisiin menetelmiin keskittyviä opintojaksoja.
Opiskelijoiden oman aktiivisuuden ja harrastuneisuuden kautta on kuitenkin tunnistettu opiskelijoita, joilla on ollut valmiudet yhteistyöhön. Pääasiassa sisällöt ovat liittyneet lisättyyn todellisuuteen. Lukioyhteistyöhön liittyvän harjoitusympäristön tavoitteena on ollut lisätyn todellisuuden työpajojen suunnittelu ja toteutus lukion opiskelijoille ja opettajille. Kaupunkikehittämiseen liittyvien harjoitusympäristöjen tavoitteena on ollut paikalliskulttuurin ja taidereitistön kehittäminen hyödyntämällä digitaalisia menetelmiä sekä lisättyä todellisuutta. Yhtenä aihealueena on ollut Geopark-alueen kehittäminen hyödyntämällä lisättyä todellisuutta. Lisätyn todellisuuden harjoitusympäristöissä opiskelijat ovat kehittäneet taitojaan laaja-alaisesti työpajatoiminnan ohjaamisesta, viestinnästä, neuvotteluista ja asiantuntijana toimimisesta moniammatillisessa verkostossa.
Arviointikeskusteluissa opiskelijoiden osaamista, projektihallinnan taitoja ja ongelmanratkaisutaitoja on pidetty erinomaisina. Digitaalisuuteen ja erityisesti lisätyn todellisuuden aihealueeseen liittyvien harjoitusympäristöjen arvioinneissa on noussut esiin opiskelijoiden kyky jatkuvaan oppimiseen, itsenäiseen työskentelyyn ja vahva motivaatio uusien asioiden omaksumiseen. Opiskelijoita motivoivat työelämälähtöiset oppimisympäristöt ja uuden tekniikan soveltaminen erilaisissa verkostoissa on parantanut motivaatiota oppimiseen, monipuolistanut opiskelijan osaamista ja samalla työllistymisen mahdollisuudet ovat kehittyneet.
Digitaalisiin menetelmiin, erityisesti virtuaali- ja lisättyyn todellisuuteen liittyvät oppimisympäristöt ovat mahdollistaneet uudenlaisten verkostojen syntymisen ja se on avannut yhteistyömahdollisuuksia muun muassa teknologian osaajien kanssa. Yhteistyö on myös edistänyt 2. asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun välistä toimintaa.
Anitra Arkko-Saukkonen
Idean siemen johonkin suurempaan
Luovat askeleet kohti kokeellista digitaalista teosta
Arvokas harjoitusympäristö kuvataiteen opiskelijalle on oman taiteen kehittäminen innovatiivisen ja kokeilevan työskentelyn äärellä. Opiskelija voi viedä taiteen tekemisen tekniikkaa, sisältöä, yhteistyön muotoja, jopa omaa taiteellista lähestymistapaa uudelle tasolle.
Ammatinharjoittajana toimiminen on kuvataiteilijan yksi työelämän ja ansainnan muoto. Tällöin kuvataiteilija vastaa työnsä sisällöstä, käsillä olevista taiteellisista projekteista sekä taiteensa esittämisestä ja myymisestä. Vaihtoehtoisesti taiteilija voi olla mukana rakentamassa yhteistyöprojekteja. Toki kuvataiteilija toimii luonnollisesti yhteistyössä muiden taiteen saralla työskentelevien kanssa kuten kuraattorit, taidemuseot- ja galleriat, taiteen tilaajat sekä asiakkaat, yhteistyökumppanit tai muut taiteilijat.
Kokeelliset digitaaliset kuvaratkaisut -opintojen yhteyteen on liitetty mahdollisuus kehittää omaa työskentelyä luovan ja autenttisen oppimisen puitteissa Lapin ammattikorkeakoulussa. Harjoitusympäristö on rakennettu tukemaan opiskelijan mahdollisuutta syventää, jopa haastaa omaa osaamistaan taiteellisessa työskentelyssä ja rakentaa kokeellisen digitaalisen teoksen suunnitelma. Opiskelija hyödyntää kuvan digitaalisia ratkaisuja itseisarvona, välinearvona tai taiteellisen sisällön perspektiivinä. Samalla kuvataiteilijalla on mahdollisuus harjaannuttaa työelämän yleisiä metataitoja kuten itsensä johtamista, luovuutta, viestintää ja yhteisöllistä työskentelyä. Opiskelija käyttää luovan työskentelyn tapoja suunnitteluvaiheessa, siksi ideoinnin, ketterän kokeilemisen ja luovien menetelmien avulla suunnitelma valmistuu teosta tai taideproduktiota varten.
Harjoitusympäristössä opiskelijalle luotiin mahdollisuus tavoitella ammatinharjoittamiseen tarvittavaa osaamista. Uusien taideprojektien ja jopa uusien tekemisen tapojen ulostuonti vaatii suunnittelua ja valmistamista. Tämän kaltaisessa työssä itseohjautuva ote korostuu, mikä samalla vahvistaa myös itsensäjohtamisen taitoja.
teoksessa yhdistyy 3D ja valokuva
Creative Steps ART -mallin suunnittelutyötä ohjaavat askeleet loivat tehokkaan tavan viedä uuden kokeellisen ja digitaalisen teoksen suunnitteluprosessia eteenpäin kohti valmista teosta. Taustalla oli ajatus, että opiskelijalla voi olla idean siemen johonkin suurempaan, joka ohjaa osaltaan tulevaisuuden työmahdollisuuksia. Harjoitusympäristössä opiskelija sai kehittää osaamista uuden äärellä, jossa huomioidaan digitaalinen ja kokeellinen työskentely.
Useita kokeellisia digitaalisia projekti-ideoita suunniteltiin kohdistamalla katse tulevaisuuteen, unelmiin ja kehittämisen kohteisiin, jotta opiskelija voi viedä osaamistaan kohti työelämää.
Harjoitteluympäristössä olevista projekteista esimerkkejä:
- Interaktiivisen sarjakuvan luominen verkkoon työryhmän yhteistyönä, jossa tarinalle rakennetaan vaihtoehtoisia loppuja.
- Peliprojekti: fantasiateemainen pelimaailma pelitaiteen muodossa, jossa pelaaja etenee vapaasti tutkien ja vihjeitä etsien. Työryhmä luo porfoliovalmista konseptitaidetta ja 3D-malleja sekä efektejä peliä varten.
- Kryptovaluuttatekniikan (NFT) tutkiminen ja kuvan rakentaminen työryhmänä useamman
ihmisen voimin yhteisöllisellä verkkoalustalla, joka perinteisesti ei ole kuvan tekemiseen tarkoitettu alusta. Tavoitteena on muodostaa yhtenäinen ja toimiva teos. Uuden ansaintatavan tutkiminen NFT:n osalta ja krypto-markkinoiden parempi ymmärrystä sekä hyödyntäminen.
- 3D-mallinnus, digitaalinen maalaaminen ja kuvanmuokkaus. Taitojen kehittäminen, jonka myötä 3D-mallintaminen ja digitaalinen maalaaminen sidotaan yhteen ja valmistetaan teos.
- Videoteos AR-filtterillä, jossa rinnastetaan kuvaa taitelijasta kasvomaalauksilla ja AR-kasvofilttereillä.
- Valokuvien ja digitaalisen maalaamisen yhdistäminen: taiteellisten tekniikoiden laajentaminen ja kehittäminen, jotta opitaan näkemään ja hyödyntämään mahdollisuuksia kokeilevien työtapojen kautta.
- Tutkia 3D:n ja valokuvan (CGI photography) hyödyntämistä omassa taiteellisessa tekemisessä sekä 3D-ympäristön ymmärtämisen kautta. Hyödyntää osaamista taiteellisen vision toteuttamisessa.
Ketterät kokeilut ilmenivät tärkeiksi vaiheiksi suunnittelun yhteydessä, jonka aikana tietoa ja taitoa pystyttiin kerryttämään. Samalla kokeilut auttoivat ymmärtämään projektissa ilmenevät vaatimukset jo suunnitteluvaiheessa, sekä kiinnittämään huomiota niihin varsinaisessa projektissa. Opiskelija pystyi hahmottamaan näiden vaatimusten vaikutukset työmäärään, toteuttamismahdollisuuksiin, aikatauluun tai jopa taiteelliseen tyyliin.
Miten voidaan edetä ja ideoida oma taideproduktio sekä luoda itsenäiset mahdollisuudet taiteellisen projektin haltuun ottamiseen? Lähtötilanteen ollessa epäselvä, ja erityisesti silloin kun projekti on kokeileva ja digitaalinen, seuraavat tekijät kulminoituvat ja kehittämistyö vaatii:
- tavoitteen määrittelyä
- kehittämisen kohteita
- ideointia, luovien menetelmien hyödyntämistä sekä kehittämisen työkaluja käyttöön
- iterointia ja ketterää kokeilua osana työskentelyä
- taideproduktion liikkeellä pitämistä: työn rytmitystä ja itsensä johtamista, aikataulutuksen merkityksen korostumista
- taiteellista vapautta ja vastuuta
- oman työskentelyn reflektointia ja arviointia
- viestinnällisiä taitoja sekä sisällön esittämiseen liittyvää osaamista
- ulkopuolista ohjausta ja tukea
Suunnitteluvaihe tarjosi opiskelijoille näkökulman, miten oma taiteellinen teos voidaan luoda tyhjästä ja hyödyntää luovia menetelmiä teoksen kehittämistyön tukena. Samalla se antoi rohkeutta polkaista käyntiin aivan uusi jopa hyvinkin kokeellisia sisältöjä omaava teos, jota kautta taiteilija voi hakea suuntaa myös työelämän aikana uusiin projekteihin.
Harjoitusympäristön päätavoite oli tukea ammatinharjoittajana toimimisen harjoittelua, jossa opiskelijan itse luo mahdollisuudet rakentaa ideasta teos tai taideproduktio. Samalla opiskelija tutustuu suunnitteluprosessin eri vaiheisiin, ja ymmärtää miten voidaan hyödyntää luovia menetelmiä ja työkaluja luovan prosessin edistämiseen.
Sade Kahra
Moderna sagor - interaktivt berättande i digital form
Digitala filmer och spel är en växande miljardindustri, där allt fler aktiviteter sker direkt över nätet. Samtidigt för onlinekulturen med sig negativa sociala konsekvenser, såsom spelberoende, för mycket skärmtid med mera. Barn och ungdomar är en utsatt grupp, där beroendeproblematiken accentueras. Socialt hållbara spel och digitala leksaker har därför blivit ett trendande bransch som man vill utveckla även utifrån pedagogiska synvinklar.
Projektet "Moderna sagor - interaktivt berät-tande i digital form" kombinerar nutida teknologi (digitala lösningar, IKT, applikationer, speldesign m.m.) med sagoberättande för att skapa socialt hållbara spel och virtuella berättelser för barn. Grunden till sagorna tas fram i verkstäder, där barn och vuxna får dela sina berättelser. Sagor som inkluderas i en interaktiv mobilapplikation med val, ljudeffekter, musik och visuella bilder.
Moderna sagor förverkligades 1.8.2019 - 31.8.2021, Stiftelsen Juthbacka sr var projektägare och Yrkeshögskolan Novia projektpartner. Finansieringen var Leader – Aktion Österbotten och Svenska kulturfonden. Tobias Björkskog på YH Novia och Mikaela Smedinga på Stiftelsen Juthbacka arbetade som projektledare i samarbete. Projektet målgrupp var framförallt barn och unga inom småbarnspedagogiken och i de lägre klasserna i den grundläggande utbildningen. Olika utbildningsenheter med sina studeranden deltog i projektets processer samt aktörer inom speldesign, unga inom Kårkulla samkommun, ny-österbottningar, författare och andra berättare.
Projektet producerade sammanlagt fem sagor, som involverade fem praktikanter från de visuella utbildningarna på Yrkeshögskolan Novia i Jakobstad. Ett tiotal studeranden sökte praktiplatsen varav hälften valdes ut. Från bildkonstutbildningens fotoinriktning deltog studerandena Anna Malinovska och Conny Emmerstedt och från bildkonstutbildningen, foto deltog Toni Finell. Projektet hade dessutom 3 praktikanter från utbildningen i grafisk formgivning. Fem författare anlitades, audioproduktionen utfördes i samarbete Yrkesakademin (YA) som lär ut ämnet ljudteknik. Sammanlagt ett tiotal praktiker förverkligas inom projektet, med studerandena från Yrkeshögskolan Novias ut-bildning för grafisk formgivning, fotografi och bildkonst.
Praktikperioderna individualiserades och handledningen tog en betydande del av projektledarens tid. Studeranden kunde utföra praktiken med en lön som betalades ur projektet, eller som en del av studierna. En avlönad praktikmånad motsvarade ca sex studiepoäng. Alla studeranden var högt motiverade och studierna eller prak-tiken upplevdes meningsfulla både av projektledare och studeranden. De praktiska arrangemangen kring avlöning och olika avtalsmallar orsakade dock en del extra arbete. En plötslig lön påverkar såklart studerandenas studiestöd, samtidigt saknade projektledaren avtalsmallar för olika typer av studeranden, som tar hänsyn till framtida användning av verk (ljus, text, bild). Novias projektledare Tobias Björkskog konstaterade även, att konkretiseringen av digitala spel har frammanat entusiasm hos studerandena, men att det förutsätter en interaktion av något slag. Detta märks, eftersom det varit utmanande att få besökare på evenemangen kring spelindustri.
Grundidén med forskning, utveckling och innovation på yrkeshögskolor är att skapa nätverk ut till arbetslivet i syfte att stödja institutionens grundverksamhet det vill säga utbildningarna med dess lektorer och studeranden. FUI är alltså yrkeshögskolans tentakler ut mot omvärlden, en brobyggande expert som skapar ny kunskap och innovation som gagnar utbildningarna men även regionens aktörer. Praktikanter på projekten inom avdelningen för Forskning, utveckling och innovation förekommer, men tills vidare är kopplingen mellan projekten och grundverksamheten relativt vag. Projekten som praktikmiljö kan och bör alltså utvecklas och Moderna sagor är i detta hänseende ett utomordentligt exempel på hur studeranden kan involveras i projekten, hur utvecklingsarbetet kan förankras i utbildningarna.
Under projektet Att övervinna farans år – en utbildningsmodell för bildkonstnärens nya arbete har frågan om integrationen av verksamheten på Forskning, utveckling och innovation i grundverksamheten lyfts fram ett flertal gånger. Efter diskussioner med personal på andra universitet och yrkeshögskolor har det framkommit att utmaningen ingalunda är unik. Med andra ord, lektorer och projektledare på andra institutioner anser också att deras respektive FUI-verksamhet kunde förankras bättre i utbildningarna. På
andra sidan tycks klart, att de yrkeshögskolor som har lyckats bättre med integrationen också fått betydliga framsteg till stånd, framförallt gällande utbildningarnas nationella position och lokala förankring.
Outi Peippo
Opiskelijayhdistys harjoitteluympäristönä
Lappeenrannan kuvataideopiskelijoiden yhdistys, LaKu ry perustettiin vuonna 2019, jolloin LAB ammattikorkeakoulun edeltäjän, Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus siirtyi Imatralta, pieneltä kahden koulutusalan kampukselta Lappeenrantaan, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston, noin 9000 opiskelijan kampukselle.
Yhdistyksen perustajat näkivät kuvataiteen opiskelijoiden oman yhdistyksen perustamisen tärkeänä mm. oman alan tunnetuksi tekemiseksi muiden alojen opiskelijoiden keskuudessa, opiskelijatoiminnan aktivoimiseksi, opiskelijoiden edun valvomiseksi ja opiskelijoiden jaksamisen tukemiseksi. Uusi yhdistys perustettiin ja LaKu ry ainejärjestönä pyrkii omalta osaltaan parantamaan kuvataiteen opiskelijoiden viihtyvyyttä̈ kampuksella, tuottaa tapahtumia ja muita aktiviteettejä, informoimaan kuvataiteen osaamispäällikköä ja henkilökuntaa opiskelijoiden kehitysehdotuksista ja huolenaiheista sekä edistämään kaikin tavoin kuvataiteen opiskelijoiden yhteisiä asioita.
Heti tuoreeltaan olikin yhdistyksellä jo tehtävää: puheenjohtajansa johdolla yhdistys keskusteli kuvataiteen osaamispäällikön kanssa mm. uusiin tiloihin liittyvistä ja opiskelijoita huolettaneista kysymyksistä sekä uuden gallerian sijainnista ja nimeämisestä. Yhdistyksellä onkin aktiivinen keskusteluyhteys sekä LAB amk Muotoiluinstituutin johtajaan, että kuvataiteen osaamispäällikköön. LaKu myös mm. organisoi ja koordinoi kuvataiteopiskelijoiden järjestämiä myyjäisiä kampuksella. Myyjäiset ovatkin saavuttaneet suuren suosion sekä opiskelijoiden, että yleisön keskuudessa. Yhdistys toimii muutenkin keskitetysti kanavana kuvataiteen opiskelijoiden tapahtumien järjestämiselle kampuksella ja siten selkiyttää toimintaa sekä kuvataiteen opiskelijoille että kampuksen muille toimijoille. Lukuvuoden alussa LaKu edustajineen on toimintansa esittelyn lisäksi järjestänyt uusille opiskelijoille vapaamuotoisia hengailutilaisuuksia ja näin edesauttaa uusia opiskelijoita tutustumaan toisiinsa ja kotiutumaan uuteen ympäristöön.
Kuvataiteen koulutuksen lisäksi LaKu ry on tehnyt yhteistyötä sekä ammattikorkeakoulun että LUT-yliopiston eri ainejärjestöjen kanssa ja yhdistys on ollut edustettuna erilaisissa opiskelijatilaisuuksissa. Edustustehtävät eri koettiin, koska yhdistyksen ja sitä kautta kuvataideopiskelijoiden olemassaolo tunnistettaisiin muiden opiskelijoiden keskuudessa. Edellisten lisäksi LaKu on mm. järjestänyt taidetapahtumia muiden alojen opiskelijoille, suunnitellut ja toteuttanut eri alojen tapahtumien visuaalisia ilmeitä. Lisäksi yhdistys on osallistunut mm. terveysalan järjestämään aivoterveyspäivään ja siihen liittyvän aivotoriin. Yhdistyksen toiminta onkin monipuolista monialaisessa ympäristössä.
Kuva: Melina Modinos
Yhdistyksen toimintaan osallistuneet opiskelijat ovat listanneet tehneensä tai olleensa mukana seuraavissa: verkostoituminen, toimiminen monialaisessa ympäristössä, monialainen yhteistyö, organisointi, koordinointi, tapahtumien järjestäminen, tapahtuman osan suunnittelu ja toteutus, tapahtumien visuaalisen ilmeen suunnittelu, sopimusten tekeminen, tapahtumien ja tilaisuuksien markkinointimateriaalin suunnittelu ja toteutus, yritysyhteistyö, kirjanpito, tilinpäätös, kokouskäytännöt, neuvottelu, oman alansa ja yhdistyksen edustaminen eri tilaisuuksissa, ihmisiin tutustuminen ja heidän toisiinsa tutustuttaminen, yhteistyökumppaneiden hankkiminen, rahoituksen hankkiminen, tilaisuuksien juontaminen tai muu emännöinti tai isännöinti, puheiden pitäminen, tiedotus, johtaminen, taidetapahtumien järjestäminen, edunvalvonta, neuvottelut ja keskustelut eri tahojen kanssa. Tehtävien kirjo on todella laaja. Kaikki eivät tee koko ajan kaikkea vaan vastuualueet on jaettu. Tarvittaessa kuitenkin kaikki ovat valmiita toimiaan oman vastuualueensa ulkopuolella ja auttamaan toisiaan. Suurin vastuu toiminnasta ja asioiden täytäntöönpanosta on ollut hallituksella, kuten asia lienee useimmissa yhdistyksissä. Jossain määrin yhdistyksen toiminta alkaa muistuttaa jo pienen yrityksen toimintaa kaikkine toimintoineen. Reilussa parissa vuodessa LaKu ry jäsenineen onkin ehtinyt jo paljon, osallistua moneen, tehnyt toimintansa tunnetuksi sekä ammattikorkeakoulun että LUT-yliopiston ainejärjestöjen keskuudessa ja vakiinnuttaa toimintansa kampuksella.
Yhdistystoimintaa harjoittelunaan tehneet opiskelijat suosittelevat kaikille vastaavaa harjoittelua. Opiskelijat kertovat kokemuksensa takia ymmärtävänsä taidealan toiminnan taustat paremmin, toiminnan ns. kulissien takana; esimerkiksi mitä kaikkea vaikkapa taidetapatumien, myyjäisten ja näyttelyiden järjestäminen vaatii ja millaista valmistelutyötä ne edellyttävät. He kokivat oppineensa taitoja taiteen ja taiteilijoiden näkyvyyden edistämiseksi, johtamisessa, esiintymisessä sekä oppineensa miten taidetapahtumia tulisi järjestää muun kuin taidealan toimijoille. Kommunikointi- ja viestintätaitojen koettiin kehittyneen etenkin monialaisessa yhteistyössä, yritysyhteistyössä ja tapahtumien järjestämisessä muille kuin oman alan toimijoille. Lisäksi oli opittu mm. ryhmätyöskentelystä, vastuunkantoa, ihmisten kuuntelemista, viestintä-, neuvottelu-, organisointi-, koordinointi-, keskustelutaitoja, esiintymisestä, kirjanpidosta, yritysyhteistyöstä ja -viestinnästä, rahoituksen hankkimisesta, verkostoitumisesta ja oman alan tunnetuksi tekemisestä, monialaisissa yhteisöissä toimimisesta, stressin siedosta ja hallinnasta. Eräs opiskelija totesikin, että koulumme tulisi kannustaa reippaammin opiskelijoita osallistumaan yhdistystoimintaan, koska toiminnasta kartutetusta osaamisesta tulee olemaan iso hyöty tulevaisuudessa. Opiskelijat näkevät harjoittelussa saavutetun osaamisen nivoutuvan luonnolliseksi osaksi opintoja ja tukevan opintoja, mutta myös liittyvän tulevaan taiteilijan työhön. Kertyneen kokemuksen myötä taide- tai kulttuurialan järjestötyö tai vastaava nähtiin myös kiinnostavana mahdollisuutena opiskelujen jälkeen:
”Toivon, että tulevaisuudessa voisin joskus toimia jossakin järjestössä tai tahossa, joka järjestää toimintaa taiteen ja kulttuurin alalla.”
Yhdistyksen toiminnan tukena ovat ammattikorkeakoulun opiskelijakunta ja muut ainejärjestöt. Kuvataiteen tutoropiskelijoista moni on myös Laku ry:ssä aktiivinen toimija, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta kokonaisuuden kannalta olisi parempi, jos vastuutehtävät jakautuisivat laajemmallekin opiskelijakuntaan. Yhdistyksen toiminnan ja jatkuvuuden kannalta on hyvä, että nimenomaan yhdistys edustajineen toimii omana, itsenäisenä yksikkönä kuvataiteen opiskelijoiden edustajana ja opiskelijoita aktivoiden. Koulun henkilökunnan edustajat voivat kannustaa yhdistystoimintaan osallistumiseen entistä enemmän, mutta toiminnan tulee olla opiskelijalähtöistä ja toimia ns. omillaan, jotta toiminta ei liikaa tukeutuisi henkilökunnan toimintaan.
Järjestäytyneen yhdistystoiminta opettaa osallistujilleen paljon, mutta väistämättä vastuunkanto ja suurin osa tehtävistä jää hallituksen jäsenille, jotka näin oppivat eniten. Kuvataiteen koulutuksessa voisi järjestää opinnoissa tiimimäistä toimintaa yhdistys- tai yritysmäisesti organisoituneena projekteissa, jossa vastuunjaot ja tehtävät vaihtelisivat. Näin kaikki opiskelijat jossain opiskelujensa vaiheessa voisivat saada samanlaisia osaamista, mitä karttuu järjestäytyneessä yhdistystoiminnassa: kaikille tulisi tutuksi ainakin jossain määrin johtaminen ja sen vaatima vastuunkanto, talousasiat, edustaminen, organisointi ja koordinointi. Tämä valmistaisi jonkin verran projektin johtamiseen, jota kuvataiteilijan työ voi useastikin olla.
Anitra Arkko-Saukkonen
Ouroboros-näyttely kiertotalouden tietoutta lisäämässä
Kierto10-hankkeen yhteistyö tarjosi ensimmäisen vuoden opiskelijoille työelämälähtöisen harjoitusympäristön Näyttelyprojekti-opintojakson yhteydessä. Kiertotalouteen liittyvä hanke tavoitteli yhteistyöllä opiskelijoiden roolia olla lisäämässä taiteen keinoin kiertotalouden tietoutta, herättelemässä ihmisiä aiheen äärellä pohtimaan omia ratkaisuja, tiedostamaan valintojen vaikutuksia sekä lisäämään yleistä tietoisuutta kiertotaloutta kohtaan (Lapin AMK, 2022).
Kestävän tulevaisuuden rakentaminen on yksi keskeinen asia yhteiskunnassa ja erilaisia ratkaisuja haetaan kulutusyhteiskunnan hillitsemiseksi. Kiertotalous on kestävään kehitykseen tähtäävä toimintatapa, joka koskee kaikkia toimialoja (Orko ym., 2020, s. 9). Kiertotalouden kautta pyritään jätteen määrää vähentämään ja ratkaisemaan materiaalien uudelleen käyttöä etsimällä vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla saadaan tuotteiden elinkaari pitenemään (Euroopan parlamentti, 2020). Tavaroiden jatkuvan tuottamisen sijaan materiaaleihin sitoutunutta arvoa pyritään ylläpitämään mahdollisimman pitkään, siksi tuotteen elinkaari liittyy kiertotalouden useaan eri osa-alueeseen (Sjöstedt, 2018).
Kierto10-hankkeen tavoitteena oli vahvistaa alueen kuntalaisten kiertotaloustietoutta sekä ilmastomyönteistä asennetta. Ratkaisuiksi oli suunniteltu hankkeen aikana järjestettävät nopeat kokeilut sekä paikalliset tapahtumat, johon liittyi opiskelijoiden valmistama näyttely kiertotalous-teemaan liittyen. Se oli tarkoitus järjestää Lappari-elämyskeskuksen tiloissa Torniossa sekä verkkonäyttelynä. Näyttelyyn liittyvien teosten näkökulmat olivat toimeksiantajan puolesta vapaat, siksi opiskelijat pääsivät avoimin mielin pohtimaan aihetta.
Työskentelyn alkaessa toimeksiantaja valaisi opiskelijaryhmää kiertotalouden monista eri puolista ja Kierto10-hankkeen tavoitteista edistää kiertotalouden tietoisuutta. Toimeksiantaja toi aiheeseen tutustumisen tueksi kiertotalouden Circula-pelin, jota pelatessa opiskelijat saivat erilaisia liiketoiminnan näkökulmia aiheeseen. Sen myötä ilmeni miten yritykset ovat rakentaneet uusia liiketoimintamalleja ja muutoksia toimintatapoihin sekä tuote- ja palveluinnovaatioita kiertotalouden puitteissa.
Toimeksiantajalta saadun tiedon jälkeen lähdettiin etsimään lisää tietoa kiertotaloudesta ja pohtimaan mikä näkökulma olisi se, jonka kautta opiskelija itse lähestyisi aihetta taiteen keinoin. Kiertotalouden laajuus yllätti heidät. Kiertotalous aihe oli opiskelijoille osittain tuttu, mutta sen laajat merkitykset eivät olleet aiemmin avautuneet vastaavasti. Opiskelijoille ilmeni kuinka yksilöiden sekä toimijoiden asenteet, toimintatavat, keinot ja valinnat vaikuttavat maapallon kantokyvyn säilyttämiseen. Heille selkeni kuinka kuluttajalla on merkittävä rooli muutoksen aikaansaamiseen, ja vaikutukset ulottuvat myös yritysten toimintatapoihin ja toimintaympäristön muutokseen laajemmin (Sjöstedt, 2018).
Opiskelijat kehittivät omia ideoita ja näkökulmaa lähestyä aihetta taiteellisesti. Kuvataiteen näkökulmasta tarkoituksena olikin luoda tilanne, jossa taiteilija tarttuu yhteiskunnassa ilmenevään aiheeseen oman tekemisensä kautta. Aiheideat käytiin yhdessä läpi ja huomattiin, että myös toimeksiantajan toivoma moninaisuus näkyi esitetyissä ideoissa. Tämän jälkeen yhdessä kehitettiin yhteisnäyttelyn teema, joka kietoisi moninaisen kirjon aiheita yhteen kiertotalouden ympäriltä. Ouroboros-nimi valikoitui lopulta kuvaamaan opiskelijoiden yhteistä teemaa, sillä nimi viittaa ikuisen kiertokulun symboliin (Lapin AMK kuvataide, 2022).
Projektin aikana omien teosten, sekä fyysisen näyttelyn valmisteluiden lisäksi verkkosivuja ja siihen liittyvää materiaalia rakennettiin valmiiksi. Työryhmissä edistettiin yhteistä näyttelyä ja henkilökohtaisesti kannettiin vastuu omien töiden valmistumisesta ajallaan.
Kokonaisuus rakentui digitaalisen kuvan tekniikoilla tehdyistä teoksista. Kuratointitilaisuuteen tuotiin ehdolle digitaalisen maalauksen, digitaalisen piirroksen sekä sekatekniikan töitä, jotka Aineen taidemuseon amanuenssin Virpi Kanniainen kuratoi näyttelyn kokonaisuudeksi. Opiskelijat valmistivat kuratointitilaisuuteen teosten lisäksi, lyhyet esittelytekstit ja huolehtivat töidensä suullisesta esittämisestä kuratoijalle.
Lopullista näyttelyä varten, jokainen oli teostensa oheen valmistanut muut näyttelymateriaalit, kuten teosten esittelytekstit ja artist statementin. Näyttelystä vastaava projektiryhmä laati yhteisnäyttelyn teemasta myös kuvauksen ja ripustusryhmä huolehti näyttelyn teosten esillepanon Lappari-elämystehtaan näyttelytilaan. Poikkeusolojen takia näyttelyn painoarvo kallistui enemmän verkkonäyttelyyn, jota oltiin valmisteltu fyysisen näyttelyn rinnalla.
Markkinoinnin osalta hyödynnettiin sosiaalisesta mediasta Instagramia, Facebookia sekä laadittiin tiedote mediaa varten. Markkinointi on syytä aloittaa riittävän ajoissa, joka tuli esille myös tässä projektissa. Opiskelijoille tuli tutuksi tehtävien vaiheistukset ja kriittiset pisteet, joita tunnistamalla voidaan ennakoida ja edistää näyttelytuotantoa sujuvasti. Aikataulun rakentaminen ja siinä pysyminen sekä viestintä ovat yleensä ne haasteelliset asiat projekteissa, kuten osittain tässäkin projektissa ilmeni. Jokainen kokemus opettaa enemmän, siksi oppiminen tekemisen kautta koetaan hyödyllisenä tapana kehittää työelämäosaamista. Lisäksi ongelmien läpikäynti on yleensä se mieleenpainuvin tapa oppia. Tämän takia toimeksiantolähtöinen tekeminen toi hyvän oppimisympäristön ensimmäisen vuoden opiskelijoille. He olivat yleisesti tyytyväisiä luotuun kokonaisuuteen. Samoin toimeksiantajan näkökulmasta tavoite täyttyi, kun kiertotalousteeman ympärille rakennettu Ouroboros-näyttely herätteli katsojia aiheen äärellä.
Lähteet
Euroopan parlamentti. (2020). Mitä kiertotalous on ja miksi sillä on merkitystä? Haettu 7.1.2022 osoitteesta https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/economy/20151201STO05603/mita-kiertotalous-on-ja-miksi-silla-on-merkitysta
Lapin AMK. (2022). KIERTO10. Haettu 31.1.2022 osoitteesta https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Tutkimus,-kehitys-ja-innovaatiot/Teollisuuden-ja-luonnonvarojen-osaamisala/Kierto-10
Lapin AMK kuvataide. (2022). Ouroboros. Haettu 31.1.2022 osoitteesta http://kuvataiteilija.lapinamk.fi/ouroboros2020/
Orko, I., Ritschkoff, A-C. & Lantto, R. (2020). Kiertotalouden ekosysteemit. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:13. Haettu 7.1.2022 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-500-3
Sjöstedt, T. (2018). Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Sitra. Haettu 7.1.2022 osoitteesta https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/
Marika Holm
Praktikmiljö i samarbete med Fria konstskolan
Under hösten 2021 påbörjade ingick Fria konstskolan i Helsingfors och bildkonst-utbildningen vid Yrkeshögskolan Novia ett samarbete. Genast under hösten insåg båda parter att man kan stödja varandra med gemsamma projekt.
Första samarbetsprojektet blev till när två studerande från Novias bildkonstutbildning åkte på en veckans arbetspraktik till Stockholm och utställningshallen på Kummelholmen, där Fria konstskolans Half Plants – Half Humans slututställning byggdes och visades i november. Under praktikveckan fick de studerande som går på årskurs två hjälpa till med att hänga den kuraterade utställningen samt att organisera vernissage.
Under veckan i Stockholm fick de svenskspråkiga studerande från Novia nya framtida kolleger och ett ökat kontaktnät till finskspråkiga unga konstnärer genom att arbeta sida vid sida. De lärde sig om upphängningsteknik och om alla varierande osynliga och tidskrävande uppgifter som behöver göras innan och efter vernissage. Att åka till Stockholm var ett plus där de utanför sin praktik kunde besöka museer och pågående utställningar. Detta gjorde de delvis tillsammans med de utställande konstnärerna från Fria Konstskolan.
Praktikens syfte?
Att göra arbetspraktik inom ramen för bildkonstutbildningen kan variera stort. Det är många studiepoäng och relativt långa tidsperioder som studerande kan vara på praktik. Att välja flera olika praktiker är att föredra, konstscenen är stor med många olika riktningar och fördjupningsmöjligheter. Att prova på så mycket som möjligt ger perspektiv och valmöjligheter för att vidare fördjupa sina studier. Vem är jag som konstnär, hur vill jag ingå i det framtida arbetsfältet? är frågor som alla studerande går och undrar över. Att prova, testa och hitta ledtrådar över vad som känns meningsfullt och lustfyllt, tar tid. Att bli vän med detta sökande är bra att lära sig och bli medveten om redan i ett tidigt skede under sina studier.
De två studerande från Novia har nu en första kontakt och kunskap om upphängningsteknik. Inte kunde de ana att det tar så länge att hänga och bygga en utställning. De har lärt sig om ett rumsligt seende för att bygga helheter, att skapa listor på verk och informationsblad på flera språk, samt att ta sig fram i en ny stad och ordna boende. De har vågat ge sig i väg från det trygga och bekanta med en nyfikenhet och vilja att samarbeta. Dessa är några av de många nya erfarenheter som de studerande fått både som yrkesutövare och privatpersoner.
Mätbar och omätbar kunskap
Som redan nämnts ovan finns det inom ramen för alla yrken en mängd tyst omätbar kunskap. Denna kunskap är något som kan överföras under en praktik genom att umgås, jobba tillsammans erfarna med oerfarna, kopiera, apa, se, lyssna, läsa mellan raderna vad de andra gör som sitt jobb.
Det här, det omätbara är något långt utanför klassrummens kunskapsdelning. Därför behöver vi praktik. Där studerande träffar och arbetar ihop med erfarna konstnärer och kulturarbetare.
Den stora vinsten under denna praktikperiod på Kummholmen i Stockholm är att de unga konstnärerna lärde känna varandra! Att umgås med andra konstnärer, skapa kontakter och se konst är en viktig del av det konstnärliga arbetet. Nu känner de varandra, praktikanterna från Novia och unga nyexaminerade konstnärerna från Fria konstskolan. Kanske samarbetar de i framtiden med helt egna projekt?
TOMI KUUSIMÄKI
Purkutalosta osaamista
Purkutalo2022 avasi ovensa yleisölle 19.5.2022 Avajaiset olivat purkutalon toimintamalli pienoiskoossa; eri toimijoiden yhteistyön tulos, missä oli mukana paljon improvisaatiota, mutta taustalla kuitenkin pitkäjänteistä suunnittelua.
Avajaisten musiikista vastasi SAMK Kankaanpään Taidekoulun opettajista ja opiskelijoista koostuva bändi Onni & Pesoset. Bändin soitto antoi rytmin Kankaanpään Yhteislyseon oppilaan tanssiesitykselle, jonka koreografian hän oli laatinut avajaistilaisuuteen ja Taidekoulun kampuksen sisäpihaan soveltuvaksi.
Anna Kallio on toiminut alkuvuodesta lähtien opiskelijaprojektipäällikkönä vastaten erityisesti Purkutalon taiteellisesta työskentelystä ja projektihallinnan käytänteistä. Vajaan 30 tekijän kokonaisuuden koordinointi yhteen suuntaan, tiukan aikataulun painaessa päälle, oli erinomainen suoritus.
Autenttinen oppimisympäristö oli oiva kokemus ryhmänäyttelyn ja laajan taiteellisen kokonaisuuden toteuttamisessa. Työskentely vaati oman tekemisen sovittamista muun ryhmän ajatuksiin, aikataulutus vaati myös kompromisseja. Tärkeimmät oppimisen hetket tulivat julkisen taiteen roolista, kohteen sijaitseminen kaikille avoimessa ympäristössä ja lasten päivähoitopaikkojen välittömässä läheisyydessä. Toinen esiin noussut näkökulma oli kunkin itsenäisen työn kunnioittaminen ja kuinka paljon tilaa kukin teos tarvitsee ympärilleen.
Purkutalo yhdisti myös hyvin erilaisia tekijöitä. Pääosa tekijöistä oli kuvataiteen opiskelijoita, mutta Kankaanpään Yhteislyseon ja Honkajoen lukion oppilaiden töillä oli myös merkittävä osuus. Talon teosten tekemiseen osallistui myös Hyvisten illan työryhmä vetäjänään kuvataiteen opiskelija.
Koko taideprojekti mahdollistui Kankaanpään kaupungin teknisen toimialan aktiivisuudella ja positiivisella suhtautumisella. Kaupunki antoi tilat vapaaseen käyttöön kevättalvesta syksyyn asti.
Opiskelijat ovat laatineet omia henkilökohtaisia tavoitteita oppimiselle. Monen tavoitteissa nostettiin esiin geneerisiä taitoja kokonaisuuksien hallinnasta, ongelmanratkaisutaitoihin ja oman toiminnan suunnitteluun.
Projektin yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on viestintä, jotta mahdollisimman moni löytää tiensä kesän aikana purkutalolle. Talolla työskentelee kesätaiteilijoita päättäjäisiin asti 26.8. Talo siis elää ja muuttuu koko kesän ajan.
Lisätiedot:
https://purkutalo22.wixsite.com/purkutalo-2022
Tomi Kuusimäki
Taideteemainen hotellihuone
Satakunnan Osuuskauppa on halunnut edistää laaja-alaista yhteistyötä Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa luomalla erilaisia yhteisiä oppimisympäristöjä. Keväällä 2021 yhteistyöneuvotteluissa nostettiin esiin yhteistyö kuvataiteen opiskelijoiden kanssa.
Riina Kuusijoensuu ja Marika Smrha esittelivät ideaa, että taideopiskelijat ottavat haltuun yhden hotellihuoneen taiteen keinoin. Toteutuksen taiteellinen sisältö olisi täysin opiskelijoiden vapaasti ideoitavissa. Hotellin edustajien toiveena oli, että SAMK Kankaanpään Taidekoulu näkyy huoneen toteutuksessa. Tavoitteena oli toteuttaa huone reilussa kahdessa kuukaudessa siten, että se olisi hotelliasiakkaiden käytössä juhannukseen mennessä.
Yhteistyöhön osallistui neljä opiskelijaa. Aikataulun tiukkuus tunnistettiin heti alussa ja näin päädyttiin olemassa olevien taideteosten hyödyntämiseen huoneen toteutuksessa. Ideointi lähti alusta asti siitä, että opiskelijat haluavat luoda kokonaiselämyksen eli taide tulisi näkyä koko hotellivierailun ajan. Asiakas kohtaa taiteen heti vastaanotossa, kun hän saa kirjeen huoneen suunnittelijoilta. Kirjeen mukana on myös lähetettäviä postikortteja, joiden kuva-aiheena on tekijöiden taideteoksia. Taidehuoneeksi valittiin huone, jonka ovi näkyy pitkälle hotellin käytävälle ja näin se on tunnistettavissa jo kaukaa teemahuoneeksi ovessa olevan taideteoksen kautta.
Huoneessa on useita erillisiä kehystettyjä taideteoksia, mutta suurin osa teoksista on toteutettu suurkuvatulosteina. Yksi näkyvimmistä yksityiskohdista on SAMK Kankaanpään Taidekoulun kampuksen betoniseinästä toteutettu kuva. Huoneessa on myös taiteeseen liittyvää julkaisumateriaalia. Lattiaan on sijoitettu myös taideteoksesta tehty tuloste ja huoneen verhot on suunniteltu taideteoksen pohjalta. Taidetta on myös myytävänä vastaanotossa.
Oppimisen näkökulmasta näennäisesti helpolta ja hyvin rajatulta kuulostava yhteistyö voi ollakin erittäin haastava. Aikataulu tuo oman haasteen toteutukselle. Uusi toimintatapa ja teosten toteuttaminen taiteen perin-teestä poikkeavilla menetelmillä edellyttääkin erilaisia osaamisia ja uuden tiedon omaksumista lyhyessä ajassa ja erittäin hyviä ryhmätyötaitoja. Työssä on soviteltava yhteen taiteilijoiden näkökulmat ja sen lisäksi hotellin ja alihankkijoiden odotukset ja toimintatavat.
Onnistumisen edellytys oli, että työryhmässä oli mukana painoalan kanssa yhteistyötä aiemmin tehnyt osaaja, jolla oli myös hyvä kustannustietoisuus. Tärkeässä osassa oli myös taiteilijaryhmä, joka koostui erittäin motivoituneista ja vastuuntuntoisista opiskelijoista. Taiteellisen ohjaajan rooli suurkuvatulosteissa oli myös merkittävä. Ohjaamisen osuuden tärkeys ja mahdollisuus hyödyntää erillisiä kehittämishankeresursseja oli onnistumisen mahdollistava tekijä. Jos yhteistyö olisi ollut osana normaalia opiskeluarkea, se olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa.
Aidoissa työympäristöissä toimiminen antaa taiteilijalle arvokasta palautetta työstään. Hotellin edustajat ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä toteutukseen. Yhteistyö on ollut esillä myös useissa julkaisuissa.
Sokos hotelli Vaakuna Porin kanssa tehty yhteistyö on potentiaalinen alku monipuoliselle yhteistyölle. Pelkästään ison toimijan kanssa toimiminen avaa uusia mahdollisuuksia jatkoyhteistyöhön. Kaupunkitila, taide ja elämyksellisyys luovat erittäin hyvän ideoita synnyttävän alustan.
Tomi Kuusimäki
Taidetie
Yhteistyö sai alkunsa Profil-lista Oy:n yhteydenotosta. Heillä oli idea juhlistaa yrityksen perustamisen 25-vuotisjuhlaa. Yritys sijaitsee aivan valtatie 23 vieressä ja heidän ajatuksenaan oli toteuttaa julkinen taideteos, mikä juhlistaa heidän yrityksensä historiaa ja toimisi myös luontevana pysähdyspaikkana valtatien varrella. Teoksen lähtökohtana oli vanhojen kiinteistöjen purkutyöstä jäljelle jääneet kivipaasit.
Opiskelijoiden rooliksi muodostui teoksen taiteellinen suunnittelu ja työn valvonta. He tekivät yhteistyösopimuksen suoraan yrityksen kanssa. Toimiva malli työnjaosta oli, että yritys itse hoiti suoraan aliurakoitsijoiden ja käytännön töiden organisoinnin mm. tarvittavat luvat, perustukset ja teoksen valaistuksen. Taiteilijan rooli oli suunnitella kokonaistaideteos olemassa olevista materiaaleista.
Lähtökohtana näin suuren ja näkyvälle paikalle tulevan teoksen suunnittelu on haastava tehtävä aloittelevalle taiteilijalle. Roolien selkeä rajaus auttoi kuitenkin erittäin paljon. Opiskelijoiden osaaminen 3D-suunnittelussa oli myös tärkeässä osassa siinä, että koko alihankintaverkosto tiesi, millaista teosta ollaan tekemässä. Työskentelyn aikana ei näin tullut ylimääräisiä yllätyksiä teoksen suhteen.
Toiminnan aikataulutuksen ja teknisen toteutuksen onnistumisen kannalta erittäin tärkeässä osassa oli yrityksen oman työn osuus. Heillä oli valmiina hyvä yhteistyöverkosto, jonka avulla toimenpiteet etenivät jouhevasti.
Suurin oppimisen kohde taiteilijoiden näkökulmasta oli ammattimainen alihankintaverkoston hyödyntäminen, aikataulutus ja työnjohdollinen osaaminen. Luento- tai edes työpajatyyppisessä opetuksessa ei tällaista osaamista synny.
Työn laajan verkoston ja yrityksen juhlavuoden ansiosta teoksen avajaiset olivat myös onnistuneet. Julkistamistilaisuuteen osallistui lähes 100 kutsuvierasta ja juhlapuhujina oli muun muassa Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntija ja alueen kansanedustaja.
Opiskelijoiden kanssa arviointia tehtäessä he tunnistivat erittäin hyvin, kuinka laaja-alaisesti he oppivat kuvataiteilijan työstä taiteellisesta suunnittelusta työn organisointiin, eri ammattilaisten osaamisen hyödyntämiseen ja viestinnän tärkeyteen.
Teoksen keskeinen sijainti osana Taidetie-konseptia antaa erinomaiset lähtökohdat tulevaisuuden ideoinnille. Tällä hetkellä Taidetie käsittää Porin ja Kankaanpään välisen tieosuuden ja nyt idea on jatkanut etenemistään Jämijärvelle. Valtatie 23 on pisin Suomen poikittaisista valtateistä jatkuen Joensuuhun asti.
Outi Peippo
Taidetta jakokaappeihin Lappeenrannassa
Yhteistyössä Kaakon taide
Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa toimivien visuaalisten taiteiden ammattilaisten alueellinen kattojärjestö Kaakon taide toteutti Lappeenrannan kaupungin kanssa yhteistyössä keväällä 2020 verkkokyselyn, jossa kaupunkilaiset saivat ilmiantaa taiteelle paikkoja. Ilmiantojen pohjalta Kaakon taide suunnitteli projektin tehdä taidetta jakokaappeihin yhteistyökumppaneinaan Lappeenrannan kaupunki, Lappeenrannan energia ja LAB-ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus.
Tarkoituksena oli toteuttaa taideteoksia jakokaappeihin vuoden 2021 aikana ja näin mm. elävöittää kaupunkiympäristöä ja ehkä ehkäistä jakokaappien töhrimistäkin. Toteutusideoita haettaisiin sekä alueen ammattitaiteilijoilta että LAB-amk:n kuvataideopiskelijoilta. Jo kesällä 2020 Kaakon taiteen toimeksiantona kaksi kuvataiteen opiskelijaa kartoitti ja dokumentoi jakokaappeja Lappeenrannassa tulevaa projektia varten ja osana opintoihin kuuluvaa harjoittelua.
Harjoitteluympäristönä jakokaappiprojektin tavoitteena oli laajentaa opiskelijoiden ymmärrystä taiteen merkityksestä kaupunkitilassa ja osana kaupunkitilaa, taiteen mahdollisuuksista luoda viihtyvyyttä, ilmentää erilaisia ympäristöjä sekä mahdollisesti ehkäistä töhryjä ja mm. edistää jakokaappien näkyvyyttä talvisin katujen aurauksen näkökulmasta. Lisäksi opiskelijat saisivat kokemusta yhteistyöstä taiteilijajärjestön kanssa.
Tammikuun lopulla 2020 järjestettiin LAB-amk:n kuvataiteen 2. – 4. vuosikurssin opiskelijoille avoin tiedotustilaisuus, jossa Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna esitteli opiskelijoille jakokaappiprojektin taustan ja tarkoituksen. Tämän jälkeen projektiin osallistuvat opiskelijat aloittivat suunnittelun ja ideoinnin osana opiskeluun kuuluvaa harjoittelua. Harjoittelu limittyi muiden opintojen oheen. Opiskelijat valikoituivat projektiin oman kiinnostuksensa mukaan.
Osana projektia opiskelijat kartoittivat millaisia vastaavia projekteja on aiemmin tehty joko kotimaassa tai ulkomailla. Kartoitukset esiteltiin ja niistä keskusteltiin helmikuun lopulla toteutuneessa työapajassa. Työpajassa opiskelijoita kannustettiin etsimään muitakin toteutustapoja kuin suora maalaaminen jakokaappiin. Lisäksi he selvittivät sekä materiaali että puhdistuskustannuksia ja laativat kustannusarvioita. Lopulta suora metallipintaan maalaaminen tai säänkestävä tarra osoittautuivat parhaiksi käytännön ratkaisuiksi mm. kustannustehokkuuden ja jakokaappien toiminnallisuuden tai huollon takaamiseksi. Myös projektin kulusta kertova blogi luotiin Kaakon taiteen nettisivujen yhteyteen.
Opiskelijoiden tekemät kartoitukset ja selvitykset aiemmista vastaavista projekteista, materiaaleista ja kustannusarvioista koottiin infopaketiksi. Infopaketista opiskelijat koostivat esityksen, joka esiteltiin Kaakkois-Suomen alueen taiteilijoille avoimessa esittely- ja infotilaisuudessa. Näin opiskelijat saivat hyvää kokemusta myös etätilaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä asiantuntijoina toimimisesta.
Huhtikuussa 2021 Kaakon taide haki alueen ammattilaisilta ehdotuksia jakokaappeihin ja myös opiskelijat jättivät omat ehdotuksensa kustannusarvioineen Kaakon taiteelle. Kaikki ehdotuksen jättäneiden kolmen opiskelijan teosehdotukset hyväksyttiin toteutettavaksi.
Projekti oli aikataulutettu pääosin Kaakon taiteen toimesta: kevättalvella ideointi ja suunnittelu, keväällä ideaehdotukset ja toukokuussa toteutus. Kaakon taide huolehti lupaprosessista Lappeenrannan kaupungin ja Lappeenrannan energian kanssa. Lupien saaminen kuitenkin viivästyi opiskelijoiden kannalta ratkaisevasti ja toteutuksia ei pystynytkään tekemään alkuperäisten suunnitelmien mukaan toukokuussa. Toteutuksia olisi voinut tehdä kesäkuun alkupuolelta lähtien, mutta opiskelijoilla oli jo muita sitoumuksia tai opiskelijat olivat jo valmistuneet. Syyskuussa 2021 Vera Haanpää ja Mariella Korhonen maalasivat teoksensa Lappeenrannan Skinnarilan kampuksen lähelle. Yksi toteutus siirtyi vielä myöhemmäksi.
Jakokaappiprojektin tekeminen useamman kuukauden aikana, muiden opintojen ohella ja vielä koronasulun vallitessa osoittautui opiskelijoille vaativaksi. Lähiopetuksena toteutettavaksi suunniteltu työpaja muuttui etäopetukseksi koronasulun sulkiessa kampuksen. Opiskelijat joutuivat tekemään materiaalikokeiluita kotiolojen sallimissa puitteissa sen sijaan, että koulun työpajatiloissa olisi voinut testata käytännössä erilaisia asioita mm. liimoja, tarroja tai erilaisia maaleja. Myös jatkuva etätyöskentely kuormitti opiskelijoita. Lisäksi opiskelijoiden työtä hankaloitti ja osin turhautti se, että toteutuspaikat olivat avoimia ja toteutuminen ylipäätään oli epävarmaa. Ilmeni, että opiskelijoille näyttäytyi koko projektin vastuunjako melko epäselvänä, vaikka eri tahojen roolit oli kerrottu ja matkan varrella kerrattu. Projektia koordinoi kokonaisuudessaan Kaakon taide, jolla ei kuitenkaan ollut päätösvaltaa toteutuspaikoista.
Ammattikorkeakoulun opettajilla oli toisaalta välittäjän rooli Kaakon taiteen ja opiskelijoiden välillä, kunnes toteutusvaiheessa opiskelijat kommunikoivat suoraan Kaakon taiteen edustajan kanssa. Luvat teosten toteuttamiseen taas tarvittiin jakokaappien omistajilta eli Lappeenrannan kaupungilta ja Lappeenrannan energialta. Välttämättä ei ollut ymmärrystä, että isojen organisaatioiden kanssa toimiessa asiat voivat edetä hitaasti, varsinkin silloin, kun kyse on jostain muusta kuin organisaation ydintoiminnasta – mitä jakokaappeihin tehtävät teokset eivät ole kaupunki- tai sähköyhtiöorganisaatiolle. Monien organisaatioiden yhteistyöprojekteissa ja isoissa projekteissa on tyypillistä aikataululliset epävarmuudet erityisesti lupa-asioiden suhteen. Kulttuurialalla toisaalta ollaan myös usein aika joustavia ja totuttu toteuttamaan asioita nopeallakin aikataululla. Toisaalta myös alalla ollaan totuttu tai jopa tyydytty siihen, että toteutukset varmistuvat sangen myöhään. Usein on paljon jo ehditty tehdä töitä ja siltikään ei tiedetä toteutuuko projekti vai ei.
Jakokaappiprojekti oli opiskelijoille hyvä työelämäprojekti, jossa tukea ja neuvoja oli kuitenkin saatavilla. Opiskelijoiden ammatillista kasvua edistivät asiantuntijana toimiminen mm. ammattilaisillan suunnittelu ja toteutus verkossa. Ryhmätyötaidoissa ja kommunikoinnissa osaaminen karttuivat. Tietoisuus kaupunkiympäristön eri mahdollisuuksista kasvoivat. Ideoinnin, suunnittelun ja toteutuksen ajoittuminen pitkälle aikavälille oli opiskelijoille haastavaa: projektia piti osata pitää elossa tavalla tai toisella kaiken muun opiskelun ohella monista epävarmuustekijöistä huolimatta. Tiiviimpi toteutus olisi luultavasti ollut opiskelijoille helpompaa, mutta toisaalta työelämässä vastaava, pitkän aikavälin tekeminen on todellisuutta. Todennäköisesti opiskelijat pystyvät tulevaisuudessa paremmin hallitsemaan vastaavaa kuin mitä olisivat pystyneet ennen jakokaappiprojektia. Opettajan näkökulmasta koskaan ei voi liikaa kerrata ja selventää projektin käytäntöjä, vastuita ja aikatauluja.
Vastaavia projekteja olisi hyvä saada jokaisen opiskelijan toteutettavaksi. Tälle onkin Lappeenrannassa hyvät mahdollisuudet, kun Kaakon taide neuvotteli jo jatkoprojekteista eri tahojen kanssa ja lisäksi muitakin tilaisuuksia on tulossa.
Tomi Kuusimäki
Taideviikko2020 - koronakevään taidetapahtuma
Taideviikon suunnittelu keväällä 2020 osui juuri pandemian alkuvaiheeseen, jolloin tilanne oli uusi kaikille. Parin päivän varoitusajalla siirryttiin etäopetukseen, kun samalla piti aloittaa kevään taidetapahtuman suunnittelua.
Taideviikko on osana Kankaanpään kulttuurikevät -konseptia järjestettävä kaupunkitaidetapahtuma. Tapahtuma on tiivis osa kuvataiteen oppimista ja työelämälähtöinen yhteistyömalli ammattikorkeakoulun ja kaupungin välillä.
Taideviikosta oppimisympäristönä onnistuneen tekee se, että kaupunki ei määrittele tapahtuman sisältöä eikä konseptia, vaan se voi toimia aidosti opiskelijalähtöisenä. Tavoitteena on tuoda esiin kuvataide osana koko kevään toimivaa kulttuuritapahtumien sarjaa. Kulttuurikevääseen osallistuu SAMKin lisäksi muita kaupungissa vaikuttavia kulttuuritoimijoita.
Vuonna 2020 Taideviikkoon osallistui 17 kuvataiteen opiskelijaa. He kaikki olivat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Lähtökohta oli pandemiasta johtuen haastava, sillä opiskelijat eivät päässeet työskentelemään kampuksella. Ensimmäisenä tehtävänä oli organisoida jokaiselle osallistujalle työskentelyolosuhteet. Opiskelijat olivat erittäin kyvykkäitä itsenäisesti hankkimaan työskentelytiloja. Monet neuvottelivat muun muassa kerrostalojen käyttämättömiä kerhohuoneita omaksi työtilaksi.
Yhteiset tapaamiset ja ohjaus tapahtui etäyhteyksin. Tapaamisia koko ryhmän ja ohjaajien kanssa oli noin kerran viikossa. Pienryhmä- ja yksilöohjausta järjestettiin tapauskohtaisesti. Ohjauksesta vastasi kaksi lehtoria, toisen painopisteenä oli projektihallinta ja viestintä ja toisen taiteellinen ohjaaminen.
Tavoitteena oli toteuttaa kaupunkitilaan levittäytyvä galleria, johon voi tutustua helposti ulkona liikkuessaan. Mielenkiintoisia paikkoja tunnistettiin keskustassa tyhjillään oleva vanha asuntola, uimahallin aulatila, kivijalkaliikkeet ja eri yhteisöt, joilla oli toimintaa keskustan alueella. Kaikki yhteistyötahot, joihin oltiin yhteydessä, lähtivät mukaan tapahtumaan.
Kuva: Tomi Kuusimäki
Oppimisen kannalta tapahtuma oli erittäin kokonaisvaltainen. Opiskelija aloitti työskentelyn oman työtilan organisoinnilla. Ensimmäisen vuoden opiskelijana myöskään paikalliset toimijat eivät olleet tuttuja, vaan työskentelyn lomassa muodostui myös uusia verkostoja. Yhteisen tapahtuman järjestäminen tutustutti ryhmää myös toisiinsa ja loi omalta osaltaan yhteisöllisyyttä. Tapahtuman suunnittelu toimi myös kaupunkitilan havainnointina. Oman työn aikataulutus oli myös merkittävässä osassa, koska tapahtuman avajaiset ja lehdistöinfo oli kahden kuukauden kuluttua suunnittelun aloituksesta.
Työryhmä panosti heti alusta asti viestintään ja tapahtumalle päätettiin luoda verkkosivusto ja muuta viestintämateriaalia, jota voitiin jakaa kaupunkitilassa. Viestinnän onnistumisen kannalta tärkeässä osassa oli, että ryhmässä oli opiskelija, joka oli toiminut vastaavissa tehtävissä jo aiemmin. Tapahtuma nostettiin esiin SAMKin viestinnässä ja se oli esillä paikallislehdessä. Tapahtumasta julkaistiin myös yliö maakunnallisessa lehdessä. Kankaanpään kaupungin viestintäorganisaatio koki hyväksi, että he saivat valmiin viestintämateriaalin käyttöönsä.
Tapahtuman ajallinen laajuus, kun toimintaa voi olla koko kevään ajan ja ideoinnin vapaus mahdollistaa isommankin opiskelijaryhmän osallistumisen tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen. Taideviikolla olisi tilaa kaikille sadalle SAMKin Kankaanpään taidekoulun opiskelijalle.
Jatkuvuuden kannalta tapahtuma tulisi integroida selkeämmin osaksi kuvataiteen opetusta. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ryhmäytyivät myös muiden vuosikurssien kanssa ja tutustuvat paikallisiin toimijoihin. Toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat voivat syventää osaamistaan taidetapahtuman toteuttamisessa ja taiteellisessa työskentelyssä ja harjoitella esimerkiksi ryhmänäyttelyosaamista ajatellen tulevaa lopputyönäyttelyprosessia neljännellä vuosikurssilla.
Tomi Kuusimäki
Taiteesta uutta työtä - Taiteen ja työllistymisen edistämiseen tähtäävän hankkeen yhteistyö
Harjoitusympäristön tavoitteena oli tunnistaa osana verkostoa uusia työllistymismahdollisuuksia ja testata työnkuvaa, missä taiteilija toimii asiantuntijatehtävässä. Työllistymisen kokeiluja tehtiin lopulta viidessä erilaisessa, mutta toisiaan tukevassa harjoitusympäristössä.
1) Taidepiha, jonka toiminta keskittyi Porin keskustan alueelle ja toiminnan keskiössä oli kaupungin keskustan kehittäminen taiteen menetelmin.
2) Sokos hotelli Vaakunan yhteistyö, minkä tavoitteena oli tutkia kuvataiteilijan ja matkailualan toimijan yhteistyötä.
3) Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark-yhteistyö, jonka tavoitteena oli selvittää työllistämismahdollisuuksia, joissa yhdistyy luonnon ja taiteen teemat, sekä matkailu.
4) Kankaanpäässä sijaitsevan asuntolan ideointi osaksi kuvataiteilijan työskentelytilaa.
5) Taidetie -konseptin ideointi. Taidetie on käsitteellinen, mutta toisaalta konkreettinen mahdollisuus luoda uutta työtä, jossa yhdistyy kuvataiteilijan työtilojen tärkeys, kuvataide osana aluerakentamista ja kuvataiteen soveltavuus esim. osana matkailun erilaistamista.
Viiden kokeilun yhteisiä tekijöitä tunnistettaessa esiin nousi neljä laajempaa teemaa. Kokeilujen keskiössä oli siis kuvataide, joka on osittain vaikeasti hahmotettava ammatti. Nykyään kuvataiteilijan ammatin määritteleminen on vieläkin vaikeampaa, kun kuvataiteen erilaiset tekniikat ja toimintamallit ovat laajentuneet ja sekoittuneet keskenään. Usein on myös siirrytty pois konkreettisesta fyysisestä taideteoksesta tapahtumallisuuteen, käsitteellisyyteen ja taiteen asiantuntijuuden osaamisen myymiseen.
Ideoinnin vapaus
Kokeiluja yhdisti ideoinnin vapaus. Kokeiluissa oli annettu rajat, jotka olivat toisaalta hyvinkin rajatut, vaikkapa yksi huone, mutta sisältöön annettiin vapaat kädet ja huoneesta toiminta levittäytyi viestintään ja myyntikanavien ideointiin. Vapaus ideoida on kuvataiteilijan työllistymisen kannalta erittäin tärkeää, sillä juuri se on hänen työtään. Tunnistaa ja tehdä asioita tyhjästä on kuvataiteilijan työtä. Kuitenkin tiettyjen teemojen ja rajausten avulla työ konkretisoituu ja muodostaa yhteisesti ymmärretyn lopullisen muodon.
Verkostoituminen alan sisällä ja alojen välillä
Työn yksinäisyys on usein lähtökohta kuvataiteilijan työssä. Vastaat vain itsellesi tekemisistäsi. Sen vastapainoksi verkostoituminen alan sisällä ja kokeilut vahvistivat sen, että myös alan ulkopuolelle verkostoituminen on työllistymisen kannalta tärkeää.
Onnistuneissa yhteistyökuvioissa toistuu usein aktiivisen yksilön into kerätä ympärilleen asiasta kiinnostuneet. Seuraavaksi mukaan tulee alan yhdistys tai työhuonekollektiivi, joka jalostaa ideaa ja kantaa verkostoa läsnäolollaan ja tuellaan. Kun verkostoon liittyy näiden lisäksi esimerkiksi kunta tai muu julkinen taho, jolla on resursseja rahoittaa kokeiluja ja testiympäristöjä, niin alkuperäinen idea saa konkreettisemman muodon. Kun verkostoon saadaan mukaan myös rahoittajia ja yrityksiä ja yrittäjiä, niin se antaa usein viimeisen sykäyksen aitoon toimintaan. Ideat muuttuvat näin toiminnaksi.
Laaja verkosto myös yhdessä kannattelee alkuperäistä ideaa, koska hyvin usein ideasta käytäntöön meni pitkiäkin aikoja.
Aktiivisuus luo aktiivisuutta
Kokeiluissa huomattiin myös se, kuinka oma aktiivisuus luo ympärilleen aktiivisuutta. Lopputuloksesta ei ole alussa selvyyttä, mutta kun lähdetään vain liikkeelle, niin usein löytyy aina uusi idea tai kumppani, minkä kanssa asiaa kyetään viemään eteenpäin. Kuten Taiteesta uutta työtä -kokeiluissa myös huomattiin, niin asioilla on tapana verkottua ja ne muodostavat yhdessä verkostojen verkoston.
Aktiivisuus vaatii hyvää itseluottamusta, oman osaamisen tunnistamista ja vuorovaikutustaitoja. Aktiivisen toimijan tulee myös tunnistaa verkostojen erilaisia tarpeita ja olla aito kuuntelija.
Luovuus mukana rahoituksen hankkimisessa
Luovuus yhdistetään taiteen tekemiseen, mutta luovuuden hyödyntäminen myös rahoituksen ja kumppanien hankinnassa tulisi nostaa isompaan rooliin. Taiteesta uutta työtä -kokeilun aikana tietenkin toimittiin taiteen perinteisen rahoittajien suuntaan eli Suomen kulttuurirahastoon ja Taiteen edistämiskeskukseen, mutta mukaan otettiin myös muun muassa Rakkaudella porilaisille -kampanjaa, Leader-rahoitusta ja Svenska Kulturfondenia, jota on vähemmän hyödynnetty Satakunnassa.
Taiteesta uutta työtä oli myös itsessään luova rahoituskanava kuvataiteen alalla, sillä harvemmin kuvataiteilija on itse aktiivisena määrittelemässä omia työllisyystoimia.
Neljän kuukauden mittainen osa-aikainen kokeilu on erittäin mielenkiintoinen ja aito uusi ympäristö. Vaikka Satakunnan ammattikorkeakoululla on monipuolisia kokemuksia TKI-projekteista, niin Taiteesta uutta työtä oli siksi erilainen, että siinä sai keskittyä ainoastaan työllistymiseen liittyvään kehittämistyöhön.
Kuvataiteilijat mukaan aktiivisemmin suunnittelemaan omaa työllistymistään
Kokeilu vahvisti ajatusta, että jatkossa kuvataiteilijoille ja muille kulttuurialan asiantuntija-ammattiin valmistuville tulee antaa enemmän vastuuta oman työllistymisen edistämiseksi. Kuvataiteilijan työnkuva on entisestään laajentunut ja sen omaksuminen niin itse valmistuvan taiteilijan, oppilaitosten kuin työllisyyden hoidosta vastaavien asiantuntijoiden tulisi tunnistaa. Alalla ei ole valmiita työpaikkoja, vaan ne mahdollisuudet tulee itse tunnistaa ja siihen tulee eri organisaatioiden tukea yksilöä.
Ennalta ehkäisevien toimien kehittäminen erityisesti taiteen alalle parantaisi alalla toimivien työllisyyttä ja tukisi aktiivisuutta. Taiteen alalla ensimmäinen vuosi valmistumisen jälkeen on erittäin tärkeä, kuinka hyvin valmistunut integroituu oman alan töihin. Mahdolliset tukitoimet tulisi kohdistaa valmistumisen ja työelämään siirtymisen nivelkohtaan. Ei vasta silloin, kun työttömyys on jatkunut pitempään.
Välittäjätahon mukaan ottaminen työn löytämiseen
Kokeiluissa tuli hyvin esiin se, että taiteen alan välittäjätaho on usein alan oppilaitos. Potentiaalisilla asiakkailla on helpointa ottaa yhteyttä vakiintuneeseen toimijaan, koska pienempiä toimijoita ei tunnisteta tai ne toimivat projektimaisesti tietyn ajan. Oppilaitoksilla ei ole välittäjätoimintaan selkeää tehtävää tällä hetkellä. Tulevaisuudessa välittäjätoiminnan kehittämistä osana alumnitoimintaa tulisi kehittää.
Välittäjätahon lisäksi tarvitaan työllistymisen asiantuntijoita
Oppilaitoksilla on paras tietämys valmistuneiden osaamisesta ja alan toiminnasta yleisesti. Oppilaitokset myös omaavat usein vahvat verkostot. Puute on kuitenkin työllistymiseen liittyvästä osaamisesta. Työllistymisen edistämiseen on monipuolisia palveluja, mutta niitä ei välttämättä tunnisteta. Työllistymisen asiantuntijoiden tulisi olla mukana opiskelun ja työelämän nivelvaiheessa ohjaamassa oikeiden palvelujen piiriin, ennen kuin pitempiaikainen työttömyys uhkaa.
Oman osaamisen tunnistaminen ja vuorovaikutus
Valmistuvien opiskelijoiden, erityisesti taiteen alan, oman osaamisen tunnistamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvien osaamisen varmistaminen jo opiskeluaikana kehittää työllistymismahdollisuuksia. Kun valmistuva tunnistaa riittävän hyvin oman osaamisensa, hän osaa hakeutua itselleen sopiviin verkostoihin ja sitä kautta onnistumiset muodostavat positiivista jatkumoa. Kokeiluissa tunnistettiin verkostoitumisen tärkeys oman työllistymisen näkökulmasta. Verkostoituminen vaatii erittäin hyviä vuorovaikutustaitoja, jotka rakentuvat oman osaamisen varaan.
Jatkuvuus
Toiminnan suunnittelussa ja sen aikana tulee tunnistaa aihioita tai toimintamalleja, joilla on pysyvyyttä osana normaalia toimintaa. Taiteesta uutta työtä -kokeilun aikana luotiin toimintamalli, jossa valmistuva opiskelija ja ohjaaja työskentelevät yhdessä. Yhteiskehittämisessä tieto ja osaaminen liikkuu molempiin suuntiin luontevasti ja tämä toimintamalli on suoraan hyödynnettävissä jatkossa. Kaikki viisi kokeilua on viety myös jatkokehittelyyn, mikä jatkuu osana SAMKin normaalia toimintaa ja TKI-toimintaa. Kokeilun työntekijä ja valmistuva opiskelija työllistyy kesällä Porin kaupungin projektiin. Jatkuvuutta vahvistaa myös johtopäätöksissä esiin tuotu malli uudesta työllisyyttä edistävästä mallista, jolle voidaan hakea laajempaa rahoitusta.
Anitra Arkko-Saukkonen
Taiteilijat, teokset, tapahtuma ja Teams – uudet kokeilut mediataiteen projektissa
Lapin ammattikorkeakoulussa lähdetään kehittämään liikkuvan kuvan osaamista toisen opintovuoden aikana. Mediataiteen projekti toimi harjoitusympäristönä, missä nivottiin liikkuvan kuvan osaaminen yhteen ja opitut tekniset sekä sisällölliset taidot vietiin käytäntöön. Jokainen opiskelija valmisti kaksi mediataiteen teosta itsenäisesti. Opiskelijaryhmä yhdessä suunnitteli teosten yhteisen esilletulon verkkotapahtuman muodossa.
Mediataiteen projektin tavoitteena oli luoda tosielämän tilanne kuvataiteilijalle toimia sekä taiteilijana ja oman tekemisen asiantuntijana kohtaamalla yleisö ja olla yleisön kanssa vuorovaikutuksessa. Mediataiteen projekti oli jaettu kahteen tuotannon kaareen. Mediataiteen teoksista toinen toteutettiin animaation keinoin ja toinen videon muotoisena. Teokset rakennettiin ideoinnin, suunnittelun ja käsikirjoituksen kautta valmiiksi sekä tuotiin julkisesti nähtäville. Ennen sitä opiskelijat olivat ottaneet haltuun sisältötuotannon taitoja dramaturgiasta, käsikirjoittamisesta sekä äänisuunnittelusta. Lisäksi liikkuvan kuvan tekniikoita oli harjoiteltu videokuvaamisen sekä digitaalisen animaation parissa samoin äänityöskentelyn ja editoinnin osalta. Opiskelijat vastasivat omien mediataiteen teostensa valmistamisesta.
Yhteinen esilletulo suunniteltiin ja järjestettiin yhdessä verkkotapahtumana, joka sai nimekseen 24Frames. Ensiksi mietittiin teosten esittelyyn liittyvän tapahtuman luonnetta ja sisältöä. Tausta-ajatuksena oli pohtia tapaa, miten taiteilijat voivat kohdata yleisön verkkotapahtuman muodossa ja tuoda teoksia yleisön nähtäville. Projektinhallinta ja projektin kaaren ymmärtäminen tulivat myös tutuksi. Tapahtuman markkinoinnin tarkoituksena oli tavoittaa yleisöä ja samalla harjaannuttaa osaamista sen puitteissa.
Yleisöä kutsuttiin mukaan tapahtumaan. Mediataidetapahtuma kokosi kiinnostuneet kuulemaan teoksista ja keskustelemaan ja kommentoimaan nähtyjä teoksia. Yleisölle annettiin mahdollisuus tutustua ennakolta mediataideteoksiin, joita oli kahdessa sarjassa: videotaide sekä animaatio (Lapin AMK, 2021). Tapahtuman sisältö muodostettiin taiteilijoiden omasta esittelystä ja johdannosta teosten äärelle. Tilanteeseen haluttiin luoda keskusteleva ilmapiiri, jonka takia juontaja veti tilaisuuden kaaren yhteneväksi, toimien myös fasilitaattorina huolehtimalla keskusteluiden ylläpitämisestä.
Autenttinen tilanne auttaa orientoitumaan, valmistautumaan ja astumaan taiteilijarooliin tapahtumassa jo ammatillisesti erilaisella aktiivisuudella ja otteella kuin normaali luokkatilanne. Opiskelija joutui pohtimaan:
- Miten esiinnyn taiteilijana ja asiantuntijana yleisölle?
- Mitä ja miten kerron itsestäni taiteilijana?
- Millä tavoin sanallistan teosten esittelyn?
- Mitä näytän visuaalisesti esityksen yhteydessä?
- Miten kohtaan yleisön ja rakennan vuorovaikutuksen?
- Millä tavalla keskustelen omasta sisällöstä?
Verkkotapahtumaan valmistautuessa, opiskelija joutuu hieman erilaisia asioita miettimiään materiaalin sekä oman esillä olemisen puitteissa, kuin fyysisesti yleisön eteen astuessa kuten:
- Kuinka rakennan sisällön kiinnostavaksi katsoa ja seurata verkon välityksellä?
- Mikä on hyvä visuaalinen esitys verkkoyleisölle?
- Miten johdan puheen kautta katsojat esittelemäni sisällön äärelle?
- Kuinka esiinnyn videokameran kautta?
- Miten huomioin yleisön ja luon vuorovaikutuksen?
Verkossa tapahtuvaa tilannetta on hyvä testata etukäteen. Opiskelijat valmistautuivatkin tapahtumanjärjestämiseen, testaamalla paria eri verkkoalustaa arvioiden niiden toimivuutta esiintyjän ja yleisön näkökulmasta ja valitsemalla käyttökelpoisimman verkkoalustan käyttöön. Päätöksenä oli käyttää Teams-alustaa. Osa halusi myös henkilökohtaisesti testata esityksen aikaista materiaalia ja laitteiden toimivuutta.
Verkossa esiintymisen osalta on hyvä tarkistaa etukäteen myös oman puheenvuoron keskeiset asiat:
- Onko omalla koneella oleva verkkoalusta toimintavalmis ja päivitetty, jotta valitun alustan kautta voidaan toimia sujuvasti?
- Ovatko muut laitteet kunnossa, kuten mikrofonit, jotta äänet saadaan toimimaan?
- Välittyykö videokuva?
- Mikä on suunnitelma B, jos jotakin menee pieleen teknisesti esityksen aikana?
- Missä mahdolliset muistiinpanot ovat, jos niitä erikseen halutaan käyttää, ja jotta esitysmateriaalia ei lueta suoraan, vaan johdatetaan kuulijat luontevasti asian äärelle?
Projektiin liittyvää tapahtumaa pidettiin onnistuneena, mukavana ja lämminhenkisenä kokonaisuutena, johon keskustelu toi tärkeän mausteen mukaan, siksi saadut palautteet koettiin arvokkaina. Teosten teemojen mainittiin olleen puhuttelevia ja tekijöiden itsensä kertomana sisällöt avautuivat osallistujille. Yleisesti Teams-verkkoalusta koettiin hyvänä ympäristönä järjestää tämän kaltainen tapahtuma. Videokuvan kautta myös tekijän näkyminen teosten esittelyn yhteydessä antoi tapahtuman henkeen tärkeän sävyn. Laaja kameroiden käyttö tapahtuman aikana oli tärkeää tunnelman ylläpitämisen takia, ja näin esittäjän lisäksi yleisö oli yhteisessä tapahtumassa näkyvillä, joka helpotti vuorovaikutuksen rakentumista. Hyvän suunnittelun ja kenraaliharjoitusten takia koettiin, että tapahtumassa vältyttiin suuremmilta teknisilta ongelmilta ja eteneminen oli sujuvaa. Samoin aikataulutus ja tauot rytmittivät päivää, jotka ovat verkkotapahtumassa oleellista. Haastavana asiana mainittiin markkinointi ja osallistujien saaminen mukaan tapahtumaan. Osallistujien vähyyden ei koettu haittaavan, koska tarkoituksena oli luoda pienempi tapahtuma, jotta vuorovaikutus toimisi kohtuullisen luontevasti.
Verkossa järjestettynä tämänkaltainen mediataiteen projekti antoi opiskelijoille kokemuksen ja näkökulmia verkkotapahtuman järjestämiseen. Toimimalla taiteilijan roolissa opiskelijat saivat kokemusta oman sisällön esittelemisestä. Toisaalta osallistujan roolissa he havaitsivat miltä katsojasta tilanne tuntuu. Lopulta opiskelijoille karttui ehkä jopa rohkeutta luoda omaehtoisesti vastaavan kaltainen tilanne. Kuitenkin tärkeimpänä asiana oli oman työskentelyn ja teosten sanallistaminen verkkovuorovaikutuksessa. Yksi opiskelija rohkeni mainita kokemuksensa kautta, että 24Frames oli
“Yksi parhaista tapahtumista, missä olen ollut mukana ja mitä olen nähnyt toteutettavan. Tapahtuma eteni jouhevasti ja osallistujat olivat aktiivisia. Haasteita oli todella vähän ja ne olivat pieniä teknisiä ongelmia.”
Lähteet:
Lapin AMK. (2021). 24FRAMES traileri 2021. Haettu 1.3.2022 osoitteesta https://youtu.be/DpqX5lOD9lE
Anitra Arkko-Saukkonen
Tonttulan taianomainen tarina työelämälähtöisenä 3D-projektina
Matkailualan toimijoiden kanssa käyty vuoropuhelu avasi Tonttulan elämyskylään liittyvän työelämäyhteistyön. Opiskelijoille tarjoutui tilaisuus lähteä ideoimaan Tonttulan hahmojen fyysisiä 3D-malleja, joista muodostettaisiin näyttelykokonaisuus. Harjoitusympäristönä toiminut 3D-projekti sitoi yhteen 3D-osaamisen juonteet.
3D-osaaminen harjaantuu Lapin ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoilla toisena opiskeluvuotena, jota kehitetään useamman opintojakson kautta. Kuvataiteen koulutuksessa halutaan luoda yhteistyötä eri työelämätahojen kanssa, jossa opiskelijat voivat soveltaa osaamista konkreettisiin kohteisiin ja työelämän tilanteisiin.
Toimeksiantajan näkökulmasta tarkoitus oli herättää kiinnostus Tonttulan tarinoihin ja elämyskylään vierailukohteena. Samalla 3D-projektissa suunniteltava näyttely edes-auttaisi Tonttulan elämyskylän markkinointia tuoden tarinan taianomaiset hahmot näkyville. Hahmot pohjautuvat Keltanuttuisen tontun tarinoihin (Tonttula Elves Village, 2022). Toimeksiantajan toiveet määrittivät 3D-projektin tavoitteen lisätä näkyvyyttä ja tunnettuutta Tonttulan elämyskylää kohtaan. Opiskelijoiden oppimisen tavoitteeksi tuli 3D- osaamisen hyödyntäminen asiakaslähtöisessä projektissa. Koko opiskelijaryhmä, kaikkiaan 28 opiskelijaa, kiinnittyivät mukaan 3D-pro-jektiin. Jokaisen opiskelijan tuli työstää suunnitelma 3D-hahmolle annettujen raamien mukaan, tuottaa hahmo 3D-malliksi ja lopuksi tulostaa hahmo fyysiseen muotoon. Tämän versioinnin kautta opiskelijoiden konseptointi, luonnostelu, mallintaminen ja 3D-tulostamisen kokonaisprosessi kehittyi. Samalla ymmärrys työn kulusta harjaantui. Opiskelijaryhmä suunnitteli yhteisen projektin kokonaisuuden pohtien, miten Tonttulan hahmot esitellään näyttelyssä. Projektinhallintaa kehitettiin näyttelyksi muodostuvan sisällön myötä yhteistyössä opiskelijaryhmänä. Palvelumuotoilusta tuttujen menetelmien kautta lähdettiin yhteissuunnittelemaan ja ideoimaan teemaa, joka tarkentui vuodenaikoja esitteleväksi sisällöksi. Näyttelykokonaisuus nimettiinkin osuvasti Tonttulan vuosi -näyttelyksi. Teemaan liittyen kehitettiin tapaa, miten Tonttulan hahmot tuodaan esille näyttelyssä tarinallisesti ja yhdessä lavastaen Tonttulan touhukkaita tilanteita eri vuodenaikoina.
Opiskelijoille annettiin vapaus luoda tarinassa esiintyvien hahmojen piirteet omalla luovalla ja uniikilla tavalla, pitäytyen kuitenkin alkuperäisen tarinan viitekehykseen. Jokaiselle hahmolle kehitettiin taustatarina ja hahmojen tarinallisuus mietittiin yhteen osaksi eri vuodenaikoja. Hahmot esiteltiin lopulta yleisölle Hotelli Hullu Porossa Levillä sesongin vilkkaimpaan aikaan. Yleisö koostuu Levillä kotimaisista ja kansainvälisistä matkailijoista. Markkinointi suunniteltiin ja käynnistettiin sosiaalisessa mediassa. Verkkosivuksi koottu sisällön esittely toimi laajennettuna lisänä yleisön tavoittamisessa. Samalla verkkosivun kautta luotiin fyysiseen näyttelyyn lisäarvoa esittelemällä Tonttulan hahmot, tarinaidea sekä taiteilijat tarkemmin. Kansainvälisyyden näkökulmasta päädyttiin valitsemaan sisällön esittelemiseen kieliksi: Suomi, Ruotsi, Englanti ja Venäjä. Toteutuksen aikana opiskelijat muodostivat työryhmiä. Markkinointitiimi huolehti sosiaalisen median markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta ja tiedotuksesta. Lavastustiimi vastasi näyttelyn hahmojen ympärille tuotettavasta visuaalisesta ilmeestä, joka jakaantui eri vuodenaikojen teemoihin sekä rakensi fyysiset lavastuksen osat. Tarinaryhmä suunnitteli näyttelyn kokonaistarinan ja tekstejä tarinan esittelyä varten. Yksi ryhmä huolehti verkkosivuston toteutuksesta. Koordinaattori vastasi projektin kokonaisuudesta ja etenemisestä suunnitelman mukaan.
Projektin eri tiimit työstivät omia osa-alueitaan, mutta isot päätökset tehtiin yhdessä hahmogallerian eri vaiheita läpikäydessä, jotta kokonaisuus rakentuisi yhtenäiseen muotoon. Hahmojen valinnassa, jokainen ehdotti minkä Tonttulan hahmon ottaa vastuulleen. Hahmojen kirjo oli laaja, joten jokaiselle löytyi mielekäs tonttutarinaan perustuva malli, jonka työstää näyttelyyn. Ison ryhmän kanssa yhteisen projektin toteuttaminen vaatii hyvää organisointia, jotta projektia voidaan edistää sujuvasti ja jokaisella olisi kohtuullisen tasapuolinen työmäärä. Opiskelijat saivat ehdottaa minkä tehtävän ottaisivat vastuulleen. Valinnan mahdollisuus koettiin yleisesti hyvänä asiana. Käytännössä tasapuolisen vastuun jakaminen ei aina onnistu. Jokaisella oli kuitenkin rooli projektissa. Ulkopuolinen tilaustyö toi omat haasteensa, mutta samalla opiskelijat kokivat sen motivoivan tekemistä, kun projektilla oli työelämään liittyvä konkreettinen tavoite. Tonttulan vuosi -näyttely on jäänyt elämään kaikkine taianomaisen tarinan hahmoineen tuoden edelleenkin satumaailman yleisön nähtäville (Tonttula Elves Village, 2022).
Lähteet
Tonttula Elves Village. (2022). Keltanuttuisen tontun tarina. Haettu 20.1.2022 osoitteesta https://elvesvillage.fi/info/tarinat/keltanuttuisen-tontun-tarina/
Tonttula Elves Village. (2022). Tonttulan vuosi. Haettu 20.1.2022 osoitteesta https://elvesvillage.fi/info/tarinat/tonttulan-vuosi/
Tomi Kuusimäki
Vähänkyrön kulttuurikehä
Yhteistyö sai alkunsa Vaasan kaupungin aluepalvelupäällikkö Suvi Ahon aloitteesta. Hänellä oli idea hakea rahoitusta Kestävä kaupunki -ohjelmasta, jonka yhtenä osa-alueena oli Vähänkyrön kulttuurikehän aloittaminen.
Yhteistyöhön osallistui kymmenen opiskelijaa eri vuosikursseilta. Projektiin palkattiin myös tuottaja. Opetuksen näkökulmasta mukana oli kaksi ohjaavaa opettajaa.
Yhteistyö aloitettiin seminaarilla, jossa Pohjanmaan museon tutkija luennoi Vähänkyrön alueen historiasta. Vähäkyrö-Seura ry:n edustajat esittelivät Vähänkyrön alueen historiaa ja alueelle tärkeitä teemoja. Suvi Aho avasi osallistujille Vähänkyrön kulttuurikehän laajempia tavoitteita.
Tavoitteena ryhmällä oli luoda kevään 2020 aikana Vähänkyrön alueelle pohja kulttuurikehälle. Tavoitteena oli, että osa teoksista olisi myös pitempiaikaisia. Osa työskentelystä tapahtui Kankaanpäässä omilla työhuoneilla ja kesällä työskentely mahdollistui myös Vähässäkyrössä.
Toukokuun lopulla julkistettiin Vähänkyrön keskustan alueelle levittäytyvä yhdeksän teoksen kokonaisuus. Näyttely oli avoinna koko kesän ajan.
Heinäkuussa viidellä opiskelijalla oli myös mahdollisuus toteuttaa omaa taiteellista työtään palkattuina kesätaiteilijoina parin viikon ajan. Kesän aikana toteutettiin muun muassa iso seinämaalaus kunnan vuokratalojen yhteyteen ja installaatio paikalliseen kahvilaan. Yksi opiskelija toteutti myös luonto- ja ötökkäaiheisia työpajoja lapsille.
Oppimisen kannalta yhteistyöstä teki mielenkiintoisen uuden paikan haltuunotto ja paikan historian tutkiminen. Yhteistyö rakentui myös laajan verkoston ympärille ja mukana olevat opiskelijat olivat lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisia.
Välittäjätahon merkitystä yhteistyössä ei voi korostaa liikaa. Suvi Ahon aktiivinen ote ja halu etsiä rahoitusta yhteistyölle oli tärkein mahdollistava tekijä. Järjestelyt Vähänkyrön alueella toimivat erinomaisesti ja taiteen tekijöiden oli helppo keskittyä omaan rooliinsa. Kesätaiteilijat pitivät erityisesti alueen vieraanvaraisuudesta ja työskentelyn helppoudesta.
Taiteellisen ohjauksen ja taideprojektin tuottamisen näkökulmasta mukana olevien palkatun henkilökunnan työnkuvien tarkempi sopiminen etukäteen auttaa kokonaisprojektin hallinnassa ja viestinnän koordinoinnissa.
Vähänkyrön kulttuurikehä on erinomainen esimerkki alustasta, minkä varaan voi rakentaa hyvinkin pitkäjänteistä yhteistyötä. Ensimmäisestä yhteistyöprojektista pysyviä taideteoksia jäi kaksi. Kesän yhteistyö synnytti kuitenkin seuraavan vuoden aikana kolme uutta yhteistyöideaa, joita voidaan edistää jatkossa.
Kuvataiteen koulutuksen näkökulmasta työskentely opiskelupaikkakunnan ulkopuolella antaa sopivasti haastetta työskentelyyn, koska osana projektia tulee selvittää taiteellisen työn lisäksi mm. kuljetuksiin ja muita työskentelyyn liittyviä yksityiskohtia, joita ei tarvitse ottaa huomioon kampuksella työskenneltäessä.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/504307/2021_D_1_tunteistaminuuttiin.pdf
https://www.youtube.com/channel/UCdTvUTWtJdSQM6JmrF9tPfg
https://kulttuurikeha.wordpress.com/
Jos sinua kiinnostaa työskentely monipuolisissa yhteistyöprojekteissa tai haluat tarjota kuvataiteen opiskelijalle mielenkiintoisen yhteistyömahdollisuuden, niin ota yhteyttä palvelumanagereihin.